Alueellisen suurvallan työkalupakista

Venäjän johto toivoi vuodesta 2020 maan suurvalta-aseman oleellisen perustan, toisen maailmansodan voiton 75-vuotisjuhlavuotta. Voiton huumaa enemmän uuden vuosikymmenen alkua on sävyttänyt uuvuttava taistelu samaa näkymätöntä vihollista vastaan kuin muualla maailmassa.

Vaikka Venäjää on usein väheksytty vertaamalla sen talouden kokoa väkiluvultaan pienempiin valtioihin, on perusteltua väittää, että Venäjä on vähintään alueellinen suurvalta. Sillä on kykyä vaikuttaa sotilaallisesti, taloudellisesti, diplomaattisesti, kulttuurisesti ja nykyisin myös informaatiolla ainakin lähiympäristössään, erityisesti entisen Neuvostoliiton alueella.

 

Talouden pohja sulaa hiljalleen ikiroudan kanssa

Venäjä nousi 2000-luvun alussa taloudellisen ja poliittisen romahduksen partaalla horjuvasta valtiosta varteenotettavaksi toimijaksi. Merkittävien taloudellisten ja rakenteellisten uudistusten sijaan Venäjän talous on edelleen öljy- ja kaasuvetoista. Fossiiliseen energiaan perustuva talous ei kykene ilmastonmuutoksen uhkaamassa maailmassa takaamaan kansakunnalle tulevien vuosikymmenien hyvinvoinnin perustaa. Venäjällä olisi erinomaiset edellytykset nousta vihreän talouden suurvallaksi. Esteenä ei ole tiedon eikä teknologian puute, vaan maan eliitin takertuminen hiilivetytalouden tarjoamiin tuloihin ja vaikutusvaltaan. Autoritaariselle järjestelmälle ominaiset ilmiöt, kuten byrokratia ja korruptio lamauttavat kaikkea kehittämistä.

Venäjän taloudessa ei kuitenkaan ole odotettavissa nopeita romahduksia. Vuonna 2021 niin Venäjän kuin muidenkin kansantalouksien kannalta on ratkaisevaa akuutin pandemian selättäminen. Lähivuosien budjettien tuloarvioissa öljyn barrelihinta on edelleen tärkein mitoitusperuste.

Oppositiojohtaja Aleksei Navalnyin vangitseminen sai mielenosoittajat kaduille eri puolilla Venäjää. Kuvassa mielenosoittajat ja mellakkapoliisit ottavat yhteen Moskovan keskustassa 23. tammikuuta 2021.
Kuva: Kirill Kudryavtsev / AFP /Lehtikuva
Turbulenssia lähialueella – Venäjän toimet aiempaa harkitumpia

Valko-Venäjän poliittinen kriisi on haaste Venäjän vaikutusvallalle. Protestit ovat Kremlin kannalta varoitus spontaanien ja nopeasti järjestäytyvien protestiliikkeiden mahdollisuudesta myös kotimaassa. Aljaksandr Lukašenka ei ole aikoihin ollut Venäjän näkökulmasta toivottu kumppani. Siksi vallanvaihdos Venäjälle myötämielisempään seuraajaan olisi varmasti ollut tervetullut. Presidentti Vladimir Putin kuitenkin tunnusti Valko-Venäjän presidentinvaalien tuloksen tuoreeltaan, ja Venäjä jatkaa Lukašenkan hallinnon tukemista. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Venäjä käyttää vaikutusvaltaansa ja painostaa Lukašenkaa rauhalliseen vallasta luopumiseen perustuslain uudistuksen jälkeen.

Vuoristo-Karabahissa syksyllä 2020 avoimeksi yhteenotoksi leimahtanut jäätynyt konflikti tuotti äkillisen, mutta ei kuitenkaan aivan odottamattoman haasteen Venäjälle. Venäjä pystyi osoittamaan toimijuutta taivuttelemalla ja oletettavasti myös painostamalla osapuolet tulitaukoon ohi läntisten toimijoiden sekä ryhmittämällä alueelle nopeasti omat rauhanturvaajansa. Venäjä joutui kuitenkin selvästi ponnistelemaan säilyttääkseen asemansa sille tärkeällä lähialueella ja hyväksymään alueellisen suurvallan asemaa tavoittelevan Turkin intressin.

 

From Russia with love?

Venäjä harjoittaa aktiivisesti informaatiopsykologista vaikuttamista, jolla se pyrkii hyödyntämään nopeasti vastustajiensa heikkouksia. Saavutukset jäävät yleensä lyhytaikaisiksi. Venäjän Italiaan ja Yhdysvaltoihin lähetetty apu koronavirusepidemian torjumiseksi oli pitkälti näennäistä ja sen tavoitteena oli halu nolata. Oppositiovaikuttaja Aleksei Navalnyin äkillisen sairastumisen paljastuminen Venäjän erikoispalvelujen operaatioksi on uusi isku maan entisestään huonolle maineelle.

Venäjän vaikuttamisoperaatioille on tyypillistä moraalittomuuden lisäksi kömpelyys niin toteutuksessa kuin seurauksien käsittelyssä. Lyhytaikaisen hyödyn tavoittelu paljastuu, eikä Venäjä osaa reagoida kohtaamiinsa syytöksiin rauhallisesti ja vastustajaansa myötäillen.

Venäjä on panostanut informaatiotekniseen vaikuttamiseen. On mahdollista, että se kykenee jo lähitulevaisuudessa käyttämään tiedon varastamiseen, väärentämiseen tai käytettävyyden estämiseen liittyviä suorituskykyjään jopa asevoimaan verrattavina vaikuttamiskeinoina.

Armenian ja Azerbaižanin valtioiden päämiehet istuvat vierekkäin suuren valkoisen soikean neuvottelupöydän ääressä Kremlissä. Heitä vastapäätä istuu Venäjän presidentti Vladimir Putin.
Venäjän presidentti Vladimir Putin isännöi Azerbaidžanin presidentin Ilham Alievin ja Armien pääministerin Nikol Pashinianin tapaamista Kremlissä 11. tammikuuta 2021. .
Kuva: Mikhail Klimentyev / AP / Lehtikuva
Lopulta kaiken takana on panssarivaunu

Venäjän suurvalta-aseman kiistattomin tae on sen asevoimat. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Venäjän ydinase turvasi strategisen tasapainon. Uusilla strategisen aseistuksen projekteilla Venäjä haluaa varmistaa tämän jatkumisen myös tulevaisuudessa. Reilu kymmenen vuotta sitten käynnistetyn asevoimien uudistamisohjelman tavoitteena oli luoda suurvallalle taistelukykyiset tavanomaiset asevoimat, joilla kyetään ratkaisemaan alueellisia ja paikallisia konflikteja. Venäjän asevoimien suorituskykyä on kehitetty varusteluohjelmalla, jonka ansiosta asevoimien materiaalista lähes 70 prosenttia on nykyaikaista. Kyseessä on asevoimien ensimmäinen onnistunut varusteluohjelma Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen.

Venäjän valtion taloutta rasittavat koronaviruspandemian seurauksena pienentyneet tulot ja kasvaneet menot, eivätkä asevoimat ole suojassa säästötoimilta. Lähivuosina Venäjän puolustusmenot laskevat noin 2,5 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Asevoimien nykyistä noin miljoonan sotilaan vahvuutta ei supisteta merkittävästi, ja riveissä palvelee edelleen sekä sopimussotilaita että varusmiehiä. Asehankintojen rinnalla merkittävää on ollut Venäjän asevoimien taidollisen tason ja valmiuden nousu. Tämä ilmenee säännöllisessä harjoitustoiminnassa ja Venäjän asevoimien onnistuneista sotatoimista Krimillä ja Syyriassa. Venäjän yksityiset sotilasyritykset ovat uusi instrumentti operaatioihin sodan ja rauhan välimaastossa.

Tulevaisuudessa Venäjän asema suurvaltana heikkenee vääjäämättömästi öljytalouden hiipuessa. Tuossa kehityksessä on vaarana, että pehmeiden työkalujen käydessä kalupakissa vähiin koviin turvaudutaan mahdollisesti jopa aiempaa enemmän.

Kirjoittaja

Dosentti Petteri Lalu on siirtynyt reserviin sotilasprofessorin ja Maanpuolustuskorkeakoulun Venäjä-ryhmän johtajan tehtävästä keväällä 2020.

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin

Lisää aiheesta:

Lumileinikit kukkivat keväthangen lävitse.

Ennakointi päätöksenteon tukena

Kompleksisten ongelmien ratkaisemisessa on keskeistä hahmottaa toimintaympäristön kokonaiskuva, tunnistaa keskinäisriippuvuudet ja ajurit sekä vaihtoehtoisia kehityskulkuja tulevaisuuteen.

Lue artikkeli »
Euroopan komission puheenjohtaja puhuu puhujapöntössä kameramiehen ottaessa kuvaa.

Strateginen kompassi

Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on yksi monista koronapandemian ja brexit-neuvotteluiden varjoon jääneistä politiikan osa-alueista. Kulisseissa käydään kuitenkin tiivistä keskustelua Euroopan turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta suunnasta.

Lue artikkeli »