Demokratia ja oikeusvaltio

Oikeusvaltiolle on useita määritelmiä ja tunnuspiirteitä. Ydin on kuitenkin kirkas: oikeusvaltiossa päätöksenteko perustuu lakiin, ihmis- ja perusoikeuksia kunnioitetaan sekä oikeuksien toteutuminen ja päätöksenteon lainalaisuus varmistetaan viime kädessä riippumattomissa tuomioistuimissa. Olennaista on, että kukaan ei ole lain yläpuolella. Siitä tuomioistuimet kantavat suuren vastuun. Viime kädessä ne suojaavat yksilöä valtiota vastaan ja estävät mielivaltaisen kohtelun.

Euroopan unionin jäsenmaat ovat EU-sopimuksessa sitoutuneet unionin perustana oleviin yhteisiin arvoihin. Niitä ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöjen oikeudet mukaan luettuina. EU on siis demokraattisten oikeusvaltioiden liitto. Niille on ominaista moniarvoisuus, syrjimättömyys, suvaitsevaisuus, oikeudenmukaisuus, yhteisvastuu sekä naisten ja miesten tasa-arvo. Kysymys on liberaalista demokratiasta.

Euroopan neuvoston alaisen Venetsian komission suuntaviivojen mukaan oikeusvaltioon kuuluvat laillisuus, mukaan lukien läpinäkyvä, uskottava ja demokraattinen lainsäädäntömenettely, oikeusvarmuus, mielivallan kielto, pääsy riippumattomaan ja puolueettomaan tuomioistuimeen, ihmisoikeuksien kunnioittaminen sekä syrjinnän kielto ja yhdenvertaisuus lain edessä. Oikeusvaltio ei ole vain muodollinen laillisuusvaltio, vaan käsitteellä on myös sisällöllinen ulottuvuus. Oikeusvaltio edellyttää demokratiaa – ilman kansanvaltaa ei voi olla oikeusvaltiota. Toisaalta oikeusvaltioita eivät ole valtiot, joissa sinänsä demokraattisin muodoin valittujen elinten enemmistöpäätöksenteolla syrjitään vähemmistöjä, loukataan lehdistönvapautta tai muuta sellaista.

Länsimaisissa demokratioissa yhteiskunnan valtasuhteet perustuvat tyypillisesti kolmijaolle, jossa lainsäädäntövaltaa käyttää parlamentti, toimeenpanovaltaa hallituselimet (Suomessa tasavallan presidentti ja valtioneuvosto), ja tuomiovaltaa riippumattomat tuomioistuimet (meillä ylimpinä tuomioistuimina korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus). Kolmijako takaa tasapainon. Yhdysvalloissa puhutaan kuvaavasti checks and balances -järjestelmästä. Suomen perustuslaissa valtiovallan kolmijako on toteutettu mainitulla tavalla, ja oikeusvaltioperiaate on kirjattu sinne lakisidonnaisuutena: julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin ja kaikessa julkisessa toiminnassa on tarkoin noudatettava lakia. Esimerkiksi viranomaisten hallinnollinen päätöksenteko pohjautuu lainsäädäntöön, ja tuomioistuinten asiana on muutoksenhaun perusteella kumota lainvastaiset päätökset. Myös tuomioistuimet ovat sidottuja lainsäädäntöön. Suomessa niiden tulee kuitenkin antaa etusija perustuslaille, jos tavallisen lain säännöksen soveltaminen olisi ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa. Jos taas tuomioistuinten omaksumaa tulkintaa ei hyväksytä, eduskunta voi ylimpänä valtioelimenä muuttaa lakia haluamaansa suuntaan, toki perustuslain määrittämissä rajoissa.

Lainsäädäntö perustuu tavallisesti eduskunnan yksinkertaisella enemmistöllä tekemiin päätöksiin. Enemmistöhallituksen lakiesitykset tyypillisesti läpäisevät eduskunnan. Tavallisen lainsäädännön sisältöä rajoittavat muun muassa perustuslain perusoikeussäännökset, EU-oikeudesta tulevat velvoitteet sekä kansainvälisten sopimusten määräykset. Lakien ja niiden soveltamisen tulee täyttää perustuslailliset ja kansainväliset velvoitteet. Suomessa lakien perustuslainmukaisuuden ennakkovalvonnassa keskeinen rooli on eduskunnan perustuslakivaliokunnalla. Jos kuitenkin enemmistöhallitus päättäisi ryhtyä vaikkapa epäasianmukaisesti rajoittamaan lehdistönvapautta, vähemmistöjen oikeuksia tai kansalaisten liikkumisvapautta lakeja säätämällä ja niihin pohjautuvia viranomaispäätöksiä tekemällä, viime kädessä tuomioistuimet ovat esteenä tällaisille toimille.

Tuomioistuinten tulee siksi olla riippumattomia hallitusvallasta ja yksittäistapauksia ratkaistaessa myös parlamentin vallasta. Riippumattomuus ei ole tuomioistuimia varten, vaan sitä varten, että tuomarit voivat perustaa ratkaisunsa vain lakiin tarvitsematta pelätä seurauksia hallitusvallan puolelta (tuomareiden erottaminen, rankaiseminen virkatoimista tai muu sellainen). Tämä on tuomioistuinten riippumattomuuden ydin. Valitettavasti jopa Euroopan unionissa – EU-sopimuksen ylevistä päämääristä huolimatta – on esimerkkejä siitä, että vallanpitäjät ovat pyrkineet puuttumaan ylimpien tuomioistuinten toimintaan sen varmistamiseksi, etteivät ne olisi esteenä pyrkimyksille toteuttaa haluttua politiikkaa. EU-tuomioistuin on todennut oikeusvaltioperiaatetta loukatun muun muassa alennettaessa tuomareiden pakollista eroamisikää niin, että se koskee virassa olevia tuomareita, ja uuden kurinpitojaoston perustamisessa korkeimman oikeuden sisälle. Nämä esimerkit koskevat Unkaria ja Puolaa, mutta monia muitakin ongelmia oikeusvaltion toiminnassa on rekisteröity muissakin unionimaissa, muusta maailmasta puhumattakaan. Mahdollisena toimenpiteenä on mainittu myös tuomioistuinten tuomareiden määrän manipulointi niin, että varmistetaan tuomareiden suopeus vallanpitäjille, tai epäasiallinen puuttuminen tuomarinimityksiin; viimeksi mainitusta on esimerkki Islannista. Tuomioistuinten riippumattomuutta voidaan vaarantaa myös rahoituksellisin keinoin tai asioiden käsittelyyn liittyvin säädösmuutoksin niin, etteivät tuomioistuimet kohtuudella kykene suoriutumaan niille säädetyistä tehtävistä.

Mielenosoittaja pitää käsissään kylttiä, jossa on puolalaisen tuomarin Tuleyan kuva ja vaatimus hänen vapauttamisestaan. Hänen ympärillään seisoo poliiseja.
Mielenosoittaja Puolan korkeimman oikeuden edessä 21.4.2021 antoi tukensa pidätysuhan alla olleelle tuomari Igor Tuleyalle. Kriittisesti maan hallitukseen suhtautuvan Tuleyan tapaus oli samaan aikaan kurinpitojaoston käsiteltävänä. Euroopan unioni katsoo kurinpitojaoston toiminnan olevan laitonta.
Kuva: AP / Lehtikuva.

Suomessa oikeusvaltion tila on vakaa. Tuomioistuimissa ei koeta painetta ratkaista asioita poliittisia päätöksentekijöitä myötäillen. Tuomarit nauttivat korkea-asteista perustuslaillista suojaa erottamista vastaan. Kansainvälinen kehitys niin Euroopan unionissa kuin muuallakin maailmassa kuitenkin osoittaa, että sosiaalisen median disinformaatiokampanjat, salaliittoteoriat ja lehdistönvapauden kaventaminen voivat johtaa yllättäviin seurauksiin vakiintuneissa demokratioissakin. Capitolin loppiaisen kapina oli sukupolvikokemus, joka ei hevillä unohdu. Kun tämä voi tapahtua Yhdysvalloissa, kuka voi sanoa, ettei se ole mahdollista muualla?

Nyt kun Suomessa elämme vakaassa tilanteessa, jossa vakavia oikeusvaltion uhkatekijöitä ei ole näköpiirissä, olisi tilaisuus kiihkottomasti selvittää oikeusjärjestyksemme niitä rakenteita, jotka ovat alttiita tuomioistuinten riippumattomuutta vaarantaville, yksinkertaisella eduskuntaenemmistöllä toteutettavissa oleville muutoksille. Esimerkiksi korkeimpien oikeuksien tuomareiden määrästä ja eläkeiästä (pakollisesta eroamisiästä) ei ole säännöksiä perustuslaissa. Ruotsissa tällainen selvitys on jo käynnissä.

Samalla voitaisiin pohtia tarvetta lisätä tuomioistuinten roolia perustuslain jälkivalvonnassa. Ennakkovalvonta on vakiintuneesti eduskunnan perustuslakivaliokunnan ja hallituksen esityksen valmisteluvaiheessa oikeuskanslerin vastuulla. Parhaillaan käydään keskustelua siitä, tulisiko tuomioistuinten voida jättää perustuslain kanssa ristiriitainen tavallisen lain säännös soveltamatta, vaikka ristiriita ei olisikaan ilmeinen eli aivan selvä. Tämä vastaisi tuomioistuinten roolia suhteessa EU-oikeuteen ja ihmisoikeussopimuksiin, jotka syrjäyttävät tavallisen lain ilman ilmeisyyskynnystäkin. Muutos ei siten nykytilanteeseen verrattuna juurikaan lisäisi tuomioistuinten valtaa, mutta se kasvattaisi perustuslain merkitystä kansallisen oikeuden piirissä. Silti huolellinen keskustelu muutoksen merkityksestä olisi luonnollisesti tarpeen. Eduskunnan asemaa lainsäätäjänä ja ylimpänä demokraattisena päätöksentekijänä ei tule kyseenalaistaa. Muutos voisi kuitenkin vähentää hedelmätöntä keskustelua erillisen perustuslakituomioistuimen tarpeesta. Tämä muutos on Ruotsissa toteutettu vuosia sitten.

Vakuutustoiminta perustuu varautumiseen tulevaisuuden uhkien varalta. Vakuutus on otettava ennakolta, ennen vahinkotapahtumaa. Varautuminen epävarmaan, epätoivottavaan ja epätodennäköiseenkin kehitykseen on viisautta myös oikeusvaltion turvaamisessa. Aivan kuten varautuminen pahimpaan kokonaisturvallisuuden ajatukselle perustuvassa maanpuolustuskurssitoiminnassa.

Kirjoittaja

Kari Kuusiniemi on korkeimman hallinto-oikeuden presidentti ja Maanpuolustuskurssiyhdistyksen puheenjohtaja. Kuusiniemi on suorittanut 179. maanpuolustuskurssin.

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin

Lisää aiheesta:

Eurooppalaisen demokratian haasteet

Eurooppalaisen demokratian todelliset haasteet eivät kuitenkaan ole viime vuosina olleet niinkään institutionaalisia vaan pikemminkin poliittisia – koko liberaalin demokratiamme perusteita haastava poliittisen populismin nousu.

Lue artikkeli »