Valtioneuvosto hyväksyi 16.1.2025 Turvallisuuskomitean hallitusohjelman pohjalta valmisteleman periaatepäätöksen Yhteiskunnan turvallisuusstrategiasta. Strategiassa kuvataan kokonaisturvallisuuden toimintamalli, joka muodostaa perustan suomalaisen yhteiskunnan kriisinkestävyydelle eli resilienssille. Edeltäjiensä tavoin strategian keskiössä ovat vahvasti keskinäisriippuvaiset yhteiskunnan elintärkeät toiminnot, jotka turvataan kaikkien toimijoiden yhteistoimintana. Valmistelutyössä tunnistetuista muutostekijöistä keskeisimmät ovat turvallisuusympäristön muutokset, Suomen Nato-jäsenyys, EU:n vahvistuminen turvallisuustoimijana, Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan saadut opit, kansalliset kokemuksemme häiriötilanteista ja kriiseistä sekä muutokset suomalaisessa yhteiskunnassa. Näiden pohjalta kokonaisturvallisuuden toimintamalliin tehtiin perusteltuja uudistuksia, joista keskeisimmät liittyvät yksilöön turvallisuustoimijana, kansainväliseen resilienssiyhteistyöhön sekä vasteeseen häiriötilanteissa ja kriiseissä.
Yksilöt turvallisuuden avaintoimijoina
Ukrainalaisen yhteiskunnan jo kolme vuotta kestänyt luja puolustustaistelu on osoittanut henkisen kriisinkestävyyden kiistattoman merkityksen. Se on todistanut konkreettisesti, että kollektiivinen turvallisuutemme rakentuu vahvasti ihmisten jokapäiväisille teoille. Uudistetussa strategiassa korostetaan aiempaa voimakkaammin yksilöiden valmiuksien merkitystä koko yhteiskunnan jatkuvuuden perustana. Kehon ja mielen hyvinvointi on kestävä lähtökohta myös turvallisuustoiminnalle. Siksi on tärkeää, että ylläpidämme kykyjemme puitteissa kokonaisvaltaista toimintakykyä. Kun lisäksi tietopohjamme, osaamisemme ja asenteemme ovat turvallisuutta vahvistavia, pystymme uskomaan itseemme ja tukeutumaan toisiimme vaikeissakin tilanteissa. Keskinäinen luottamus yhteiskuntaa koossa pitävänä voimana korostuu erityisesti kohdatessamme kriisejä.
EU:n ja Naton vahvistuva resilienssityö
Strategiaa uudistettaessa nähtiin tärkeäksi lujittaa kansallisten ratkaisujemme integraatiota EU:n ja Naton kehittyvään ja toisiaan täydentävään resilienssityöhön. EU:n puolella sääntely asettaa velvoitteita myös kansallisille turvallisuusjärjestelyillemme. Tästä esimerkkejä ovat muun muassa CER- ja NIS2-direktiivit, joiden kansallinen täytäntöönpano on parhaillaan valmistelussa. Unionin tasolla varautumisen vahvistaminen on priorisoitu korkealle vastikään työnsä aloittaneen komission ohjelmassa. Naton puitteissa resilienssityö kytkeytyy vahvasti yhteisen pelotteen ja puolustuksen lujittamiseen. Keskeinen lähtökohta on sotilaallisten kyvykkyyksien käytön mahdollistaminen kohdentamalla tueksi tarvittavia yhteiskunnan voimavaroja. Suomesta haetaan yhä kasvavassa määrin hyviä käytäntöjä sekä jäsenvaltiokohtaiseen että järjestötasoiseen turvallisuuden kehittämiseen. Sen lisäksi on välttämätöntä, että myös itse varmistamme ratkaisujemme yhteentoimivuuden liittokunnan ja unionin kanssa.
Ei vastetta ilman varautumista
Kolmantena uutena kokonaisuutena strategiassa käsitellään varautumisen rinnalla häiriötilanteisiin ja kriiseihin vastaamista eli vastetta. Vasteen päämääräksi on asetettu toteutuneiden uhkien vaikutusten minimointi, yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen toipumisen edistäminen sekä ennen kaikkea perusteiden antaminen varautumiselle. Vasteen toteuttamiseksi tarvitaan erilaisia valmiussuunnitelmia. Niistä saamme varautumisellemme luotettavia mitoittamisperusteita ja samalla erittäin tärkeälle harjoitustoiminnallemme tarkoituksenmukaiset lähtökohdat. Kyse ei sinänsä ole täysin uudesta asiasta, vaan ennemminkin harkitusta tarkastelunäkökulman muutoksesta. Kokonaisturvallisuuden evoluution aiemmissa vaiheissa vastetta on lähestytty pääasiassa johtamisen näkökulmasta häiriötilanteiden hallinnan ja kriisijohtamisen käsitteiden kautta. Uudistuksessa näkökulmaksi on valittu itse toiminta sen johtamista kuitenkaan sivuuttamatta.
Konseptista käytäntöön
Yhteiskunnan turvallisuusstrategian päämääränä on tarjota jokaiselle yhteinen viitekehys kokonaisturvallisuuden toteuttamiseksi omista lähtökohdistaan. Tähän virkkeeseen kiteytyy koko lähes 150 sivuisen uuden strategian tärkein viesti meille kaikille. Strategiamme sellaisenaan on lopulta vain konsepti, jonka jatkoksi tarvitaan jatkuvia käytännön tekoja. Ensin meistä kunkin on hyvä asetella kokonaisturvallisuuden elementit omaan kontekstiimme. Määrittää oman yhteisömme ”timantti”, tiedostaa toimintaympäristössämme piilevät vaaratekijät potentiaalisine vaikutuksineen, määrittää miten niihin vastaamme sekä tunnistaa mitä vasteeseemme tarvitsemme. Analyysi auttaa meitä tunnistamaan puutteemme varautumisemme lähtökohdaksi. Tämän jälkeen turvallisuuden rakentaminen on yksinkertaistetusti resurssointia. Tarvitaan suunnitelmallisuutta ja pitkäjänteisyyttä, jotta suorituskyvyn eri osatekijöistä saadaan säännöllisen yhteisen harjoittelun vahvistamana muodostettua tasapainoinen ja käyttötarkoitukseensa soveltuva kokonaisuus. Pelkällä paperityöllä ei kriisinkestävyyttä rakenneta – siihen tarvitaan aitoja ja jatkuvia panostuksia meiltä jokaiselta.
Kirjoittaja
Petteri Korvala toimii Turvallisuuskomitean pääsihteerinä. Turvallisuuskomitea on valtioneuvostoa ja ministeriöitä laajoissa kokonaisturvallisuuteen liittyvissä asioissa myös häiriötilanteissa avustava varautumisen pysyvä yhteistoimintaelin. Korvalalla on noin 30 vuoden monipuolinen kokemus puolustushallinnon koti- ja ulkomaan tehtävistä. Hän on suorittanut 197. maanpuolustuskurssin.
