Geologian ja geopolitiikan kasvava merkitys

Kuva: Aarno Kotilainen / GTK
Metallien hinnoissa tapahtui selvä tasokorotus 2000-luvun alkupuolella, mikä johtui yksinkertaistettuna havahtumisesta kasvaviin perusmetallien tarpeisiin Kiinassa sekä vauhdilla yleistyneiden ICT-laitteiden teknologiametallien tarpeisiin. Voi sanoa, että Kiinalla on käynnissä jo kolmas vuosikymmen määrätietoista työtä raaka-aineiden ja energian saannin turvaamiseksi – myös rajojensa ulkopuolelta.
Myös EU havahtui metallien uuteen hintatilanteeseen ja laati vuonna 2008 niin sanotun raaka-ainealoitteen, jonka keskiössä olivat muun muassa raaka-aineiden globaalin saatavuuden varmistaminen ja EU-alueen sisäisten raaka-aineresurssien hyödyntäminen. Lisäksi tavoiteltiin yhä tehokkaampaa materiaalien käyttöä ja kierrätystä primääriraaka-aineiden kulutuksen ja tuontiriippuvuuden vähentämiseksi.
Millaisessa tilanteessa olemme nyt Euroopassa tuon aloitteen jälkeen? Emme kovin hyvässä. Irtautuessamme Venäjän fossiilisesta energiasta olemme matkalla Kiinan takataskuun. Uusiutuvan energian tuotannon lisäämiseen tarvittavista raaka-aineista, erityisesti niiden jalostuksesta ja laitevalmistuksesta, on valtaosa Kiinan hallinnassa.
Maailman kaivostuotannon lukujen valossa Venäjän ja Kiinan kumppanuus kattaisi harvinaisten maametallien osalta arviolta 61 prosenttia, fosfaattikiven 45 %, platinaryhmän metallien 25 %, raudan 18 %, litiumin 14 %, nikkelin 14 % (maa-alueet), kuparin 13 % ja koboltin osalta 6 % (vuosi 2021, arvio USGS 2022). Uraanin osalta (U3O8) vastaava luku olisi noin 10 prosenttia (S&P Global, 2021).
Pian EU:n raaka-ainealoitteen jälkeen, vuonna 2010, Suomessa laadittiin kansallinen mineraalistrategia. Valmistelutyössä hyödynnettiin World Economic Forumin vuodelle 2030 laaditut kaivosalan skenaariot, joista nyt näyttäisi valitettavan tunnistettavalta se epätodennäköisimpänä pidetty: ”Kehittyvien maiden ja niiden liittoutumien itsekkäät pyrkimykset saavat ylivallan, eikä vapaan maailmankaupan jatkuminen ole itsestään selvä asia. Protektionismi ja kahdenväliset sopimukset tulevat toimintatavoiksi. Strategisten mineraalivarojen saatavuus muodostuu kriittiseksi tekijäksi yhteiskunnan kehitykselle. Raaka-aineiden hintojen vaihtelut ovat nopeita ja mineraalialan globaali kehittyminen vaikeutuu.”

Tilannekuvasta ratkaisuihin
Vaikka Suomessa ja muuallakin Euroopassa on mineraalipotentiaalin ja kiertotalouden näkökulmasta hyvät lähtökohdat vastata muuttuvan ja mahdollisesti blokkiutuvan maailman tuomiin haasteisiin, on teknologiavalmistuksen arvoketjuja (mm. aurinkopaneelit, tuuligeneraattorit, akkujärjestelmät) haasteellista rakentaa Kiinan rinnalle. Yrittää toki pitää. Samanaikaisesti tulee edetä uusiutuvan energian tuotannon sekä päästöttömän energian, myös ydinvoiman, lisäämisessä.
Energiakriisi ja energiamurroksen ratkaisutarpeet ovat konkretisoituneet geologian tutkimuskeskuksessa (GTK) laajemminkin kuin vain raaka-aineiden geopolitiikkana. Merigeologit ovat täystyöllistettyjä merenpohjan rakennettavuusominaisuuksien tutkimuksissa tuulivoimalapaikkojen sijaintiin ja erilaisiin kaapeliratkaisuihin liittyen. Maalämmön käyttö on kovassa kasvussa. Porauskaluston kehittyessä keskisyvissä (0,4–2 km) energiakaivoissa nähdään suuri potentiaali niin kiinteistö- ja korttelikohtaisissa kuin alueellisissa lämpöratkaisuissa. Pohjaveden lämmön hyödyntäminen on myös yksi uusi mielenkiintoinen avaus, kuten lopullista investointipäätöstä odottava vesipumppuvoimala Euroopan syvimmässä kaivoksessa Pyhäjärvellä osoittaa.
Energiavarastoinnin osalta näkyy kasvanut kiinnostus vedyn varastointiin soveltuvien kalliotilojen löytämiseksi. Siihen sekä muihin kallioperään sijoitettaville tiloille on hyvä toteutusmahdollisuus kovassa kiteisessä kallioperässämme, mistä hyvä esimerkki on käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituspaikka Olkiluodossa. Alustavia keskusteluja on myös herännyt mahdollisuuksista sijoittaa pienydinvoimaloita kallioperään lähelle energian loppukäyttäjiä.

Turpeellakin on vielä rooli päästöttömiin energialähteisiin siirtymisen ylimenokaudella. Huoltovarmuuskeskus on päättänyt perustaa polttoturpeen varmuusvaraston, jolla varaudutaan tulevien lämmityskausien mahdolliseen polttoaineniukkuuteen. Tutkimus- ja tietotarve todennetuille hiilikompensaatiopalveluille on kasvanut ja GTK:n isoja turvetietovarantoja sekä turveosaamista käytetäänkin nykyään paljon soiden hiilinielujen tutkimukseen. Mineraalipotentiaalitiedolle on kysyntää raaka-aineiden pitkän ja keskipitkän vahvojen kysyntänäkymien vuoksi (mm. litium ja kupari).
Vaikka uusien raaka-ainevarantojen etsintään ja tunnistettujen esiintymien jatkokehittämiseen panostetaan paljon Suomessa ja maailmalla, on olemassa suuri riski, että raaka-ainetuotannon kasvattaminen primääri- tai sekundäärilähteistä ei ehdi vastaamaan energiasiirtymän kasvavien materiaalitarpeisiin. Epäonnistuminen materiaalien käyttöön saamisessa hidastaisi energiatulevaisuutemme rakentamista, vaikka onnistuisimme samaan aikaan vähentämään energian loppukäyttöä sekä lisäämään energiatehokkuutta.
Euroopassa on taas havahduttu, nyt raaka-aineiden ja energiamurroksen väliseen yhteyteen ja valmisteluun on laitettu kriittisten raaka-aineiden aloite (European Critical Raw Materials Act). Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen nosti aihepiiriin liittyviä huoliaan esiin State of the Union 2022 -puheessaan syyskuussa: ”Tavoitteemme nousta ensimmäiseksi ilmastoneutraaliksi maanosaksi on vaarassa ilman luotettavaa ja kestävää tärkeiden raaka-aineiden saatavuutta. Ilman kriittisiä raaka-aineita emme ole kärkipaikoilla digitalisaatiossa, emmekä pysty kehittämään puolustuskyvykkyyksiämme”. Puheen sisältämät aiheet eivät poikenneet paljoakaan lähes viidentoista vuoden takaisesta raaka-ainealoitteesta – toivottavasti tällä kertaa onnistumme paremmin tavoitteiden saavuttamisessa.

Kirjoittaja
Saku Vuori on Geologian tutkimuskeskuksen tiede- ja innovaatiotoiminnasta vastaava johtaja. Hän on valmistunut Helsingin yliopistosta tohtoriksi ja työskennellyt geologina, erikoistutkijana, tutkimusohjelman vetäjänä sekä strategia- ja suunnittelupäällikkönä Geologian tutkimuskeskuksessa ja väliaikaisena pääjohtajana keväällä 2021. Hän toimii Suomen Kansallisen Geologisen Komitean puheenjohtajana.