Venäjän talous ja talouslinkit muuhun maailmaan ovat muuttuneet erittäin paljon maan hyökättyä Ukrainaan 24.2.2022. Hyökkäyksen ja pakotteiden aiheuttama shokki johti ensin ruplan arvon romahtamiseen ja laajaan talletuspakoon venäläisistä pankeista, mutta keskuspankin koronnostot, rajoitukset pankkitilien käytölle sekä pääomaliikkeille rauhoittivat tämän alkupaniikin nopeasti. Venäjän kausitasoitettu bruttokansantuote kuitenkin supistui vuoden 2022 toisella neljänneksellä 4,4 % edellisestä neljänneksestä. Yksityinen kulutus väheni merkittävästi ja yritykset pienensivät varastojaan.
Viime syksystä lähtien Venäjän talous on lähtenyt pikku hiljaa elpymään tästä romahduksesta, mutta Venäjän talous ja sen taloussuhteet muuhun maailmaan ovat muuttuneet suhteellisen lyhyessä ajassa hyvin paljon. Venäjän talous on vajaassa kahdessa vuodessa suuntautunut selvästi enemmän sodan ja sen tavoitteiden tukemiseen. Samalla julkisen sektorin rooli – sekä rahojen käytössä että talouden ohjaamisessa yleisemmin – on kasvanut. Ennen helmikuun 2022 hyökkäystä Ukrainaan noin neljäsosa Venäjän federaatiotason budjettimenoista käytettiin puolustukseen ja ”sisäiseen turvallisuuteen”. Vuoden 2023 budjetissa näiden osuus kokonaismenoista oli jo noin kolmannes. Venäjä ei enää julkaise yksityiskohtaisia tietoja julkisten menojen käytöstä, mutta uutistoimisto Reutersille vuodettujen tietojen mukaan Venäjä oli käyttänyt jo tämän vuoden ensimmäisellä puoliskolla enemmän rahaa sotilasmenoihin (5590 miljardia ruplaa, eli noin 72 miljardia dollaria) kuin koko vuodelle oli budjetoitu (4980 miljardia ruplaa). Tämä oli lähes 40 % kaikista federaatiotason menoista.
Kuva: DmytroChapman / Wikimedia Commons
Nopeasti kasvaneet puolustusmenot näkyvät niiden sektoreiden menestyksenä, joiden tuotteita käytetään Venäjän hyökkäyssodassa. Tehdasteollisuudessa kasvua on ollut esimerkiksi monilla metalliteollisuuden sekä elektroniikan aloilla. Tekstiiliteollisuudessa univormujen ja saappaiden valmistus on lisääntynyt nopeasti, ja myös lääkinnällisten laitteiden kysyntä on huipussaan. Julkisia rahoja on käytetty reippaasti rakentamiseen, ja niinpä myös rakennustarviketeollisuuden tuotanto on noussut selvästi.
Teollisuudessa monen sektorin tuotanto on kuitenkin edelleen selvästi vähäisempää kuin ennen helmikuun 2022 hyökkäystä. Etenkin kaikki ne alat, jotka olivat riippuvaisia ulkomaisista komponenteista, kärsivät edelleen. Henkilöautojen ja muiden liikennevälineiden tuotanto romahti keväällä 2022 eikä ole vieläkään toipunut tästä iskusta. Ulkomaalaiset autonvalmistajat vetäytyivät Venäjän markkinoilta, eikä korvaavaa tuotantoa ole ainakaan vielä syntynyt. Venäjän automarkkinoilla on tällä hetkellä 14 merkkiä, joista kolme on venäläistä ja yksitoista kiinalaista.
Toisaalta sodan ja pakotteiden takia venäläisten kotitalouksien ostovoima on laskenut ennen hyökkäystä vallinneen tason alapuolelle. Vähittäiskaupan määrä laski välittömästi Venäjän hyökkäyksen jälkeen noin kymmenen prosenttia. Etenkin kestokulutushyödykkeiden myynti suorastaan romahti. Vähittäiskaupan myynnin määrä ei ole vieläkään noussut talven 2021‒2022 tasolle.
Paitsi että kotitalouksien mahdollisuudet ostaa tavaroita ovat vähentyneet hintojen nousun takia, Venäjän ulkomaankauppa on suuntautunut viimeisten 18 kuukauden aikana uudelleen. Tämä on osaltaan muuttanut venäläisten kotitalouksien kulutusmahdollisuuksia sekä yritysten tuotantotapoja, kun komponenttien jne. toimittajia on jouduttu vaihtamaan. Usean tuotteen ja tuoteryhmän kohdalla voitaneen sanoa, että venäläinen asiakas joutuu nyt valitsemaan aiempaa kapeammasta ja heikkolaatuisemmasta valikoimasta.
Kuva: Kirill Zykov / AP / Lehtikuva
Länsimaiden pakotteet ja useiden yritysten omat päätökset vetäytyä Venäjän markkinoilta ovat muuttaneet Venäjän ulkomaankaupan rakennetta erittäin merkittävästi. Vuonna 2021 Euroopan unioni oli Venäjälle selvästi suurin yksittäinen kauppakumppani; noin 38 % viennin arvosta meni EU:hun ja 32 % tuonnista tuli EU:sta. Tuonnin puolella Kiina oli tietenkin myös hyvin tärkeä, neljännes tuonnista tuli sieltä. Lisäksi Venäjän viennistä yli 10 % meni Isoon-Britanniaan, Yhdysvaltoihin ja muihin Euroopan ulkopuolisiin G7-maihin. Euroopan unioni oli hyvin tärkeä asiakas etenkin Venäjän tärkeimmässä vientituoteryhmässä, siis energiassa. Selvästi yli puolet Venäjän raakaöljystä ja lähes kaksi kolmasosaa maakaasusta vietiin EU-maihin.
Vuonna 2023 Venäjän ja Euroopan unionin välinen kauppa on enää murto-osa aiemmasta. Pakotteet koskevat suoraan noin puolta siitä kaupasta, jota käytiin vuonna 2021, mutta hyvin monet yritykset ovat muista syistä lopettaneet kaupankäynnin Venäjän kanssa. Viennissään Venäjä on nyt hyvin riippuvainen uusista kumppaneista, ja etenkin Intian tärkeys raakaöljyn ostajana korostuu tällä hetkellä. Sekä Intia että Kiina hyötyvät G7-maiden asettamasta venäläisen raakaöljyn hintakatosta: venäläinen öljy on halvempaa kuin muualta ostettu. Venäjä on nykyään tuonnissaan hyvin riippuvainen Kiinasta; selvästi yli 40 % kaikesta tuonnista tulee siellä. Esimerkiksi henkilöautoissa Venäjän oma tuotanto on romahtanut noin 70 %, mutta kiinalaisten autojen tuonti on kasvanut moninkertaiseksi.
Venäjän osittainen eristäytyminen maailmantaloudesta, ulkomaisten investointien loppuminen sekä ongelmallinen väestönkehitys hidastavat talouskehitystä nyt ja tulevaisuudessa. Venäjä ei ole päässyt irti riippuvuudestaan etenkin raakaöljyn viennistä, ja siksi G7-maiden hintakatto raakaöljylle on tehokkaasti laskenut Venäjän verotuloja tänä vuonna. Mitä pidempään Venäjän sota Ukrainassa jatkuu, sitä enemmän Venäjä etääntyy myös taloudellisesti esimerkiksi EU-maista. Venäjän johto kanavoi enemmän ja enemmän resursseja sodankäyntiin, mutta verotulojen kehitys tulee asettamaan tällekin kehitykselle oman rajoitteensa. Suurin osa hyvinä aikoina sivuun laitetuista öljyvaroistakin on jo käytetty.
Kirjoittaja
Kauppatieteiden tohtori Iikka Korhonen johtaa Suomen Pankin nousevien talouksia tutkimuslaitosta (BOFIT). Tutkimuslaitos on seurannut ja tutkinut esimerkiksi Venäjän ja Kiinan talouksia jo usean vuosikymmenen ajan. Hän on tutkinut laajalti mm. nousevien talouksien talouspolitiikkaa, suhdannevaihteluiden korrelaatiota ja korruptiota. Iikka Korhonen on toiminut myös vierailevana professorina Japanissa ja Ukrainassa sekä vierailevana tutkijana Itävallan ja Hongkongin keskuspankeissa. Korhonen on suorittanut 195. Maanpuolustuskurssin.
