Talibanin vallattua Kabulin 15. elokuuta 2021 Afganistanin tarkkailijoita on askarruttanut kysymys siitä, muodostuuko Afganistanista jälleen alusta globaalille terrorismille. Pesiytyvätkö al-Qaidan kaltaiset globaalia jihadia käyvät radikaali-islamistiset ryhmät taas Afganistaniin? Antaako Taliban näille suojaa? Entä miten Taliban-liike itse suhtautuu globaaliin jihadiin?
Paluu 1990-luvulle?
Heti Talibanin valtaannousun myötä on käynyt ilmeiseksi, että vääntö kovan linjan edustajien ja maltillisemman siiven välillä on ollut kovaa. Ensimmäisten kuuden kuukauden aikana Afganistanista kantautui ristiriitaisia signaaleja liittyen maan uuden poliittisen johdon näkemyksiin maan yhteiskunnallisesta suunnasta. Talibanin johto halusi antaa itsestään uudistusmielisen kuvan ja antoi lupauksia siitä, että se haluaa hyvät suhteet ulkopuoliseen maailmaan, ei kosta edellisen hallinnon jäsenille, sallii tyttöjen koulunkäynnin ja naisten osallistumisen julkiseen elämään sharian puitteissa eikä salli, että Afganistanista muodostuu alusta kansainväliselle terrorismille.
Nyt on käynyt ilmi, että kovan linjan edustajat ovat saamassa yliotteen liikkeen sisällä ja aiemmin annetut lupaukset eivät ole toteutuneet. Helmi-maaliskuun vaihteessa alkoi otteen kiristäminen. Erilaisia tarkastuksia, ratsioita ja pidätyksiä tehtiin, ja kohteena olivat naisten turvatalot, kansalaisjärjestöjen toimistot ja aktivistien kodit ja toimitilat. Joidenkin arvioiden mukaan noin 200 naisaktivistia on kadonnut. Erilaisia määräyksiä ja rajoituksia arjen elämään tulee nyt tasaiseen tahtiin. Yksi keskeinen virstanpylväs nähtiin maaliskuussa, kun Talibanin lupaukset tyttöjen koulunkäynnistä osoittautuivat ontoiksi. Herääkin kysymys, onko talibaneilla pyrkimys palauttaa maa takaisin 1990-luvulle, aikaan jolloin Islamilainen emiraatti oli edellisen kerran vallassa tiukkoine säännöksineen, ja mitä tästä kaikesta seuraa terrorismin suhteen.
Kuva: Sanaullah Seiam/Eyevine/Lehtikuva
Jakolinjoja liikkeen sisällä
Heti talibanien valtaannousun myötä monet taistelujen karaisemat kovan linjan kannattajat saivat keskeiset ministerisalkut. Esimerkiksi pääministeriksi nousi Hasan Akhund, sisäministeriksi FBI:n etsintäkuuluttama Haqqani-terroriverkoston johtaja Sirajuddin Haqqani ja puolustusministeriksi liikkeen perustajan Mullah Omarin poika Mohammad Yaqoob. Liikettä johtaa uskovaisten emiiri, ultra-konservatiivinen Mullah Haibatullah Akhundzada.
Mullah Abdul Ghani Baradar johtaa maltillisten pragmaatikkojen ryhmää. Hän allekirjoitti vuonna 2020 amerikkalaisten vetäytymiseen johtaneen sopimuksen Dohassa ja ainakin julkisuudessa pyrki luomaan kuvaa uudistuneesta Taliban-liikkeestä, joka haki sovintoa ulkopuolisen maailman kanssa. Vaikka hän on kokenut talibanien johtohahmo, hänestä ei tullut pääministeriä eikä edes ulkoministeriä vaan varapääministeri. Tämä hämmästytti ulkopuolisia tarkkailijoita.
Kävi sittemmin ilmi, että syyskuussa 2021 Baradar otti suullisesti ”kovasti yhteen” Haqqani-verkoston johtajan Khalil ur-Rahman Haqqanin kanssa, mikä johti kärhämään heidän kannattajiensa välillä. Kyseessä oli mitä ilmeisimmin kovan linjan edustajien onnistunut pyrkimys siirtää Baradar sivuun. Baradar on mielletty myös eräänlaiseksi takuumieheksi siitä, että Taliban ei ole kiinnostunut globaalin jihadismin agendasta. Hänen syrjäyttämisensä johdon ytimestä on huolestuttavaa myös tästä näkökulmasta.
Liikkeen sisällä on muitakin jakolinjoja ja näkemyseroja, joista keskeisimmät kulkevat sotilaskomentajien ja siviilien välillä, vanhempien ja nuorempien välillä sekä uskonnollisten johtajien ja poliitikkojen välillä. Jakolinjat eivät povaa hyvää maan yhteiskunnallista kehitystä ajatellen. Vaarana on syvenevät ristiriidat ja itse itseään ruokkiva kierre. Näiden kehityskulkujen myötä kova linja saa yliotteen ja samalla etäännyttää talibanit ulkopuolisesta maailmasta.
Ulkomaiset terroriryhmät Afganistanissa
Al-Qaida sai merkittävää moraalista nostetta amerikkalaisten vetäytymisestä. Liikkeellä on tällä hetkellä arviolta 400 taistelijaa Afganistanissa ja monet sen johtohahmot, mukaan lukien Ayman al-Zawahiri, majailevat maassa. Myös al-Qaidaan kytköksissä oleva Islamic Movement of Uzbekistan (IMU) on läsnä maassa. Islamilainen emiraatti on antanut tarkat kirjalliset ohjeet siitä, miten al-Qaidan solujen tulee käyttäytyä, ja ne ovatkin Talibanin tiiviissä seurannassa. Viime aikoina on tehty havaintoja Jamaat Ansarullah -ryhmästä, joka tunnetaan myös Tadžikistanin Talibanina.
On merkille pantavaa, että monilla Haqqani-verkoston jäsenillä on tiiviit yhteydet Afganistanissa majaansa pitäviin al-Qaidan soluihin ja jopa yhteen Isisin paikalliseen ilmentymään, Islamic State Kabuliin (ISK). ISK koostuu etupäässä al-Qaidan taistelijoista, joita johtaa entinen Haqqani-verkoston jäsen Shabab al-Muhajir. On huomattava, että ISK on erillinen Islamic State of Khorasan Province (ISKP) -terrorijärjestöstä, jonka kanssa Taliban on ottanut verisesti yhteen.
Osama bin Ladenin poika vieraili syksyllä Afganistanissa tavaten talibanien johtoa. Al-Qaida pitää toistaiseksi ”strategista hiljaisuutta”, sillä se haluaa antaa tilaa Islamilaiselle emiraatille rakentaa valtiotaan.
Kuva: Ebrahim Noroozi / AP / Lehtikuva
Pääseekö tiikeri raidoistaan?
Taliban ei ole kuitenkaan missään vaiheessa irtisanoutunut globaalin jihadin ideologiasta, joskaan se ei ole koskaan virallisesti liittynyt globaaliin jihadistiseen liikkeeseen. Juuri tämä ambivalenssi on yksi liikkeen vahvuuksista, sillä se kykenee näin pelaamaan poliittisia pelejään aina tilannekohtaisesti. Talibanin nykyjohto ei voi myöskään katkaista välejään al-Qaidan kanssa, sillä tämä suututtaisi monet talibanien kovan linjan sotilaskomentajat. Lisäksi Sirajuddin Haqqani on nimenomaan tehnyt selväksi, että hän haluaa nähdä islamilaisen maailman yhdistävän kalifaatin syntyvän. Haqqaneilla on ollut historiallisesti tärkeä rooli jihadin käsitteen kansainvälistämisessä. Nimenomaan Haqqanit tarjosivat alustan ulkomaalaisille jihadisteille. Lisäksi Taliban näkee al-Qaidan taistelijat muslimiveljinä, jotka taistelivat afgaanien rinnalla puna-armeijaa vastaan jo 1980-luvulla ja sittemmin tukivat talibaneja näiden taisteluissa amerikkalaisia vastaan.
Vaikka ideologiset linkit talibanien ja al-Qaidan välillä ovat olemassa, globaalin jihadin edistäminen ei vielä ole ollut talibanien agendalla eikä Afganistania pidetä läntisten tiedustelupalvelujen mukaan tällä hetkellä merkittävänä globaalin terrorismin lähteenä. Tämä saattaa kuitenkin ajan kuluessa muuttua riippuen siitä, mihin suuntaan Islamilaisen emiraatin valtionrakennusprojekti etenee. Mikäli Taliban ei saa mieleistään tunnustusta kansainväliseltä yhteisöltä ja sen valtionrakennusprojekti sakkaa, pidäkkeet terrorismin edistämiseen maan rajojen ulkopuolella höllentyvät. Tällä hetkellä tuo valtionrakennusprojekti ei ole nosteessa, jos ei syöksykierteessäkään. Samalla on kuitenkin hyvä muistaa, että osa kovan linjan talibaneista ei näe valtionrakennusprojektia weberiläisten instituutioiden rakentamisena vaan verkostomaisen hallinnan ja mahdin kasvattamisena. Näin ollen he ovat mielestään oikealla polulla ja viis veisaavat muun maailman tunnustuksen saamisesta.
Kovan linjan edustajien saadessa vähitellen yliotteen liikkeen johdosta on ounasteltavissa, että globaalin jihadin edistäminen saa liikevoimaa, eikä ole mitenkään poissuljettua, että Afganistan jälleen kerran palaa globaalin terrorin alustaksi. Talibanilla oli vuodesta 2001 alkaen 20 vuotta strategista kärsivällisyyttä odotella valtaan pääsyä. Sillä on nyt samaa strategista kärsivällisyyttä odotella ja seurata kansainvälispoliittisen tilanteen kehittymistä itselleen otolliseksi. Kaiken lisäksi Venäjän hyökkäys Ukrainaan on kääntänyt jälleen uuden sivun kansainvälisessä politiikassa ja tehnyt maailmasta yhä kaoottisemman ja vaikeammin ennustettavan. Jihadistiset liikkeet menestyvät maailmassa, jossa vallitsee entropia, epäluulo ja epäjärjestys.
Kirjoittaja
Olli Ruohomäki toimii neuvonantajana ulkoministeriössä ja on vieraileva johtava asiantuntija Ulkopoliittisessa instituutissa. Ruohomäki on työskennellyt erityistehtävissä Afganistanissa vuosien 2002 ja 2017 välillä. Hänellä on myös kokemusta työskentelystä entisiltä ja nykyisiltä sotatoimialueilta Kambodžasta, Laosista, Myanmarista, Nepalista, Kosovosta, Palestiinasta sekä erityistehtävistä Lähi-idän ja Afrikan sarven alueelta.
