Sähkön riittävyyden rajoitteet ja ratkaisut

Venäjän keväällä 2022 aloittama hyökkäyssota on aiheuttanut eurooppalaisessa energiajärjestelmässä kriisitilanteen. Tämä vaikuttaa eri tavoin eri puolilla Eurooppaa sähkön ja maakaasun riittävyyteen erityisesti tulevan talven, mutta myös lähivuosien osalta.

Suomen sähköjärjestelmän kannalta sähkön tuonnin loppuminen Venäjältä ei juurikaan vaikuttanut kansalliseen tilannekuvaan, koska tänä vuonna verkkoon liitetty uusi kotimainen tuotantoteho, erityisesti Olkiluoto 3, ylittää Venäjän tuontikapasiteetin tehon. Talven huippukulutustilanteisiin liittyy kuitenkin poikkeuksellisen paljon epävarmuuksia ja olemme pitkien pakkasjaksojen aikana edelleen riippuvaisia sähkön tuonnista.

Kuva: Fingrid

Energiakriisin seurauksena sähkön tuotantokyvyssä on erityyppistä vajausta eri puolilla Eurooppaa. Yhteisten eurooppalaisten sähköenergiamarkkinoiden kautta ongelma voi heijastua Suomeen siten, että sähköä on saatavilla niukasti Baltiasta ja Etelä-Ruotsista. Erityisesti Etelä-Ruotsin tilanne on muodostumassa ratkaisevaksi sähkön riittävyyden kannalta tulevana talvena yhdessä talven säätilan ja kotimaisen tuotannon luotettavan toiminnan kanssa.

Näihin sähkön riittävyyden haasteisiin voidaan vasta nopeasti sähkön käytön ja tuotannon joustolla. Erityisesti sähkön käytön joustolla, eli sähkön säästöllä ja käytön ajoittamisella voi olla ratkaiseva merkitys kiertävien sähkökatkojen välttämiseksi, jos kotimaisen tuotannon tai tuontisähkön saatavuudessa on yllättäviä haasteita. Syksyn 2022 aikana suomalaiset sähkönkäyttäjät ovat jo vähentäneet sähkön käyttöään merkittävällä tavalla. Sähkönkäyttö laski noin 7,5 % suhteessa vuoden 2021 vastaavaan ajan jaksoon. Jo tämä taso luo erittäin hyvän pohjan sille, että vältämme talvella sähköpulatilanteen, eli tuotannon ja kulutuksen tasapainotus onnistuu ilman tarvetta käynnistää kiertäviä sähkökatkoja mahdollisten laajempien, pitkäkestoisten sähköhäiriöiden välttämiseksi.

Vaikka meidän tuleekin juuri nyt keskittyä ottamaan käyttöön nopeasti toteutettavia keinoja tulevan talvikauden haasteisiin, samalla katsetta pitäisi nostaa jo hieman kohti lähivuosia. Akuutin tilanteen lisäksi energiakriisi loi sähkön riittävyydessä ikään kuin aikahypyn aikaan ilman venäläistä energiaa. Siksi meidän on erityisen tärkeätä tunnistaa jo nyt ne keskeisimmät toimenpiteet, joita emme ehdi ottamaan vielä täksi talveksi käyttöön, mutta jotka voivat auttaa meitä merkittävällä tavalla tulevina vuosina.

Kuvassa henkilö tarkkailee sähkön tuntihintaa puhelimen ja tietokoneen ruuduilta.
Sähkön hinnannousu on saanut monet kuluttajat seuraamaan sähkön pörssihintaan, mikä on mahdollista muun muassa Fingridin Tuntihinta-mobiilisovelluksella.
Kuva: Markku Ulander / Lehtikuva

Lähtökohta hyödyntää fossiilisia polttoaineita energiamurroksen yhteydessä muuttuivat lähes hetkessä halvan venäläisen maakaasun aikakauden loputtua Euroopassa. Aiemmin voitiin olettaa, että erityisesti maakaasulla olisi Euroopassa ainakin energiamurroksen alkuvaiheissa tärkeä rooli uusien energiavarastoinnin mahdollistavien teknologioiden kehittyessä kohti niille varattua keskeistä asemaa. Nyt askelmerkit ja niiden tahti on mietittävä uudestaan sähkön riittävyyden ja ylipäänsä energiamurroksen kustannustehokkaan mahdollistamisen kannalta.

Akuutin tilanteen hoitamiseksi tarvitsemme sekä jo pitkään käytössä olleita keinoja että uutta jo olemassa olevaa keinovalikoimaa, kuten entistä laajempaa sähkön käytön joustoa. Samaan aikaa energiakriisi pakottaa arvioimaan uudestaan, mikä rooli täysin uusilla ratkaisuilla tulisi olla sähkön riittävyyden varmistamiseksi – jo lähivuosien aikana.

Uuden tuotannon, etenkin maatuulivoiman ja OL3:n myötä Suomesta on tulossa vuositasolla energiaomavarainen todennäköisesti jo vuoden 2023 aikana. Huomioiden energiamurroksen edellytyksenä toimivan, voimakkaasti kasvavan uuden vaihtelevan tuotannon ominaispiirteet, erityistä huomiota tulisikin kohdistaa käytettävien keinojen väliseen tasapainoon lyhyen ja pidemmän aikavälin tavoitteiden kannalta.

Nykyisin hyödynnettävissä olevia keinoja sekä täysin uusia ratkaisuja tulisi ottaa käyttöön tavalla, joka palvelee suomalaisen yhteiskunnan tarpeita sähkön saannin luotettavuuden kannalta. Keinovalikoimaa arvioitaessa erityisen tärkeää on kiihdyttää sellaisia energiainvestointeja, jotka tukevat kansallista kilpailukykyä ja kustannustehokkuutta sekä ovat linjassa hiilineutraalisuustavoitteiden kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa erityisesti investointeja, jotka edistävät energian varastointia sekä sähkönä, lämpönä ja vetynä varastoidun energian joustavaa hyödyntämistä. Tänä talvena käyttöön tulevan entistä laajamittaisemman sähkön säästön ja jouston rinnalla uusien energiainvestointien joustokyky tulee olemaan ratkaisevassa asemassa sähköenergiajärjestelmän kustannustehokkaan ja kilpailukykyisen toteutuksen kannalta. Lisäksi yhteiskunnan toimivuuden ja kilpailukyvyn kannalta tulee arvioida myös tarvetta kiihdyttää esimerkiksi tuotantoinvestointeja osana toimivaa kokonaisuutta.

Vantaalla sijaitsevan Fingridin Länsisalmen sähköaseman kautta kulkee sähköä yli 800 000 pääkaupunkiseudun asukkaalle.
Kuva: Fingrid

Nyt jos koskaan meidän tulee kyetä tekemään kansallisesti tiivistä yhteistyöstä läpi yhteiskunnan eri toimialojen, jotta löydämme kustannustehokkaat keinot varmistaa energian toimitus- ja huoltovarmuus niin alkavalle talvelle kuin tuleville vuosille. Lähivuodet ovat ratkaisevassa asemassa, kun vahvistamme Suomen kilpailukykyä uusista teollisuus- ja energiainvestoinneista, mitkä ovat edellytyksiä kustannustehokkaalle irtautumiselle fossiilisista polttoaineista.

Vaikka yhteistyö kansallisesti on avainasemassa, myös edellytykset tiiviille kansainväliselle yhteistyölle ja uusien rajasiirtoyhteyksien kehittämiselle tulee varmistaa, koska jatkossakin eri maissa hyödynnettävät energian tuotannon, varastoinnin ja käytön muodot tukevat sähkön riittävyyttä ja järjestelmien resilienssiä. Kansainväliseen yhteistyöhön liittyvät epävarmuudet tulee kuitenkin myös huomioida, kun huoltovarmuutta energialähteiden ja niihin liittyvää teknologian ja osaamisen saatavuuden varmistamista pohditaan uuden, hiilineutraalin energiajärjestelmän kannalta.

Kirjoittaja

Tuomas Rauhala on kantaverkkoyhtiö Fingrid Oyj:n käyttötoiminnasta vastaava johtaja. Hän on toiminut Fingridillä eri liiketoiminnoissa asiantuntijana ja päällikkönä yli 15 vuoden ajan. Vuonna 2017 hänet nimitettiin dosentiksi Tampereen yliopiston sähköenergiatekniikan laitoksella. Dosentuurin alana on hajautetut resurssit sähköenergiajärjestelmässä.

Lisää aiheesta: