Punaisen Ristin liike syntyi 1800-luvun puolivälissä varmistaakseen välittömän avun ihmisille sota- ja kriisitilanteissa. Alun perin ajatus puolueettomasta humanitaarisesta avusta syntyi tarpeesta auttaa erityisesti sairaita ja haavoittuneita sotilaita ja sotavankeja, mutta hyvin nopeasti avun periaatteet on ulotettu koskemaan kaikkia kriisien ja onnettomuuksien uhreja. Auttamistoiminnan periaatteet ja käytännöt ovat kehittyneet ja vahvistuneet vuosikymmenten aikana käytännön toiminnassa.
Tänään Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun maailmanlaajuisella liikkeellä on kansallinen yhdistys 192 valtiossa. Näiden joukkoon kuuluu myös Suomen Punainen Risti.
Järjestön humanitaariseen auttamistoimintaan kuuluva puolueettomuus ja riippumaton erityisluonne on tunnustettu Geneven sopimuksissa, ja kaikki sopimusvaltiot ovat hyväksyneet sen toiminnan perusperiaatteet. Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun liikkeen toiminnassa on arviolta 14 miljoonaa vapaaehtoista toimijaa, joiden tukena on palkattujen ammattilaisten joukko.
Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansallisten yhdistysten erityisyys kriisitilanteissa on humanitaarisen oikeuden niille takaama erityistehtävä, jota kansallisella lainsäädännöllä vahvistetaan. Suomen Punaisen Ristin sääntöjen mukaan sen tehtävänä on ”tukea ja avustaa viranomaisia niin rauhan kuin sodan ja aseellisten selkkausten aikana ihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi”. Punainen Risti kehittää omaa valmiuttaan ja osaamistaan viranomaisia avustavana organisaationa. Yhteistoiminta ja avustava rooli perustuu Punaisen Ristin toiminnan periaatteiden tunnustamiseen ja yhteiseen käsitykseen puolueettoman avustustyön roolista ihmishenkien pelastajana poikkeus- ja kriisioloissa.
Kuva: Maksym Trebukho / LB.ua & Ukrainan Punainen Risti
Punaisen Ristin toiminta perustuu aina sen periaatteille, joista keskeisimmät ovat inhimillisyys, puolueettomuus ja riippumattomuus. Vaikka Punainen Risti toimiikin viranomaisen apuna, se tekee auttamistyötä omista lähtökohdistaan. Periaatteet eivät ole olemassa vain paperilla, vaan ne ohjaavat kaikkea toimintaa ja päätöksentekoa johdosta ruohonjuuritasolle.
Tänä päivänä etäisetkin kriisit tuntuvat läheisiltä. Uutistulva tuo päivittäin eteemme kuvia kriiseistä ja konflikteista ympäri maailmaa, ja niiden seuraukset näkyvät myös Suomessa.
Maailmanlaajuista reaktiota vaativat poikkeukselliset suuronnettomuudet tai konfliktit saavat maailman tiedotusvälineissä suurimman huomion. Myös Punaisen Ristin toiminta näyttäytyy tiedotusvälineissä ensisijaisesti kansainvälisenä avustusjärjestönä, joka toimittaa apua mittavien luonnononnettomuuksien tai selkkausten ja sotien uhreille. Kansainvälinen avustustoiminta onkin Punaisen Ristin periaatteiden konkreettista toteuttamista, mutta kansainvälisen toiminnan tehokkuus ja järjestön kyvykkyys auttaa perustuu erityisesti sen pysyvään paikalliseen läsnäoloon ja paikallisten toimijoiden verkostoon. Varautuminen kriiseihin ja onnettomuuksiin ja valmius auttaa on jokaisen kansallisen Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansallisen yhdistyksen perustehtävä kaikkialla maailmassa. Valtaosa toiminnasta on vastausta paikallisiin tarpeisiin. Skaala ulottuu yksittäisistä tulipaloista tai pienistä maanvyöryistä maailman mielenkiinnon vangitseviin suurkatastrofeihin.
Paikalliset vapaaehtoiset osaavat toimia omassa elinympäristössään. He tuntevat yhteisöjensä vahvuudet ja heikkoudet, linkit menneisiin tapahtumiin ja ihmiset, joita tapahtumat koskettavat.
Valmius merkitsee osaamista ja verkostoja paikallisella tasolla. Osaaminen voidaan yhdistää alueelliseksi, valtakunnalliseksi ja maailmanlaajuiseksi auttamiseksi. Parhaimmillaan varautumista vahvistetaan paikallisten viranomaisten kanssa, joka lisää auttamisen tehokkuutta ja mahdollistaa avun perille viennin.
Nopeus on avustustoiminnassa aina tärkeää, kun tavoitteena on pelastaa ihmishenkiä. Esimerkkinä käytetään usein maajäristyksen uhrien auttamista. Ensimmäiset tunnit ovat ratkaisevia, kun pelastetaan sortuneiden rakennusten raunioihin hautautuneita ihmisiä. Ihmiset, jotka aluksi ovat itse uhreja, mutta selviävät, pystyvät nopeimmin auttamaan myös muita, jos heillä on siihen tarvittavat taidot. Siinä vaiheessa, kun maanjäristyksen pahimmalle vaikutusalueelle saadaan pelastushenkilökuntaa oikeiden pelastusvälineiden kanssa, enää vain harvat löytyvät elossa raunioista.
Kuva: Laura Vesa / Suomen Punainen Risti
Suomen Punaisessa Ristissä varautuminen ja valmius muodostuvat paikallisissa osastoissa ja toimintaryhmissä opituista ensiaputaidosta, terveyden edistämisestä, hyvinvoinnin vahvistamisesta ja yksinäisyyden torjunnasta. Logistiikkakeskus, Veripalvelu, Nuorten Turvatalo ja kierrätysketju Kontti ovat oleellinen osa kriisivalmiutta. Jokaisella on oma roolinsa ja vastuunsa varmistaa riittävä osaaminen ja yhteistyön toimivuus avun takaamiseksi. Valmius muodostuu myös johtamisesta, toimivista prosesseista, viestinnästä ja verkostoista. Näin ymmärrettynä varautuminen ja arjen turvallisuuden vahvistaminen on osoittautunut entistä tärkeämmäksi yhteisöjen resilienssin ja turvallisuuden tunteen vahvistajaksi.
Ajankohtainen esimerkki kansallisen yhdistyksen varautumisesta on Ukrainan Punainen Risti, joka on vahvistanut valmiuttaan erityisesti vuoden 2014 jälkeen. Taistelujen keskellä se kouluttaa ensiaputaitoja, tukee terveydenhuoltojärjestelmää liikkuvilla terveysklinikoilla, rekisteröi maan sisäisiä pakolaisia, on jakanut yli 3000 tonnia materiaalista apua, kuten ruokaa, sitä tarvitseville ja valmistautuu jakamaan käteistä, jota avun tarvitsijat voivat käyttää sekä Ukrainassa että naapurimaissa.
Ilmastokriisin aiheuttamat tihentyneet luonnononnettomuudet, pitkittyneet konfliktit ja monimutkaiset kriisit, joissa köyhyys, luonnononnettomuudet ja aseelliset konfliktit yhdessä lisäävät kansainvälisen avun ja yhteistyön tarvetta. Valtaosa kriiseistä ja onnettomuuksista ratkaistaan yhteistyössä paikallisin voimin eikä ulkopuolista apua ole suinkaan aina tarjolla.
On hyvä pitää mielessä, että isoissakin katastrofeissa ulkopuolinen apu on paikalla parhaimmillaankin vasta muutamien päivien sisällä. Siksi paikallinen ja kansainvälinen apu täydentävät toisiaan ja ovat toistensa edellytyksiä.
Punaisen Ristin vahva avustustoiminta perustuu pitkälle hiottuun tapaan varmistaa paikallinen avun tarve ja koordinoida avun toimittaminen perille. Punaisen Ristin kautta kulkeva apu perustuu paikallisen Punaisen Ristin tai Punaisen Puolikuun arvioon tarpeista. Apu voi olla materiaalista, osaamista tai – kuten yhä useammin on – käteistä rahaa. Rahallisella tuella on monia etuja muuhun verrattuna. Sen avulla voidaan kohdentaa oikeaa apua sitä tarvitseville, tukea paikallista taloutta, säästää kuljetuskustannuksissa ja toimia ekologisemmin.
Punaisen Ristin sisäinen työnjako auttaa koordinaation vahvistamisessa. Työnjako Kansainvälisen Punaisen Ristin komitean ja kansallisten yhdistysten ja niiden toimintaa koordinoivan Kansainvälisen Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainvälisen Liiton (IFRC) välillä kertoo eri toimijoiden erityistehtävistä.
Kansainvälinen Punaisen Ristin komitealla (ICRC) on erityinen rooli sota- ja selkkausalueilla. Se toimittaa humanitaarista apua kuten ruokaa, lääkkeitä ja suojaa konfliktien uhreille. Sillä on myös erityinen rooli kansainvälisen humanitaarisen oikeuden valvojana ja toteuttajana. Voidakseen toteuttaa tätä tehtävää sen edustajat keskustelevat ja neuvottelevat konfliktien eri osapuolten kanssa päästäkseen avun tarvitsijoiden luo, tavatakseen sotavankeja tai varmistaakseen ihmisten evakuoinnit pois sota-alueilta.
Kuva: Jonas Brandt / Suomen Punainen Risti
Humanitaarinen avustustoiminta on myös puhtaan veden varmistamista asukkaille, kuten nyt Ukrainassa. Tai sairaaloiden henkilökunnan, lääkkeiden ja ylläpidon rahoittamista, kuten esimerkiksi Afganistanissa. Humanitaarinen auttamistoiminta edellyttää kaikkien osapuolten luottamusta humanitaarisen avun puolueettomuuteen ja riippumattomuuteen. Kriisien ja auttamistoiminnan politisoituminen korostaa entisestään humanitaaristen perusperiaatteiden korostamista.
Punaisen Ristin tai Punaisen Puolikuun kansallinen yhdistys vastaa ensisijaisesti kansallisiin tarpeisiin niin luonnonkatastrofeissa kuin sota- ja konfliktitilanteissa. Punaisen Ristin Liitto (IFRC) tukee ja koordinoi kansainvälistä avustustoimintaa erityisesti luonnonkatastrofeissa.
Suomen Punainen Risti on erikoistunut sekä kansallisiin että kansainvälisiin kriiseihin rakentamalla yhteistyössä muiden sisarjärjestöjen kanssa valmiusyksiköitä, jotka ovat valmiina lähetettäväksi kriisialueille. Normaalivalmiuteen kuuluu terveysasemia, sotakirurgisia sairaaloita, leikkaussaleja, laboratorioita, hätämajoitusleiri, sekä viesti- ja tietoliikenteen, logistiikan ja avun jakelun yksiköitä. Kaikki yksiköt saadaan liikkeelle päivässä tai kahdessa. Mukaan lähtevä henkilökunta on oman alansa ammattilaisia, jotka on koulutettu soveltamaan ammattitaitoaan vaativissa kenttäoloissa. Kriisivaiheen jälkeen paikalle lähetetty materiaalinen apu jää maahan paikallisten käyttöön.
Avun järjestelmä rakentuu siten, että sen kautta voidaan tarvittaessa myös vastaanottaa apua. Logistiikkakeskus, kenttäsairaalat, henkilöstö ja katastrofirahasto ovat kaikki osa järjestelmää, jossa kasvatettua osaamista ja materiaalia käytetään myös Suomessa. Näin on tehty vuosien 2015–2016 vastaanotto-operaatiossa, ja näin tehdään meneillään olevassa Ukrainan kriisissä.
Humanitaarisen avustustoiminnan todellisuus ja toimintaedellytykset muuttuvat nopeasti ja heikentävät usein avun tarvitsijoiden mahdollisuutta saada kipeästi tarvitsemaansa apua.
Konfliktien ja kriisien monimutkaistuminen ja pitkittyminen ovat osittain seurausta poliittisen järjestelmän kyvyttömyydestä ratkaista isoja kriisejä ja humanitaarisilta toimijoilta odotetaan ratkaisuja, joihin niillä ei ole toimivaltaa. Avustustyön politisoituminen heikentää ratkaisevasti avun saajien luottamusta avustustoiminnan riippumattomuuteen ja puolueettomuuteen.
Politisoituminen liittyy vahvasti myös avun ehdollistamiseen, jossa avusta tulee osa poliittista strategiaa. Tämä vaarantaa koko humanitaarisen avun perusperiaatteet. Avustustoiminnan epäämistä voidaan käyttää sodankäyntimenetelmänä. Pääsy avun tarvitsijoiden luo vaikeutuu, kun taisteluun osallistuvat eivät kunnioita sodan oikeussääntöjä eivätkä humanitaarisen avun puolueettomuutta.
Elämme jatkuvassa uutisvirrassa. Tieto – oikea tai väärä – matkaa maapallon toiselle puolelle sekunneissa. Päätöksiä tehdään hallussa olevan tiedon ja siitä syntyvän mielikuvan perusteella. Tulehtuneessa poliittisessa ilmapiirissä on vaikea kuvata puolueettomasti erityisesti konfliktissa vallitsevaa inhimillistä hätää ja avustusjärjestöjen työtä. Julkinen keskustelu vaatii nopeita kannanottoja ja hyvän ja pahan tiukkaa erottelua. Juuri tämänkaltaisissa tilanteissa testataan myös Punaisen Ristin kykyä pitää kiinni periaatteistaan ja perustehtävästään – avun ja sen mukana toivon antamisesta.
Synkän kuvan keskellä onkin tärkeää muistaa, että meillä jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa. Joskus aikaan saatu vaikutus voi tuntua pieneltä, mutta yksittäisen avunsaajan näkökulmasta juuri se voi olla todella merkityksellistä. Avustusjärjestöjen tukeminen eri tavoin mahdollistaa vaikutusten aikaansaamisen: rahallinen tuki on usein tehokkainta, mutta ei ainoa tapa auttaa.
Maailmalle avustustoimintaan lähetetään koulutettuja ammattilaisia, mutta myös Suomessa voi osallistua monin tavoin. Vapaaehtoistoiminnan kautta voi olla toisen tukena oman kiinnostuksen, käytössä olevan ajan ja osaamisen mukaan. Olemalla mukana vaikka pienenkin avun tarpeen täyttämisessä, antaa korvaamatonta apua jollekin, joka ei sitä muulta saa. Samalla lisätään oman yhteisön turvallisuudentunnetta, vahvistetaan yhteiskunnan kestokykyä ja kasvatetaan omaa osaamista ja taitoja sen päivän varalta, kun niitä taitoja voi tarvita johonkin vielä vakavampaan.
Kirjoittaja
Kristiina Kumpula on Suomen Punaisen Ristin pääsihteeri. Kumpula on 176. maanpuolustuskurssin emäntä.
