Työ, tasa-arvo, koti, uskonto ja isänmaa ovat olleet suomalaisen yhteiskunnan ja suomalaisten perusarvoja. Suomea on pidetty yhtenäiskulttuurina ja vahvan kansallisen identiteetin omaavana valtiona, jossa maanpuolustuksella ja maanpuolustustahdolla on merkittävä rooli. Maailma on jatkuvassa muutoksessa, ja muutosten tahti näyttää kiihtyvän. Suomi ja sen kansa moninaistuvat. Uudenlainen suomalaisuus muodostuu perinteistä monimuotoisemmasta, monikulttuurisemmasta ja moniarvoisemmasta väestöstä.
Turvallisuus, turvallisuusympäristössä tapahtuvien muutosten nopeus, kansalaisuuteen liittyvät kysymykset, väestön ikääntyminen, teknologian kehittyminen ja yhteiskunnallinen polarisaatio ovat olleet vahvasti esillä Suomessa tämän vuosikymmenen ensimmäisinä vuosina. Yhteiskunnalliseen turvallisuustyönjakoon liittyvässä keskustelussa on nostettu esille sekä kansalaisuuteen liittyvien velvollisuuksien tasa-arvoisuus että kansalaisten osallistumismahdollisuudet yhteisen turvallisuuden tuottamiseen ja maan puolustamiseen.
Ihmisten kiinnittymisellä yhteiskuntaan, kokemuksella valtiosta puolustamisen arvoisena sekä käsityksillä uhkista ja niihin vastaamisesta on tärkeä merkitys yksilöiden maanpuolustussuhteen muodostumisessa. Asevelvollisuudella ja sen eri vaiheilla on – ja uskotaan olevan myös tulevaisuudessa – iso vaikutus kansalaisten maanpuolustussuhteeseen ja maanpuolustustahtoon.
Asevelvollisuus puolustusratkaisun kulmakivenä
Suomalaisen asevelvollisuuden historia ulottuu Suomen autonomian ajalle. Vuonna 1878 säädettiin ensimmäinen asevelvollisuuslaki, joka velvoitti kaikki miespuoliset kansalaiset valtaistuimen ja isänmaan puolustamiseen. Asevelvollisuuden legitimiteetti on säilynyt vahvana koko Suomen itsenäisyyden ajan, vaikka järjestelmään on kohdistunut eri vuosikymmeninä poliittisia, pasifistisia sekä sukupuolten välistä epätasa-arvoisuutta korostavia vastakkainasetteluja.
Nykyisin kansalaisten tuki asevelvollisuuden säilyttämiselle ja edelleen kehittämiselle on vahva. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) tuoreimman kyselyn (2022) mukaan 82 prosenttia suomalaisista tukee nykyisen, yleiseen asevelvollisuuteen ja laajaan reserviin perustuvan, puolustusjärjestelmän säilyttämistä. Hieman yli puolet kansalaisista on sitä mieltä, että nykyisenkaltainen malli miehiä velvoittavasta ja naisten vapaaehtoisuuteen perustuvasta asepalveluksesta on toimivin ratkaisu jatkossakin. Kaikkia sukupuolia yhdenvertaisesti velvoittavan yleisen kansalaispalveluksen kannatus on kasvanut tasaisesti. Viime vuoden kyselyssä jo kolmannes kansalaisista osoitti tukensa asevelvollisuuden laajentamiselle kansalaispalvelukseksi, joka voitaisiin suorittaa joko siviili- tai varusmiespalveluksena.
Kuva: Puolustusvoimat
Maanpuolustus kuuluu kaikille
Kuten tiedämme, perustuslaki määrää kaikille Suomen kansalaisille maanpuolustusvelvollisuuden. Normaalioloissa maanpuolustus ilmentyy kansalaisille asevelvollisuuden, siviilipalveluksen tai vapaaehtoiseen maanpuolustukseen osallistumisen kautta. Asevelvollisuus tuottaa tietylle osalle kansalaisista osaamista ja selkeästi määritellyn poikkeusolojen tehtävän. Osalle kansalaista, kuten ei-asevelvollisille naisille, oma rooli poikkeusoloissa voi jäädä epäselväksi – vaikka halua ja osaamista osallistumiseen olisi.
Puolustusvoimat on sitoutunut tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Puolustusvoimissa kaikkia kohdellaan samalla tavalla riippumatta esimerkiksi henkilön etnisestä taustasta, ihonväristä, sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai uskonnosta. Puolustusvoimien ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen toimijoiden tulee edistää kaikissa tilanteissa kansalaisten yhdenvertaisuutta ja jokaisen maanpuolustajan asiallista kohtelua. Kentällä tulee tunnistaa näihin liittyviä ongelmakohtia, ja niihin tulee puuttua aktiivisesti.
Suomalaisen asevelvollisuuden historian yksi merkittävimmistä muutoksista oli naisten vapaaehtoisen asepalveluksen alkaminen vuonna 1995. Tärkeänä perusteluna naisten palvelukselle pidettiin tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden lisäämistä – naisille haluttiin mahdollistaa asepalvelus ja sotilaan ura Puolustusvoimissa. Nykypäivänä Puolustusvoimat haluaa lisätä asepalveluksen suorittavien naisten määrää operatiivisista tarpeista. Ikäluokasta halutaan kouluttaa ja sijoittaa sodan ajan tehtäviin parhaat ja eri tehtäviin soveltuvimmat taistelijat. Varusmiesten yhteismajoituskokeilusta on saatu hyviä tuloksia, ja tänä vuonna kokeillaan asevelvollisten miesten sekä vapaaehtoiseen asepalvelukseen hakevien naisten yhteisiä kutsuntatilaisuuksia. Asevelvollisuuden ja kutsuntajärjestelmän yhdenvertaistavia käytänteitä kehitetään jatkossa muiden muassa asevelvollisuustyöryhmän toimenpide-esitysten mukaisesti.
Kuva: Puolustusvoimat
Ketkä kuuluvat maanpuolustukseen?
Suomi on Maailman talousfoorumin (WET) mukaan maailman kolmanneksi tasa-arvoisin maa. Perusoikeudet ja peruspalvelut kuuluvat kaikille oikeudenmukaisessa ja tasa-arvoisessa yhteiskunnassa. Mutta miten on velvollisuuksien laita?
Puolustusvoimien on elettävä ajassa. Turvallisuusympäristön muutos, Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja Nato-jäsenyys ovat osoittaneet, että Puolustusvoimat pystyy ennakoimaan ja tekemään sotilaalliseen maanpuolustukseen liittyen suuriakin muutoksia varsin ketterästi. Nykyisten ja tulevaisuuden asevelvollisten yksilöllisyyttä painottava ja moninaisuutta hyväksyvä liberaali arvopohja, digitaalinen ja teknologinen natiivisuus sekä uudenlaiset vaatimukset työelämälle tulee ottaa vakavasti myös maanpuolustuksen kentällä.
On tärkeä muistaa, että tasa-arvoisuus tai yhdenvertaisuus eivät tarkoita sitä, että kaikkien tulisi olla samanlaisia. Tulevaisuudessa korostuu erilaisten ja erilaisista taustoista tulevien ihmisten yksilöllinen kohtaaminen sekä laajenevat käsitykset sukupuolesta, kulttuurisesta koodistosta tai hyvästä johtamisesta. Ulkomaalaistaustaisten varusmiesten osuus on kasvanut koko 2000-luvun ajan, ja lisääntyvän maahanmuuton vaikutuksesta trendin odotetaan jatkuvan samansuuntaisena. Eri uskontojen ja vakaumusten rinnakkaiselo asevelvollisten parissa ja palveluksen eri vaiheissa tulee lisääntymään. Asenteet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan ovat muuttuneet yhteiskunnassa myönteisemmiksi, ja viime vuosina tehdyt lakimuutokset ovat parantaneet näiden ryhmien yhdenvertaisuutta. Tämä tuottaa varmasti hyväksyviä odotuksia myös varusmiespalvelusta ja maanpuolustuksen eri toimijoita kohtaan.
Puolustusvoimissa on nollatoleranssi kiusaamiselle, häirinnälle ja syrjinnälle. Näitä tapauksia tulee kuitenkin esille sekä varusmies- että reserviläiskoulutuksessa ja eri tutkimusten tuloksissa. Kiusaamista ja häirintää kokee muutama prosentti varusmiehistä ja vapaaehtoista asepalvelusta suorittavista naisista. Ihonväriin, uskontoon tai seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvät kiusaamistapaukset ovat kuitenkin satunnaisia.
Meneillään olevista tutkimuksista saatujen havaintojen perusteella varusmiehet ja reserviläiset ovat keskenään moninaisuutta hyväksyvä ja yhdenvertaisuutta toiminnassa vaativa joukko, vaikka pääosa kiusaamistapauksista liittyy varusmiesten keskinäiseen kanssakäymiseen. Henkilökunta puuttuu tehokkaasti nollatoleranssikohteisiin, jos tapaukset tulevat esimiesten tietoon. Parhaillaan kehitetäänkin muiden muassa palautejärjestelmiä siten, että mahdollisuudet ilmoittaa epäasiallisesta tai yhdenvertaisuutta loukkaavasta kohtelusta olisivat mahdollisimman hyvät.
Kuva: Puolustusvoimat
Asevelvollisuuden yhdenvertaisuus
Maanpuolustus ja asevelvollisuus saavat voimansa kansalaisista. On tärkeää varmistaa, että suomalaisten maanpuolustussuhde ja maanpuolustustahto pysyvät vahvoina myös tulevaisuudessa. Järjestelmä tarvitsee toimiakseen ison joukon kansalaisia ja haluaa sitouttaa heidät yhteisen turvallisuuden tuottamiseen. Samalla tulee varmistaa, että kaikki asevelvolliset ja vapaaehtoista palvelusta suorittavat kansalaiset tuntevat olevansa tervetulleita palvelukseen ja voivat odottaa kaikkien osalta yhdenvertaista kohtelua. Parasta motivaatiota ja sitoutumista saadaan, kun jokainen meistä voi toimia maanpuolustuksen kentällä aidosti omana itsenään. Nykyinen järjestelmä perustuu velvollisuuteen, mutta se mahdollistaa asevelvollisille varsin laajaa valinnanvapautta asevelvollisuuden eri vaiheissa. Valinnanvapauden ja palveluksen yksilöllisyyden onkin nähty olevan aitoa yhdenvertaisuutta lisääviä tekijöitä.
Eri tutkimusten mukaan useissa maissa armeijan henkilöstö edustaa vain pientä osaa maan väestöpohjasta. Eri vähemmistöt ovat aliedustettuina asevoimien henkilöstössä. Tässä on löydetty vahva yhteys mielikuviin maanpuolustuksesta ja asevoimista työpaikkana. Suomessa asevelvollisuus on tässä suhteessa yhdenvertaisuutta lisäävä ja tukeva järjestelmä. Asevelvollisuus ei tee merkitykselliseksi kansalaisen etnisyyteen, ihonväriin, kulttuuriseen taustaan, kieleen, uskontoon tai identiteettiin liittyviä tekijöitä. Varusmiespalveluksen on nähty olevan paikka, jossa kaikki palveluksen aloittavat ovat taustoistaan nähden yhdenvertaisessa ja tasa-arvoisessa asemassa.
Asevelvollisuusjärjestelmällä puolustetaan Suomea ensisijaisesti sotilaallisia uhkia vastaan. Asevelvollisuus edustaa kansaa ja kansan arvoja, joista yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat keskeisimpiä. Tänäkin vuonna marssitaan Puolustusvoimain lippujuhlan päivän paraatissa isänmaan, kansan ja sen arvojen – myös tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden – kunniaksi.
Kirjoittaja
Jarkko Kosonen työskentelee tutkimusalajohtajana Maavoimien esikunnassa. Maavoimien koulutus ja simulaattorit -tutkimusalan ajankohtaisia tutkimusteemoja ovat mm. tulevaisuuden asevelvollinen, moderni sotilaskoulutus, kehittyvät oppimisympäristöt sekä sotilaan kokonaisvaltainen toimintakyky.
Kosonen on koulutukseltaan sotatieteiden tohtori ja kasvatustieteen maisteri. Hänen väitöskirjansa aiheena oli kansalaisten sitoutuminen maan puolustamisen eri tehtäviin. Kosonen on suorittanut alueellisen maanpuolustuskurssin Etelä-Savossa.
