Marskin ennustus avartaa kuvaa Mannerheimista

G. E. Mannerheim on suomalaisille ennen kaikkea marsalkka ja sotiemme ylipäällikkö – Suurin suomalainen. Huoliteltuun sotilasasuun pukeutunut suurmies on kansallisen historiankuvamme tunnetuimpia hahmoja. Sankarikuvaa alettiin rakentaa vuoden 1918 sodan jälkeen. Mannerheimista on sittemmin kirjoitettu satoja kirjoja. Silti tiedämme varsin vähän ihmisestä aristokraattisen ulkokuoren takana.

Savonlinnan Teatterissa 6.11.2026 kantaesityksensä saanut, JP Siilin käsikirjoittama Marskin ennustus syventyy Mannerheimiin ihmisenä. Siili on löytänyt aiheeseen poikkeuksellisen onnistuneen rakenteen Mannerheimin omista muistelmista.

Näytelmän kehyskertomuksessa Sveitsissä muistelmiaan kirjoittava Gustaf Mannerheim keskustelee elämänsä ehtoolla kreivitär Gertrud d’Arcon kanssa. Gertrud vaatii häntä kertomaan enemmän itsestään – raottamaan haarniskaansa. Mannerheimin muistelmat kuvaavat tapahtumia, mutta jättävät Gustafin ihmisenä etäiseksi. JP Siili on ollut tarkkasilmäinen lukija. Muistelmissa lähes ohimennen mainittu Odessan ennustus muodostaa näytelmän ytimen. Ennustus sitoo Gustaf Mannerheimin elämänvaiheet yhteen ilman että näytelmästä tulee historiallisten tapahtumien luettelo.

Gertrud d’Arco oli Mannerheimin viimeinen rakkaus. Aino Mankonen tekee Gertrudina yhden esityksen vahvimmista roolitöistä. Erityisen vaikuttava on kohtaus, jossa Gertrud haastaa Mannerheimin kertomaan vaikeasta lapsuudestaan ja muista elämänsä kipeistä kokemuksista.

Toinen onnistunut henkilöhahmo on Mannerheimin sotilaspalvelija Ignat Karpatšev, jolle Siili on antanut keskeisen tehtävän Mannerheimin keskustelukumppanina ja jopa neuvonantajana. Kari Suhonen onnistuu roolissaan erinomaisesti ja tuo näytelmään myös huumoria. Vuoden 1918 sotilaskomiteaa kuvaavassa kohtauksessa komitean jäsenten kuvat ja äänet täyttävät näyttämön. Mannerheim turhautuu loputtomaan keskusteluun. Karpatševin kanssa käyty keskustelu johtaa näytelmässä erouhkaukseen, jonka seurauksena Mannerheim nimitetään komitean puheenjohtajaksi. Kohtaus kuvaa oivaltavasti hänen kärsimättömyyttään, päämäärätietoisuuttaan ja haluaan siirtyä puheista tekoihin. Erouhkaus kuului Mannerheimin keinovalikoimaan myös myöhemmissä ristiriitatilanteissa.

Aleksander Anrian ohjaus tekee monitasoisesta käsikirjoituksesta eheän näyttämöteoksen. Lavastus herättää kiinnostuksen heti alussa. Joonas Väkeväisen suuret liikuteltavat projisointipinnat muuttavat tilan mittasuhteita ja tunnelmaa: yhdessä hetkessä ollaan intiimissä huoneessa, seuraavassa historiallisten tapahtumien keskellä. Projisoidut historialliset valokuvat vievät katsojan eri aikakausiin ja tapahtumapaikkoihin. Valaistus ja äänimaailma täydentävät kokonaisuutta. Siirtymät sujuvat luontevasti ja esityksen rytmi kantaa loppuun asti.

Mari Lehtiön huolellisesti toteutettu puvustus ansaitsee kiitoksen. Mannerheim nähdään lähes koko näytelmän samassa sotilasasussa. Ratkaisu tuntuu aluksi erikoiselta, sillä Mannerheim tunnettiin poikkeuksellisen tyylitietoisena miehenä, jopa dandyna. Esityksen edetessä ratkaisu osoittautuu kuitenkin onnistuneeksi. Katsojille tuttu marsalkan ulkoinen olemus säilyy muuttumattomana samalla, kun näytelmä avaa sen takana olevan ihmisen ajatuksia ja tunteita.

Lauri Kortelainen tavoittaa pääroolissaan kiitettävästi Mannerheimin sotilaallisen ryhdin, aristokraattisen olemuksen ja hillityn käytöksen. Parhaimmillaan hän on kohtauksissa, joissa varmuus väistyy ja esiin tulee epävarma, herkkä ja haavoittuva ihminen. Marskin ennustus on vaikuttava historiallinen näytelmä, joka antaa paljon sekä Mannerheimin elämään perehtyneelle että hänet yleisellä tasolla tuntevalle. Näytelmän vuoksi kannattaa ehdottomasti matkustaa Savonlinnaan kauempaakin ja vierailla samalla Riihisaaren museon Ideasta näyttämölle – näin tehtiin Marskin ennustus -näyttelyssä sekä tietysti Mikkelin Muistissa & Päämajamuseossa Mannerheim ylipäällikkönä -näyttelyssä.