Afrikan sarvi – kuumempi kuin kuolema?

Sukellus Afrikan sarveen

Etiopiassa sijaitsevan Danakilin aavikon sanotaan nykyään olevan vuoden keskilämpötilaltaan kuumempi kuin Kalifornian Kuolemanlaakson. Sitä on aiemmin pidetty kuumimpana paikkana maapallolla keskilämpötiloissa mitattuna. Konflikteista puhuttaessa maailman kriisipesäkkeistä käytetään usein englanninkielistä termiä ”hotspot”. Afrikan sarvi on kirjaimellisesti maailmanpolitiikan kuuma piste, ja ilmastonmuutoksen edetessä on helppo ennustaa ongelmien vain syventyvän. Lämpötila nousee sekä kuvainnollisesti että kirjaimellisesti. Onko Afrikan sarvi ”kuolemanlaakso”?

Suppeasti puhuttaessa Afrikan sarvella viitataan Somaliaan, Djiboutiin, Etiopiaan ja Eritreaan. Laajemmassa geopoliittisessa määritelmässä mukaan lasketaan myös Sudan, Etelä-Sudan, Uganda ja Kenia. Konfliktiherkkyys on joissain määrin yhteinen piirre kaikille näille maille, tai niiden eräille maantieteellisille alueille.  Vaikka Afrikan sarven kansoja, ja maantieteellistä aluetta, yhdistävät monet piirteet, on tosiasia, että kyseessä on varsin kirjava eri uskonto- ja kulttuuriperinteiden kehto. Alueelle mahtuu niin muslimi-, kuin kristillisenemmistöisiäkin valtioita ja sitä pidetään ihmiskunnan alkukotina. Uskonto näkyy kaikissa Afrikan sarven yhteiskunnissa merkittävällä tavalla ja saa usein tilaa myös poliittisessa päätöksenteossa. Sillä voidaan selittää myös eräitä konfliktien syitä; tosin varovaisuus on paikallaan, sillä usein puhutaan äärikonservatiivisesta uskonnon tulkinnasta, jota voisi kuvata ”epäuskonnoksi”, jota erityisesti terroristiset ryhmittymät onnistuvat käyttämään omassa ideologiassaan.

Sarven alueen väestö on nuorta. Nuorten työllistyminen onkin alueen vakauden näkökulmasta ensisijaisen tärkeää. Perinteisten elinkeinojen hävitessä koulutuksen uudistuminen on avainasemassa torjuttaessa nuorten joutumista osaksi ääriliikkeitä ja pyrittäessä löytämään uusia työpaikkoja heille. Kaupungistumisen tahti on kova ja alue kiinnostaa globaaleja suurvaltoja. Luonto ja luonnonvarat on alueen yksi rikkaus. Afrikan sarveen mahtuu sekä erittäin vahvasti kasvavia, että rutiköyhiä, talouksia. Osassa Sarven maista infrastruktuuri on romahtanut pitkällisten konfliktien seurauksena.

 

Konfliktien moninaiset syyt

Afrikan sarven keskeiset ongelmat liittyvät monimuotoisiin etnisiin ja valtioiden välisiin konflikteihin, taisteluun luonnonvaroista ja maa-alueista, ihmisoikeusloukkauksiin ja epädemokraattisiin hallintokulttuureihin. Alueella on ollut monia pitkäaikaisia konflikteja. Yksi esimerkki on Eritrean ja Etiopian jäätynyt konflikti, joka jatkui 1960-luvulta vuoteen 2018 saakka sisältäen aktiivisia ja passiivisia vaiheita. Työskennellessäni vuonna 2018 Eritreassa todistin tavallisten kansalaisten toivon syttymistä rauhasopimuksen tultua julki. Perheiden odotettiin yhdistyvän, valtiollisten välien normalisoituvan ja merkittävien kaupallisten esteiden poistuvan. Osin näin kävikin, mutta samanaikaisesti Eritrean hallinto näytti ottavan entistä tiukemman otteen kansalaisistaan ja paljon odotettuja kansalaisoikeusuudistuksia ei toteutunut. Eritrean myöhempi sotkeutuminen Etiopian sisäisiin ongelmiin todennäköisesti vain kurjisti tavallisten ihmisten tilannetta. Eritrean eristäytyneisyys on jatkunut, ja jatkuvat ihmisoikeusloukkaukset ovat ajaneet maan kyseenalaiseen ryhmään. Pohjois-Korean ja Syyrian tavoin se ei ole esimerkiksi tuominnut Venäjän hyökkäystä Ukrainaan, eikä se myöskään ole pystynyt toteuttamaan uudistuksia, jotka olisivat olleet perusta laajemmalle kansainväliselle vuorovaikutukselle kaupan tai humanitaarisen avun osalta.

Afrikan sarven alueella on todistettu useita edellä kuvatun kaltaisia samanlaisia valtiollisia konflikteja. Kaikille näille konflikteille on tyypillistä laajamittaiset kansalaisoikeuksien rajoittamiset tai raskaat ihmisoikeusloukkaukset. Samanaikaisesti on kuitenkin muistettava, että laajamittaiset etnisten ryhmien, tai klaanien väliset konfliktit, sekä jopa klaanien sisäiset konfliktit jarruttavat laajempaa alueen vakautta. Kyse ei ole siis vain valtioiden välisistä, vaan myös valtioiden sisäisistä konflikteista. Somaliassa on meneillään samanaikaisesti kymmeniä klaanien välisiä konflikteja, joissa usein kärsijöinä ovat kaikista heikoimmassa asemassa olevat lapset, naiset, vammaiset sekä vähemmistöihin kuuluvat henkilöt. Terroristiryhmä Al Shabaab pitää edelleen laajoja alueita hallussaan ja on onnistunut luomaan varjohallinnon, joka kerää veroja osittain tehokkaammin, kuin valtionhallinto. Tyypillistä Somalian sisäiselle konfliktille onkin sen monikerroksisuus ja moniulotteisuus. Konfliktien laantumista tulisi edeltää laaja kansallinen eheytyminen sekä yhteiskunnallinen ja sosiaalinen sovinnonteko.

Mielenosoittajat heiluttavat Etiopian lippuja ja tekstiä kylttiä.
Huhtikuun lopussa yli 20 muslimia sai surmansa hautajaisiin tehdyssä iskussa. Iskua protestoivat muslimimielenosoittajat heiluttivat Etiopian lippuja Addis Abebassa ramadanin päättyessä.
Kuva: Amanuel Sileshi / AFP / Lehtikuva

Afrikan sarvi supervaltojen näyttämönä

Afrikan sarvi ei ole umpio, vaan likeisessä vuorovaikutuksessa muihin alueellisiin toimijoihin. Yhteydet ulottuvat pitkälle Punaisenmeren ja Niilin joen välityksellä. Näihin kietoutuvat kaupan ja energian kysymykset.

Kaksi vuotta sitten Kirkon ulkomaanapu toteutti sisäisen analyysin Afrikan sarven tilanteesta. Kimmoke sisäiselle selvitykselle tuli Afrikan aseman vahvistumisesta Suomen ja Euroopan unionin ulkopoliittisissa tavoitteissa. Afrikan merkitys Euroopalle on suuri ja olosuhteet Afrikassa heijastuvat miltei välittömästi Eurooppaan muun muassa liikkuvan väestön kysymyksenä. Euroopan unioni on Afrikan suurin kauppakumppani. Liberaalit demokratiat eivät, luonnollisesti, kuitenkaan ole ainoita, joita Afrikan sarvi kiinnostaa. Kiina, Yhdysvallat, Arabianniemimaan valtiot ja Venäjä ovat toimijoita, jos eivät suoraan, niin välillisesti Afrikan sarven konflikteissa.

Valtioiden kiinnostus ei kohdistu pelkästään luonnonvaroihin tai taloudellisiin mahdollisuuksiin. Sotilastukikohtien sijoittaminen Afrikan sarveen luo pohjan merkittävien merialueiden hyödyntämiseen. Läsnäolo Afrikan sarvessa nyt on valmistautumista laajempaan maailmanpolitiikan muutokseen. Suurvaltojen konflikti Afrikan sarvessa on myös arvomaailmojen konflikti. Vastakkain ovat länsimainen liberaali, oikeusperustainen sopimusjärjestelmä ja repressiivinen ihmisoikeuksiin ja sopimuspohjaisuuteen nihkeästi suhtautuva arvomaailma. Esimerkiksi Kiina on kiinnostunut oman ihmisoikeusagendansa ulottamisesta Sarven alueelle. Kehnoille valtionhallinnoille Kiina on kiinnostavampi kumppani kuin ihmisoikeuksista muistuttava Euroopan unioni. Pehmeitä keinoja ei kaihdeta käyttää kovien tavoitteiden saavuttamisessa. Esimerkiksi humanitaarisen avun koordinaatiokysymyksiin suhtaudutaan Kiinassa toisin, kuin monissa muissa maissa. Mikäli suomalainen maanpuolustaja haluaa vaikuttaa Afrikan sarven konfliktiin suotuisasti, on käytössä valtava määrä myönteisiä aseita: Sääntöpohjaisen järjestelmän puolustaminen, ihmisoikeusagendasta kiinni pitäminen ja kaikista heikoimmassa asemasta olevista huolehtiminen.

Venäjän hyökkäyksellä Ukrainaan on mullistavat seuraukset Euroopan turvallisuuspolitiikalle. Seuraukset ulottuvat kuitenkin paljon kauemmaksi, myös Afrikan sarveen. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on aiheuttanut globaalin ruokakriisin, joka osuu erityisesti hauraisiin valtioihin. Hauraiden valtioiden, kuten Somalian tai Etelä-Sudanin ruokaturva on heikentynyt jo aiemmin koronapandemian ja ilmastokriisin vuoksi. Mahdolliset humanitaarisen avun ja kehitysrahoituksen uudelleenkohdistukset ja leikkaukset uhkaavat johtaa turvattomuuden ja epävakauden laajentumiseen entisestään. Nyt raportoitu ostovoiman heikkeneminen on entisestään vahvistamassa ääriaineksia.

 

No entä se kuumuus?

Afrikan sarvi kärvistelee parhaillaan vuosikymmenien pahimmassa kuivuudessa. Lähteistä riippuen on arvioitu, että esimerkiksi Somaliassa yli puolet kansasta on jo nyt humanitaarisesta avusta osin tai kokonaan riippuvaisia. Klaanien väliset konfliktit, keskushallinnon kyvyttömyys keskittyä muuhun kuin pitkittyneiden vaalikampanjoiden edistämiseen sekä ilmaston muutos edistävät humanitaarisen tilanteen eskaloitumista. Laajamittaiselle nälälle on Somaliassa, Pohjois-Keniassa ja Etiopiassa monia syitä, mutta tutkijat ovat osoittaneet myös selkeän yhteyden ilmastonmuutokseen. On odotettavissa, että laajoja alueita Afrikan sarvessa muuttuu ihmisten ja laiduneläinten asumiseen kelpaamattomiksi tulevina vuosina.

Perinteisten elinkeinojen häviäminen lisää konfliktialttiutta. Samanaikaisesti taistelu vähenevistä vesivarannoista kiihtyy ja liikkeelle lähtevien maansisäisten pakolaisten määrä tulee kasvamaan. Pakolaisuus ei tule olemaan kuitenkaan vaan maansisäistä, vaan suuntautuu myös maanrajojen ulkopuolelle. Afrikan sarven ilmastopakolaisuus on siis jo nyt, mutta erityisesti myös tulevaisuudessa, Euroopankin kysymys. Meneillään oleviin ja tuleviin konflikteihin lämpötilan nousu vaikuttaa niitä pahentaen.

Yksi parhaista tavoista ehkäistä konflikteja onkin ilmastokriisin pysäyttäminen. Muita keinoja ovat muun muassa panostus inklusiiviseen paikallishallintoon, sosiaalisten ja poliittisten sovintoprosessien edistäminen sekä naisten ja nuorten mukaanotto päätöksentekoon. Myös koulutuksen rooli konfliktien ehkäisyssä on merkittävä. Tarvitaan sekä rauhankasvatusta että perus- ja jatkokoulutuksen uudistumista. Peruskoulutuksen tulee vahvistaa kansalaistaitoja ja varustaa nopeasti muuttuvaan yhteiskuntaan. Samalla ammatillisen koulutuksen roolia tulee vahvistaa ja siinä erityisesti ilmastoon myönteisesti vaikuttavien ammattien ja ammattitaidon osuutta tulee tukea.

Kirjoittaja

Ikali Karvinen on Kirkon Ulkomaanavun maajohtaja Somalian maatoimistossa. Hän on aiemmin työskennellyt myös Eritreassa ja Keniassa. Koulutukseltaan hän on terveystieteiden tohtori. Karvisen vastuualueella Kirkon Ulkomaanavussa on myös tutkimustoiminnan koordinointi.

Lisää aiheesta:

Punaisen Ristin avustustyöntekijät purkavat ruoka-apua autosta Ukrainassa.

Punainen Risti ja kriisit

Pääsy avun tarvitsijoiden luo vaikeutuu, kun taisteluun osallistuvat eivät kunnioita sodan oikeussääntöjä eivätkä humanitaarisen avun puolueettomuutta.

Lue artikkeli »