Risto Murto:
Puuttuvat puoli miljoonaa: väestökato ja Suomen talouden tulevaisuus.
Otava 2022. 192 sivua.
Viime vuosina hedelmällisyys on painunut Suomessa ennätyksellisen alas ja samalla maahanmuuton aiheuttamat ongelmat ovat nousseet esille niin rikollisuudessa kuin kouluissa. Nopeasti ikääntyvä väestö luo uhkaa velkaantuvan Suomen tulevaisuudelle niin verotulojen alenemisen kuin terveydenhuollon kustannusten lisääntymisen kautta. Monesti kuivakkaana pidetty väestötiede onkin saanut uutta nostetta sekä poliittisessa että julkisessa keskustelussa. Murron kirja tuo tervetulleen puheenvuoron taustoittamaan näitä keskusteluita.
Nimestään huolimatta kirja ei ole poliittinen pamfletti, vaan tiivis ja asiantunteva katsaus väestöllisiin kysymyksiin. Vaikka Murto työskentelee Varman toimitusjohtajana, taloustiede ei nouse kirjassa mitenkään erityisen selkeästi esille, vaan kirja käy läpi samoja teemoja kuin yleensäkin väestötieteen perusoppikirjat. Murto onkin saanut 200 sivuun mahdutettua melkoisesti asiaa. Kirja alkaa lyhyellä johdatuksella maailman väestöhistoriaan viimeisen 2000 vuoden aikana ja väestöhistoriallisiin kysymyksiin palataan kirjassa myöhemminkin useaan otteeseen. Kaikki kolme väestönmuutoksen komponenttia – syntyvyys, kuolevuus ja muuttoliike – käydään läpi paitsi Suomen myös maailman väestön näkökulmasta. Huomiota saavat myös viimeaikaiset tapahtumat kuten pakolaiskriisi ja jengiytymiseen liittyvät ongelmat Ruotsissa.
Vahvasta historiallisesta ja globaalista otteestaan huolimatta, kirjan pääfokus on Suomen nykyhetkessä ja keskeisissä yhteiskunnallisissa kysymyksissä. Kirjassa käydään hyvin läpi Suomen väestön ikääntymisen taustalla olevaa väestödynamiikkaa ja sen vaikutuksia paitsi talouskasvuun ja eläkejärjestelmän kestävyyteen myös poliittiseen päätöksentekoon. Maahanmuuton tuomat mahdollisuudet mutta myös sen ongelmat käydään myös hyvin läpi. Toisin kuin Yhdysvalloilla ja Kanadalla, Suomella ei ole olemassa käytännössä rajatonta määrä potentiaalisia maahanmuuttajia, joiden voi olettaa helposti sopeutuvan työmarkkinoille. Huonosti hallittu ja matalapalkka-aloille suuntautuva työperäinenkin maahanmuutto yhdistettynä Suomen sosiaaliturvajärjestelmään voi pikemminkin pahentaa kuin ratkaista ongelmia.
Esitystavaltaan kirja on tiivis ja positiivisella tavalla esseistinen, jolloin myös kirjoittajan omat kiinnostuksen kohteet nousevat esille. Monessa kohdassa mutkia joudutaan toki vetämään suoraksi, mutta toisaalta tilaa jää myös lyhyille sivupoluille kuten Ruotsin metsäsuomalaisille tai Topeliuksen Koivu ja tähti -sadun historialliselle taustalle. Paikoitellen lähinnä päälauseista koostuva tyyli voi tuntua hieman monotoniselta ja nopeasti vaihtuvat aiheet vaativat lukijalta keskittymistä. Lähteiden puuttuminen tekee tekstin toisaalta helpommin lähestyttäväksi, mutta monessa kohdassa olisi ollut kiinnostavaa tietää, mistä kyseisestä aiheesta voi lukea enemmän. Kirjan lopuksi annetaan joitain käytettyjä tietokantoja, mutta luettelo tärkeimmistä lähdekirjoista olisi auttanut aiheesta kiinnostunutta lukijaa eteenpäin.
Varsinainen ongelma – Suomen väestön ikääntyminen ja väistämättä alkava väheneminen – on hankala, eikä kirja väitäkään löytävänsä siihen ratkaisua. Miesten syrjäytymisen vähentäminen voi lisätä heidän arvoaan pariutumismarkkinoilla, mutta ei takaa syntyvyyden lähtemistä kasvuun. Maahanmuutto ei ole ihmelääke, mistä kertoo työikäisen ulkomaalaisperäisen väestön kantasuomalaisia heikompi työllistymisaste. Parhaiten työllistyvät ja muutenkin sopeutuvat maahanmuuttajat ovat tulleet Virosta, ja Viron elintason nopeasti noustessa muuttovirta tulee jatkossa kääntymään todennäköisesti pikemminkin Suomesta takaisin Viroon. Kirja onkin hyvää vastalääkettä niille, jotka uskovat Suomen väestökysymyksiin löytyvän yksinkertaisia ratkaisuja.
Kun itse ongelma on näin hankalasti ratkaistavissa, olisi mielellään lukenut enemmänkin Murron pohdintaa siitä, kuinka Suomi tulee selviytymään, jos väestön ikääntymistä ja vähenemistä ei saada käännettyä. Tässä suhteessa Japani tarjoaisi kiinnostavan vertailukohdan, jota ei kuitenkaan ainakaan täysimääräisesti hyödynnetä kirjassa. Japanin ikääntyvä väestö, pieni maahanmuuttajien osuus ja matala talouskasvu tuodaan kyllä esille, mutta ei huomioida sitä, että samalla elintaso on pysynyt korkeana, vaihtotase ylijäämäisenä ja ulkomainen valtionvelka lähes olemattomana. Japanin valtio on toki velkaantunut, mutta lähinnä omalle keskuspankilleen ja omille kansalaisilleen. Onko siis Suomenkin tie lisääntyvä automaatio ja kohoava eläkeikä kuten Japanissa? Laaja-alaisena ja asiantuntevana yhteiskunnallisena ajattelijana Murrolla olisi tähänkin kysymykseen varmasti painavaa sanottavaa.
Kirjoittaja
Karri Silventoinen on väestötieteen professori Helsingin yliopistossa. Hän on tutkinut erityisesti väestön terveyteen ja siinä esiintyviin sosiaalisiin eroihin vaikuttavia tekijöitä.
