
Mitä museot voivat omistaa, tutkia, tulkita ja esittää ja millä perustein? Entä missä menevät sopivaisuuden rajat? Osa kysymyksistä on helppoja ja vastaukset löytyvät museoalan eettisistä ohjeista, hyvistä käytännöistä ja lainsäädännöstä. Osan kanssa joudutaan testaamaan ajattelun rajoja. Nyt puhuttavat museoiden kolonialistinen historia, kulttuuriesineiden palauttaminen sekä yhteiskunnallisesti vaikeat kysymykset.
Museot muun muassa Isossa-Britanniassa, Hollannissa ja Ranskassa ovat enenevässä määrin otsikoissa kolonialistisen menneisyytensä vuoksi. Tämä johtuu paitsi maiden poliittisesta historiasta myös niiden aikaisemmista käytännöistä ottaa maailmaa haltuun hankkimalla omistukseensa esineitä, jotka edustavat emämaan rajojen ulkopuolisia kulttuureja. Tämä kulttuuriomaisuus on sijoitettu maiden suurimpien museoiden kokoelmiin. Mutta ovatko esineet kokoelmissa perustellusti?
Pelastus vai ryöstö?

Kuva: Jon Bower London/Alamy Stock Photo

Kuva: Susanna Pettersson
Korjausliikkeitä
Kokoelma-aineistojen alkuperää koskeva keskustelu on ajankohtainen kaikissa maissa, myös Suomessa. Kansallismuseo solmi 2017 sopimuksen saamelaismuseo Siidan kanssa maan sisäisestä aineistolahjoituksesta, jonka perusteella 2600 saamelaisesineen kokoelma siirtyy Inariin. Muilta osin on keskitytty provenienssitutkimukseen, jota tehdään museoiden ja tutkijayhteisön yhteistyönä. Esimerkiksi Ateneumin taidemuseo on julkaissut listan kokoelmaan kuuluvista ulkomaisista teoksista, joiden provenienssissa eli aikaisempia omistajia koskevissa tiedoissa on aukkoja ajalla 1933-45.
Haavat esille
Yhteiskuntakritiikkiä

Kuva: Susanna Pettersson
