Tyyntä myrskyn edellä? – Mitä suomalaisessa puoluekentässä tapahtuu ja mitä pandemia sille aiheuttaa?
Koronaepidemia pysäytti totutun arkemme ja tapamme elää. Monen kesälomasuunnitelmat ja arjen rutiinit menivät uusiksi. Työtä on jouduttu opettelemaan tekemään uudella tapaa ja sosiaalisen kanssakäymisen muotoja on pitänyt tarkastaa. Uutiset ovat jo useamman kuukauden täyttyneet yhdestä ja ainoasta teemasta. Epävarmuus tulevasta heijastelee näkymäämme eteenpäin. Tätä kirjoittaessa mahdollinen toinen aalto nostaa päätään.
Vaikka pandemia on näennäisesti pysäyttänyt koko maailman ainakin hetkellisesti, ei se pysäytä taustalla globaalisti myllertäviä isoja muutosvoimia. Muutosvoimia, joiden etenemistä on nopeuttanut huimasti teknologinen kehitys, joka mullisti kommunikaation, kun internet siirtyi pöytäkoneilta puhelimiimme.
Olemme (Ellun Kanoissa) puhuneet tästä isosta muutosvauhdista rytmihäiriönä. Se syntyi, kun yritykset, organisaatiot ja yhteiskunnat yrittivät toimia nopeasti muuttuvassa maailmassa perinteisin keinoin. Rytmihäiriö on osunut maailmaamme kovaa ja aiheuttanut suurta kipuilua niin yrityksille, demokratialle ja koko länsimaiselle tavallemme elää.
Ennustan, että muutoksen vauhti entisestään kiihtyy, kun teknologisen mullistuksen rinnalle nousee maapallon ekologisen kantokyvyn rajojen saavuttaminen. Näiden rajojen kolkuttelusta korona on yksi oire; lähtihän koko pandemia liikkeelle eläinten säälimättömän huonosta kohtelusta Kiinassa. Tämänkaltaiset globaalit häiriötilat tullee lisääntymään, kun ekologisen kantokyvyn rajat ryskyvät.
Vaikka tuntuu, että tällä hetkellä vetäisimme henkeä muutossyklien välissä, ei koronapandemia tätä isoa kehityskulkua pysäytä, vaan pikemminkin nopeuttaa. Olemme nähneet sen muun muassa ennennäkemättöminä digiloikkina, joita korona on pakottanut tekemään eri puolilla yhteiskuntaa. Se on näkynyt koulujen tavassa tarjota etäopetusta tai vaikkapa verkkokaupan edistysaskeleina, joita kuluttajien tottumusten nopeat muutokset ovat saaneet aikaan.
Myös suomalaisen politiikan päiväjärjestys on mennyt kevään aikana kokonaan uusiksi. Hallitusohjelman monelta kirjaukselta on pudonnut pohja, kun maailma on asettunut hetkessä uuteen asentoon. Vasemmisto–oikeisto-jako on myös hämärtynyt entisestään. Vihreä sisäministeri on sulkenut rajoja ja sosiaalidemokraattisen pääministerin johdolla on myönnetty merkittäviä tukia koronan runtelemille yrityksille. Ideologiat ovat joustaneet pakon ja yhteisen hyvän edessä.
Sanotaan, että yhteiskunnalliset kriisit kokoavat joukkoja usein oman lipun ympärille. Näin on käynyt nytkin. Tämä on näkynyt myös johtavien puolueiden kannatusten kasvuna ympäri Eurooppaa, josta Suomikaan ei ole ollut poikkeus. Suuri osa kansalaisista on luottanut Sanna Marinin kykyyn johtaa maata.
Kuva: Lauri Heikkinen / valtioneuvoston kanslia
Muuttaako korona sitten suomalaista puoluekenttää?
On arvoitus, että kauanko poikkeusolojen asennoituminen poliittiseen kenttään jatkuu. Todennäköistä on, että asetelmat ehtivät muuttua nopeastikin, kun politiikan agendalle nousee ideologisesti vaikeampia kysymyksiä ja koronaelvytyksen jälkeistä politiikkaa ryhdytään muotoilemaan.
Näkymää voi silti peilata pitkien trendien ja kaarien kautta. Politiikan pelikenttää määrittävät yhä enemmän arvoihin ja identiteettiin liittyvät tekijät. Tämä arvojakauma ei ole uusi, vaan se on kehittynyt jo 1960-luvulta asti, kun politiikan agendalle nousivat tasa-arvoliike, ympäristöaiheet ja kansalaisoikeudet. Arvojakauman poliittista arvokarttaa muuttava voima on kuitenkin toden teolla tullut näkyväksi vasta kommunikaatiovallankumouksen myötä 2010-luvulla. Puolueet perinteisinä instituutioina ovat vuosien saatossa kadottaneet yhteyttään niihin ihmisiin, joiden elämään ne pyrkivät vaikuttamaan. Tämä on näkynyt muun muuassa puolueiden jäsenmäärien vääjäämättömän laskuna. Puolueet ja osin järjestöt yleisesti ovat tyhjentyneet ihmisistä ja toimivat yhä enemmän kuin koneistot. Luottamus ja demokratia ovat koetuksella politiikan mannerlaattojen liikkuessa.
Arvoihin ja identiteettiin perustuvat jännitteet tulevat näkyviin eri tavoin eri paikoissa. Monet poliittiset johtajat ja yhteisöt kokevat, että ne ovat menettäneet kontrollin joko maan sisäiseen kehitykseen tai maiden ulkopuolisiin tekijöihin liittyen. Tämä on antanut tilaa populistisille suuntauksille, ja tämän kehityksen huipentumana voidaan nähdä Donald Trumpin valinta Yhdysvaltain presidentiksi. Vastavetona päättäjät pyrkivät vahvistamaan valtiota, turvallisuutta ja itsemääräämisoikeutta. Unkarin kehitys sekä monien populistipuolueiden nousut ovat vastavoimaa yhdentyvälle maailmalle, jota teknologian ja kommunikaation vallankumous ovat sysänneet liikkeelle.
Äänestäjät näyttävät valitsevan puolueen sen mukaan, mikä niiden suhtautuminen on juuri itselle tärkeimpään asiaan. Esimerkiksi populististen puolueiden äänestäjät ryhmittyvät maahanmuuton ja EU:n ympärille, mutta voivat olla hyvinkin eri mieltä sosiaalisista tai esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen asemaa koskevista kysymyksistä puolueen kanssa. Tämä asettaa erityisen suuren haasteen keskitietä kulkeville yleispuolueille, jotka pyrkivät tarjoamaan vastauksia laajalla rintamalla hyvin moniin erilaisiin kysymyksiin. Tätä kipuilua Suomen Keskusta parhaillaan käy.
Poliittista kenttää sosiokulttuurisiin arvoihin jakava GAL–TAN-jana hahmottaa politiikkaa tavalla, joka jakaantuu perinteisen oikeisto–vasemmisto-akselin sijaan janalle, joita kuvaavat sanat Green Alternative Libertarian eli vihreä, vaihtoehtoinen ja libertaari ja toisella puolella Traditional, Authoritarian ja Nationalism, eli perinteinen, autoritaarinen ja nationalistinen.
Suomessa tälle akselille voidaan löyhästi sijoittaa keskelle perinteiset koneistopuolueet (SDP, keskusta ja kokoomus), jotka ovat lähestyneet toisiaan, ja akselin laidoille vihreät ja oikeistopopulistiset puolueet. Näiden lisäksi janalla on erilaisia liikkeitä, jotka ovat päässeet määrittämään poliittista agendaa yhä voimakkaammin. GAL–TAN tuskin on sovellettavissa minnekään täydellisesti, mutta se on käyttökelpoinen, kun pohditaan laajasti sitä dynamiikkaa, joka tällä hetkellä politiikan kentällä vallitsee.
Puolueiden tyhjentyminen vahvoista ideologisista tai identiteettiä tuottavista kysymyksistä on kuitenkin samaan aikaan suuri syy niiden kriisiin. Jo edesmennyt politiikan tutkija Peter Mair on esimerkiksi vertaillut eri maiden puoluejärjestelmiä ja tullut siihen tulokseen, että syy politiikan kriisiin on oikeastaan politiikan sisällä. Maailman muuttuessa politiikka ei kykene reagoimaan riittävän nopeasti, vaan politiikan sisäiset rakenteet ohjaavat politiikkaa väärään suuntaan.
Nopeutunut muutos ja yhdentyvä maailma ovat tehneet vallankäytöstä yhä vaikeampaa. Tämä on näkynyt muun muassa siinä, että Suomessa on viimeisen kymmenen vuoden aika ollut seitsemän eri pääministeriä. Vallassa on yhä vaikeampaa pysyä ja hallituskoalitiot ovat hauraampia. Puoluekenttä hajaantuu ja vaa’ankielipuolueet pystyvät vaikuttamaan vahvemmin poliittiseen agendaan.
Valta on merkittävästi siirtynyt lännestä itään, kabineteista kaduille, instituutioilta ihmisille, hierarkioilta vertaisille, journalistisilta medioilta verkkoon. Trendin luonteeseen kuuluu, että se ei kulje vain yhteen suuntaan, vaan siihen kohdistuu ristivetoa. Se näkyy pyrkimyksinä vallan keskittämiseen ja kontrolliin. Teknologinen, taloudellinen ja sosiaalinen muutos luovat kaikki uusia olosuhteita. Yhä useammasta suunnasta kaikuvat vastalauseet ja erilaiset käsitykset yhteiskuntaa määrittävistä perusteista. Keskittämispyrkimyksistä huolimatta tehokas politiikan tekeminen tai entisenlainen hallinta on niiden vuoksi käynyt vaikeaksi.
Kiinnostavaa politiikan uusien arvolinjojen muodostumisessa on myös niiden kiteytyminen yksittäisten kysymysten ympärille sen sijaan, että käsiteltäisiin laajoja aihepiirejä. Esimerkkinä mainittakoon EU-politiikan loistaminen poissaolollaan yhteiskunnallisessa keskustelussa. Isot kysymykset jäävät pienten identiteettikysymysten jalkoihin.
Nämä arvokysymykset ollaan kuitenkin valmiita sivuuttamaan itselle tärkeimmän asian perusteella. Tämä asettaa suuren haasteen keskitietä kulkeville yleispuolueille, jotka pyrkivät tarjoamaan vastauksia laajalla rintamalla hyvin moniin erilaisiin kysymyksiin.
Kuten todettua, politiikan sykli on nopeaa. Nyt näyttää, että korona on vahvistanut pääministeripuoluetta, mutta heilahdukset voivat tapahtua lyhyelläkin aikajänteellä. Joka tapauksessa seuraava todellinen mittauspiste puolueiden voimasuhteille on ensi keväänä järjestettävät kuntavaalit.
Kirjoittaja
Taru Tujunen on tehnyt pitkän uran suomalaisen politiikan ytimessä. Viime vuodet työssään muutostoimisto Ellun Kanojen toimitusjohtajana hän työskennellyt laaja-alaisesti suomalaisen yrityselämän ja yritysjohdon tukena ja apuna. Vapaa-aikana lukee kirjan jos toisenkin ja seuraa maailman menoa. Tujunen on suorittanut 192. maanpuolustuskurssin.
