Koronakriisin hallinta on perustellusti keskittynyt terveysturvallisuuden ja talouden näkökulmiin. Niiden lisäksi on kuitenkin välttämätöntä arvioida kriisin ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittisia vaikutuksia. Koronakriisi on kiihdyttänyt kansainvälisen järjestelmän murrosta, mikä vaikuttaa Suomen turvallisuusympäristöön ja Suomen kansainvälisen puolustusyhteistyön toteuttamiseen. Puolustuksen näkökulmasta on myös tärkeää arvioida koronakriisin vaikutuksia kansalliseen toimintaympäristöön, sillä Suomen puolustuskyky ja sen toimintaedellytykset linkittyvät erottamattomasti suomalaiseen yhteiskuntaan.
Kansainvälinen toimintaympäristö – koronakriisi ei poista sotilaallisia uhkia
Koronakriisi vaikuttaa kansainväliseen toimintaympäristöön erityisesti vauhdittamalla kehityskulkuja, jotka olivat vallalla jo ennen koronakriisiä. Suurvaltakamppailu, vahvistuneen Kiinan pyrkimys kasvattaa vaikutusvaltaansa ja Yhdysvaltojen huomion keskittyminen Kiinaan ovat merkittäviä kansainvälisen järjestelmän ajureita jatkossakin. Suurvaltojen toiminta koronakriisin aikana, kuten Yhdysvaltojen kansalliset haasteet koronakriisiin vastaamisessa sekä Kiinan ja Venäjän disinformaatiokampanjat, ovat entisestään heikentäneet luottamusta yhteistyöperustaiseen kansainväliseen järjestykseen.
Suomen turvallisuuden kannalta Venäjä on avaintekijä. Voidaan arvioida, että Venäjän suurvaltapyrkimykset, turvallisuuspolitiikka ja sotilaspolitiikka eivät todennäköisesti muutu koronakriisin myötä. Koronakriisi ei muuta sotilaallista uhkakuvaa eikä Suomen lähialueen turvallisuustilannetta.
EU:ssa jäsenmaat turvautuivat koronakriisin alkuvaiheessa kansallisiin ratkaisuihin ja solidaarisuus oli koetuksella. Kriisi onkin alleviivannut Euroopan unionin yhtenäisyyden merkitystä ja tarvetta varautua yhdessä paremmin tuleviin kriiseihin. Tiivistyvä puolustusyhteistyö on osa ratkaisua. Jatkossa huomiota kiinnitetään entistä enemmän siihen, mikä on asevoimien rooli Euroopan kansalaisten suojelussa. Myös keskustelu keskinäisen avunannon velvoitteen ja yhteisvastuulausekkeen soveltamisesta nähdään yhä tärkeämpänä. Välillisenä vaikutuksena kriisinhallinnan ja puolustussektorin tukitarpeet esimerkiksi Afrikassa ja Lähi-idässä saattavat kasvaa ja edellyttää unionin tukea. EU:n on myös pohdittava yhä aktiivisemmin strategista asemoitumistaan suhteessa Kiinaan.
Naton perustehtäviin kriisi ei tuo muutosta. Keskiössä on jatkossakin yhteisen puolustuksen ja pelotteen vahvistaminen sekä kriisinhallinta ja yhteistyövarainen turvallisuus. Päävastustajina säilyvät Venäjä ja terroristiorganisaatiot sekä haastajana Kiina. Samalla Naton on yhä paremmin huomioitava varautuminen pandemian ja ilmastonmuutoksen kaltaisiin haasteisiin. Yhteiskuntien kriisinkestävyyden eli resilienssin vahvistaminen kytkeytyy yhä tiiviimmin osaksi yhteisen puolustuksen tehtävää.
Kuva: Puolustusvoimat
Suomen kansainvälinen puolustusyhteistyö – toteutus vaikeutui, merkitys säilyy
Koronakriisi on vaikuttanut puolustusyhteistyömme käytännön toteuttamiseen, mutta ei sen perusteisiin. Kansainvälistä puolustus- ja materiaaliyhteistyötä koskevat kokoukset ovat siirtyneet etäjärjestelyin toteutettavaksi, mikä on korostanut suojattujen teknisten ratkaisujen merkitystä. Kriisinhallintaosallistumista on jatkettu huomioiden operaatiokohtaiset koronarajoitukset. Kansainvälisessä harjoitustoiminnassa meri- ja ilmavoimien harjoitukset ovat jatkuneet miltei suunnitellusti, mutta maavoimien osalta niitä on jouduttu perumaan. HX-hanketta on jatkettu koronarajoitukset huomioivin järjestelyin.
Suomi jatkaa omaa puolustuskykyään vahvistavaa tiivistä kansainvälistä puolustusyhteistyötä monenvälisesti, kahdenvälisesti ja eri maaryhmissä. On tärkeää, että puolustus- ja materiaaliyhteistyö palautettaisiin mahdollisimman nopeasti akuutin vaiheen jälkeen aiempien linjausten ja suunnitelmien mukaiseen toimintaan, esimerkiksi harjoitustoiminnassa. Näin minimoidaan negatiiviset vaikutukset yhteistoimintakykyyn, puolustusyhteistyön pitkän aikavälin tavoitteisiin ja kansainvälisen puolustusyhteistyön uskottavuuteen. Puolustusmateriaalin osalta keskeistä on huoltovarmuuskriittisen teollisuuden toimintakyvyn ylläpito heikentyneessä markkinatilanteessa ja kotimaisen puolustusteollisuuden toimintaedellytysten turvaaminen.
Koronakriisi on korostanut maiden välistä keskinäisriippuvuutta. Jatkossa samanmieliset maat pyrkivät vahvistamaan yhteistyön edellytyksiä ja etupainotteista suunnittelua. Kansainvälisen puolustusyhteistyön tulisi olla osa kriisistä palautumista ja varautumisen kehittämistä. Tätä Suomi kykenee osaltaan edistämään toimiessaan Nordefco-puheenjohtajana ensi vuonna. Huoltovarmuuden ja kriisinkestävyyden parantaminen lukeutuvat puheenjohtajakautemme painopisteisiin. Nämä samat teemat korostuvat myös EU:n puitteissa ja osana Naton kanssa tehtävää yhteistyötä.
Kuva: Puolustusvoimat / Joni Malkamäki
Puolustus on osa suomalaista yhteiskuntaa
Puolustusvoimat harjoittelee virka-avun antamista säännöllisesti ja antaa virka-apua satoja kertoja vuodessa. Koronakriisi osoitti konkreettisesti puolustushallinnon kyvyn tukea muita viranomaisia ja yhteiskuntaa ei-sotilaallisessa kriisissä. Puolustusvoimat näyttäytyi kyvykkäänä hallitsemaan tilannetta esimerkiksi varusmiesten palvelusjärjestelyin ja antamalla virka-apua Uudenmaan eristämisessä.
Koronakriisi vaikuttaa laaja-alaisesti ja pitkäaikaisesti suomalaiseen yhteiskuntaan. Näiden vaikutusten tunnistaminen ja ottaminen huomioon on keskeinen tekijä Suomen puolustuskyvyn kehittämisessä. Puolustushallinnon näkökulmasta keskeistä on ennakoida ja arvioida kriisin vaikutuksia esimerkiksi seuraaviin tekijöihin: talous ja jälleenrakentaminen, laaja-alainen turvallisuus (ml. terveysturvallisuus, ilmastoturvallisuus), kokonaisturvallisuus ja yhteiskunnan kokonaisresilienssi, arvot ja asenteet, ml. maanpuolustustahto, luottamus instituutioihin, yhteiskuntamuotojen kehitysnäkymät, digiloikka, tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta, tietojohtaminen ja tiedollisten kyvykkyyksien kehittäminen.
Yksi keskeinen johtopäätös koronakriisistä on koko yhteiskunnan varautumisen merkitys. Moniviranomaisyhteistyön, kokonaisturvallisuuden ja kokonaismaanpuolustuksen kehittämistarpeita on arvioitava koronakriisin kokemusten perusteella. Puolustushallinnon, kuten muidenkin turvallisuusviranomaisten, tulee määrittää omasta näkökulmastaan tarvevaatimukset näiden kehittämiselle.
Kuva: Puolustusvoimat
Puolustusta on kehitettävä pitkäjänteisesti
Iso kysymys useissa Euroopan maissa on koronakriisin vaikutus puolustusbudjetteihin tulevina vuosina. Ollaanko pian tilanteessa, jossa puolustuksen rahoitus vaikeutuu samalla kun sotilaallinen uhkaympäristö on haasteellisempi kuin koskaan kylmän sodan jälkeen? Monella on tuoreena mielessä finanssikriisin 2008–2009 aikaiset leikkaukset, joiden aikana syntynyttä vajetta suorituskyvyissä ei ole vieläkään palautettu kriisiä edeltävälle tasolle. Useat maat oppivat kantapään kautta, että kertaalleen alas ajetun puolustuskyvyn palauttaminen on paitsi työlästä myös kallista ja hidasta.
Suomessa vuosina 2012–2015 toteutetussa puolustusvoimauudistuksessa Puolustusvoimien koko ja perusrakenne mitoitettiin vastaamaan tiukkoja taloudellisia vaatimuksia sekä silloista, nykyistä matalamman uhkatason turvallisuusympäristöä. Ellei strategisten hankkeiden osuutta oteta huomioon, sotilaallisen maanpuolustuksen rahoituskehystä ei ole vielä palautettu vuosia 2012–2015 edeltävälle tasolle.
Suomessa hallitusohjelman lähtökohtana on, että toimintaympäristön kehitystä vastaavan puolustuskyvyn ylläpito ja sen kehittämisedellytykset varmistetaan turvaamalla puolustushallinnolle riittävät resurssit. Poistuvat meri- ja ilmavoimien suorituskyvyt korvataan täysimääräisesti (HX-hanke ja Laivue 2020), ja puolustuksen resursoinnissa noudatetaan puolustusselontekoa (2017). Suomen sotilaallinen puolustuskyky on kokonaisuus ja sitä kehitetään tasapainoisesti kaikissa puolustushaaroissa. Koronakriisin luoma epävarmuus korostaa entisestään tarvetta kehittää Suomen puolustusta kokonaisuutena ja pitkäjänteisesti.
Artikkeli perustuu puolustusministeriössä tehtyihin arvioihin koronakriisin vaikutuksista.
Kirjoittaja
VTM Karoliina Honkanen toimii neuvottelevana virkamiehenä puolustusministeriön puolustuspoliittisella osastolla kansallisen puolustuksen yksikössä. Honkanen johtaa PLM:n strategiaryhmää ja toimii valtioneuvoston puolustusselonteon valmisteluryhmän sihteerinä. Vuosina 2014–2017 Honkanen toimi puolustusasiainneuvoksena Suomen Nato-edustustossa Brysselissä. Aiemmin Honkanen on toiminut eri tehtävissä puolustusministeriössä ja Pääesikunnassa sekä tutkijana. Honkanen osallistuu paraikaa 235. maanpuolustuskurssille.
