Suomen kolmas EU:n neuvoston puheenjohtajakausi päättyi vuodenvaihteessa. Kyseessä oli ensimmäinen Lissabonin sopimuksen jälkeinen puheenjohtajuus, minkä vuoksi se erosi merkittävästi edellisistä. EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan vastatessa ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, oli Suomen tärkein tehtävä puheenjohtajamaana tukea korkeaa edustajaa ajankohtaisen puolustusagendan edistämisessä.
Suomi sai toimia puheenjohtajamaana aikana, jolloin unioni määritti uudelleen kurssiaan puolustusyhteistyössä. Samalla EU:n parlamenttivaalit ja sen jälkeinen johdon vaihtuminen leimasivat puheenjohtajakautta, ja uuden komission aloituksen viivästyminen teki tunnelmasta odottavan. Tämä tarjosi luontevan tilaisuuden katsoa eteen päin ja kysyä: mitä seuraavaksi?
Kuva: Jarno Kuusinen / valtioneuvoston kanslia
EU on viime vuosina käynnistänyt lukuisia uusia puolustusaloitteita ja halusimme kiinnittää huomiota niiden tehokkaaseen toimeenpanoon. Sen ohella Suomen puheenjohtajakaudella EU:n asialistalla olivat korkealla aiheet, kuten sotilaallinen liikkuvuus, kyberturvallisuus sekä avaruuden ja ilmaston muutoksen merkitys puolustukselle.
Puolustusyhteistyön edistäminen palveli laajemminkin Suomen puheenjohtajakauden päämäärää kokonaisturvallisuuden edistämiseksi. Puolustuksen alalla oli asetettu kaksi erityistä painopistettä: digitalisaatio ja tekoäly sekä hybridiuhkiin vastaaminen.
Digitalisaation ja tekoälyn osalta tavoitteena oli nostaa keskeisimmät puolustukseen liittyvät kysymykset eri EU-instituutioiden agendalle. Erityisesti keskityttiin tekoälyn vaikutuksiin sotilaallisten suorituskykyjen kehittämiselle sekä oikeudellisiin ja eettisiin näkökohtiin.
Hybridiuhkiin vastaaminen oli Suomen puheenjohtajakauden poikkileikkaava tavoite, jolla haluttiin vahvistaa sekä EU:n että jäsenvaltioiden valmiuksia hybridiuhkien torjumiseksi. Aihetta lähestyttiin skenaariopohjaisten keskusteluiden avulla, joissa tarkasteltiin muun muassa keskinäistä avunantoa hybridiuhkatilanteessa.
Tämä ”uusi puolustusagenda” ei korvaa asevoimien perinteisiä haasteita tai tehtäviä, mutta pakottaa luomaan uudenlaista osaamista ja muuttamaan toimintatapoja. Helsingissä kokoontuessaan puolustusministerit keskustelivat tekoälystä ja puolustuksesta yksityisen sektorin johtavien asiantuntijoiden kanssa, pohtivat keinoja hybridiuhkien torjumiseen sekä kävivät ensimmäistä kertaa keskustelun ilmastonmuutoksen vaikutuksista puolustukseen.
Edellä mainittuja aiheita yhdistää kolme tekijää: kyse on paljon muustakin kuin puolustuksesta, yksikään Euroopan maa ei pärjää näiden kysymysten kanssa yksin, ja niistä on järkevää keskustella nimenomaan EU:ssa. EU:lla on käytössään yhä laajempi valikoima työkaluja, joilla se voi tukea jäsenmaita – puhumattakaan unionin taloudellisista keinosta ja lainsäädäntövallasta. Myös näissä aiheissa yhteistyö on välttämätöntä, jolloin Naton ja Yhdysvaltojen kaltaisten strategisten kumppaneiden rooli korostuu.
Vaikka Lissabonin sopimus on rajoittanut puheenjohtajamaan roolia turvallisuus- ja puolustuskysymyksissä, myös liikkumavaraa löytyy aina. Liikkumavaran hyödyntämiseksi puheenjohtajamaalla on oltava takataskussaan rohkeitakin aloitteita. Parhaimmatkaan ideat eivät kuitenkaan auta, jos niitä yrittää lähteä ajamaan yksin. Olennaista on saada omille ajatuksille EU-toimielinten ja saman mielisten jäsenmaiden tuki. Loppujen lopuksi tässä suhteessa hyvä EU-puheenjohtajamaa ei eroa kovinkaan paljon hyvästä ja rakentavasti toimivasta EU-jäsenmaasta.
Kuva: Viivi Myllylä / valtioneuvoston kanslia
Barack Obama totesi virkakautensa viimeisessä puheessa, että presidenttiyden jälkeen on aika palata demokratian tärkeimpään mahdolliseen virkaan: kansalaiseksi. Suomi on nyt samankaltaisessa tilanteessa – puheenjohtajakauden jälkeen elämä jatkuu ja on aika palata tärkeimpään roolin EU:ssa: aktiiviseksi ja rakentavaksi jäsenmaaksi.
EU:ssa pienemmälläkin jäsenmaalla voi olla paljon vaikutusvaltaa. Suomen puheenjohtajakausi on osoittanut, että sinnikkäällä ja suunnitelmallisella vaikuttamisella on mahdollista saavuttaa paljon. Jäsenmaan rooliin palattuamme rakennamme puheenjohtajakaudella karttuneen osaamisen ja muodostettujen yhteyksien varaan. Yhteydet EU:n instituutioiden uuteen johtoon pääkaupunkeihin ovat nyt todella hyvät. Lisäksi suomalaisia on ilahduttava määrä EU:n avaintehtävissä ja on tärkeää huolehtia, että niin olisi jatkossakin.
EU:n puolustusyhteistyö ei ole vielä valmis, mutta tahtotila sen edistämiseksi on jäsenmaiden keskuudessa suuri. Puolustusyhteistyössä on edetty viimeisen kuuden vuoden aikana sen verran kovaa tahtia, että puolustuksesta voisi sanoa tulleen yksi integraation vauhdittajista. EU on jäsenmailleen yhä tärkeämpi yhteisö turvallisuuden ja puolustuksen vahvistamisessa. EU ei ole puolustusliitto, vaan paljon enemmän. EU on turvallisuusyhteisö, jossa sisämarkkinat ja yhteinen valuutta sitovat jäsenmaita toisiinsa.
Muuttuneessa turvallisuustilanteessa EU:n on kannettava vastuunsa jäsenmaiden ja kansalaisten turvallisuuden vahvistamiseksi hyvässä yhteistyössä puolustusliitto Naton kanssa. Suomen intressi on jatkossakin varmistaa, että EU rakentaa ”Eurooppaa, joka suojelee” ja ottaa haltuun myös uuden puolustusagendan. Suomi onnistui tavoitteessaan tuoda EU:n puolustusyhteistyön asialistalle uusia teemoja ja nostaa keskustelua strategisemmalle tasolle. Jäsenmaiden yhteinen tehtävä on huolehtia, että unioni elää ajassa myös tulevaisuudessa.
Kirjoittajat
Ylijohtaja Janne Kuusela toimii puolustusministeriön puolustuspoliittisen osaston osastopäällikkönä. Hän on suorittanut 176. maanpuolustuskurssin.
Reetta Palojoensuu toimii erityisasiantuntijana puolustusministeriössä, missä hän vastaa EU:n puolustusyhteistyöstä.
