Etelä-Kiinan meri – Vaarallisia alueita ja Kiinan kaalistrategia

Jo 1800-luvun alussa purjehtijat ja navigoijat kutsuivat Filippiinien läheisiä Etelä-Kiinan meren Spratlyn pieniä saariryhmiä ”vaaralliseksi alueeksi” (Dangerous Ground). Kuvaus toimiiedelleen tänä päivänä – ei pelkästään merialueenpinnanalaisten koralli- ja luotoalueiden arvaamattomuuden vaan koko merialueen monimutkaisen poliittisten ja hallintakysymysten takia.
 
Etelä-Kiinan merialue muodostaa tällä hetkellä yhden Aasian jännitteisimmän sekä mahdollisen suurvaltoja mukaansa vetävän konfliktiherkän keskittymän. Kiina on piirtänyt jo toistakymmentä vuotta omaa merialueen hallintaansa määrittelevää ”yhdeksän viivan rajaa”,  ja tulkitsee itselleen kuuluvaksi tämän U-linjaksi myös kuvatun rajapiirin sisällä olevat alueet. Etelä-Kiinan meren hallinnasta ja sen pienten saarten sekä luotojen omistuksesta kiistelevät Kiinan kanssa Filippiinit, Malesia, Vietnam, Malesia, Brunei ja Taiwan. Kiinalaiset ja taiwanilaiset perustelevat aluevaatimuksiaan viitaten aina Kiinan ensimmäisen Xia-keisaridynastian ja Han-dynastioiden asiakirjoihin sekä vuoden 1947 karttaan, jonka tuolloin Kiinaa hallitseva Kuomintang piirsi.
Kiinalaisten ovat rakentaneet tekosaaren Subi-riutasta Spratlysaarilla. Huhtikuussa 2017 otetussa kuvassa näkyvät lentokentän lisäksi useita rakennuksia. Kuva: Bullit Marquez/AP/Lehtikuva.
Kiinalaisten ovat rakentaneet tekosaaren Subi-riutasta Spratlysaarilla. Huhtikuussa 2017 otetussa kuvassa näkyvät lentokentän lisäksi useita rakennuksia.
Kuva: Bullit Marquez/AP/Lehtikuva
Vaikka Taiwanin käytännössä hallitsee ja miehittää Etelä-Kiinan meren Dongshan saarta sekä alueen Spratlysaariin kuuluvaa Taipingia, on Taipein ääni merialueen vaatimuksissa muuttunut marginaalisemmaksi. Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Jyrki Kallio arvioi tuoreessa analyysissään  (14.2.2018), että Taiwan olisi nykyisen itsenäisyysmielisen hallinnon sekä presidentti Tsai Ing-wenin myötä ottamassa etäisyyttä ja jopa irtautumassa pääosista vaatimuksistaan. Syynä Taiwanin politiikan muutoksen on halu irtautua yhden Kiinan historiallisesta periaatteesta ja hakea paikkaansa Itä-Aasiassa selkeämmin nykyisenä Taiwanina.

Omistus- ja hallintakiistojen selittävinä tekijöinä ovat myös runsaat öljy- ja kaasuesiintymät sekä rikkaat kalastusalueet, joita merialueella on. Eri arvioiden mukaan pelkästään Spratlysaarten alla on 5,4 miljardia barellia öljyä ja 1,5 biljoonaa kuutiometriä luonnonkaasua. Etelä-Kiinan merireitti on myös yksi maailman tärkeimmistä kulkureiteistä: noin puolet maailman kauppamerenkulun tonnistosta ja kolmannes maailmassa kuljetetusta raakaöljystä kulkee Etelä-Kiinan meren kautta.

Yhdysvalloille merireitti on tärkeä, sillä yli biljoonan dollarin arvosta lastia kulkee Etelä-Kiinan meren kautta vuosittain Yhdysvaltojen satamiin. Washington onkin koko ajan korostanut vapaata merenkulun ja lentämisen periaatetta alueella. Filippiinit veivät vuonna 2013 omat vaatimuksensa YK:n pysyvään välitystuomioistuimeen Haagiin liittyen Scarborough’n saarien hallintaan. Välitystuomioistuin ratkaisi aluekiistan 2016 Filippiinien hyväksi. Kiina on kieltäytynyt hyväksymästä päätöstä eikä aio noudattaa tuomiota. Syksyllä 2016 Yhdysvaltojen armeija lähetti useita sota-aluksia ja lentokoneita Kiinan haltuunsa ottamien saarten tukikohtien läheisyyteen.
Kuvassa: Joulukuun 1947 kiinalainen kartta osoittaa Etelä-Kiinan meren saarien rajat yhdentoista viivan avulla. Karttaa tarkistettiin kommunistisen puolueen noustua valtaan manner-Kiinassa.
Kuvassa: Joulukuun 1947 kiinalainen kartta osoittaa Etelä-Kiinan meren saarien rajat yhdentoista viivan avulla. Karttaa tarkistettiin kommunistisen puolueen noustua valtaan manner-Kiinassa.

Saarikysymykset ja Kiinan kaalistrategia

Vuoden 2011 jälkeen Kiina on asettanut sota-aluksensa puolustamaan kiinalaisia kalastusaluksia, katkonut toisten maiden sähkö- ja tietoliikennekaapeleita, siirtänyt öljynporauslautan ja teknologiaa Spratlysaarten lähelle, aloittanut ruoppauksen ja keinotekoisten saarten rakentamisen Scarborough’n matalikolla sekä linnoittanut ja vahvistanut nopeassa tahdissa armeijansa toimintavalmiutta sekä asemia.

Kiinan kansanarmeijan kenraali Zhang Zhaozhong antoi joitain vuosia sitten harvinaisen televisiohaastattelun liittyen Kiinan strategiaan
Etelä-Kiinan meren Scarborough’n saarten haltuunotossa. Zhaozhong kuvaili Kiinan toimimista merialueella ja ”yhdeksän viivan rajan” toteuttamista kaalistrategiaksi (cabbage strategy). Strategia tarkoittaa, että hallinnollisesti kiistanalaisille saarille lähetetään aluksi kaupallisia ja kalastusaluksia, jotka ympäröivät kiisteltyjä aluevesia. Perään tulevat kalastusaluksia valvovat viranomais- ja hallintoalukset, rajavalvonta-alukset ja rahtilaivoja. Lopuksi paikalle saapuu merivoimien aluksia sekä sotalaivoja. Saaret ympäröidään eri kerroksilla ja toiminnallisuuksilla kuin kaalin eri kerrokset.
 
Kenraali Zhaozhongin kaalistrategiaan kuuluu myös, että saman aikaisesti merellä tapahtuvien operaatioiden ja manööverien rinnalla kiinalainen media ja diplomatia käynnistävät aktiivisen julkisuuden Kiinan toimenpiteitä kritisoivia maita vastaan sekä puolustavat aggressiivisesti omien kalastus- ja sota-alustensa toimintaa. Kansainvälisessä mediassa pidetään esillä Kiinan omia näkökulmia, vaatimuksia että poliittisia perusteluja liittyen merioperaatioihin.

Etelä-Kiinan merellä kohdataan tänään uudella ja erityisellä tavalla käyttäytyvä Kiina. Richard Q. Turcsanyi toteaa joulukuussa 2017
julkaistussa kirjassaan ”Chinese Assertiveness in the South China Sea”, kuinka Kiinan nousevan itsevarmuuden ja tulevaisuuspolitiikan voimannäyttö manifestoituu juuri Kiinan operaatioissa Etelä-Kiinan merellä. Itsevarmuuden politiikalla Turcsanyi kuvaa toimia, joilla Kiina on alkanut aktiivisesti ajaa omia intressejään ja toimii kylmänrohkeasti saavuttakseen päämääriänsä. Kiinan toimia eivät enää rajoita tai pelota syntyneet ristiriidat ja edessä olevat törmäykset muiden maiden tai toimijoiden kanssa.

Eri analyyseissä Pekingin Etelä-Kiinan merellä demonstroidun aktiivisen valtauspolitiikan taustalla nähdään Kiinan niin globaalin
kuin sisäisen voiman sekä position vahvistuminen. Kiina on ottanut useita vuosia merkittäviä edistysaskelia kahdeksalla rintamalla: sotilaallisesti, taloudellisesti, kansallisen toimintakyvyn vahvistamisessa, Kiinan roolin ja aseman nostamisessa kansainvälisissä järjestöissä, geopoliittisena toimijana, globaalitalouden menestyjänä, kommunistisen puolueen otteissa sisäpolitiikassa sekä ”soft power” -osaajana.
Kiinan sisäpolitiikkaa seuraavat kuvaavat, kuinka Pekingin ja presidentti Xi Jinpingin Etelä-Kiinan meren toimet ja hallintapyrkimykset
ovat saaneet tavallisilta kiinalaisilta ja sisäpolitiikassa vahvan kannatuksen. Tuki on ollut kasvavaa ja merkittävää tilanteissa omistus ja
hallintakiistat ovat nousseet kansainväliseen mediaan keskusteluun. Merkittävä sisäinen tuki heijastelee Kiinan kasvanutta nationalismia.
Info
Etelä-Kiinan meren kiistat koskevat kolmea isoa luoto- ja saariryhmittymää sekä seitsemää riuttaa, joita Kiina on viime
vuosina laajentanut tekosaariksi.

Scarborough’n matalikko sijaitsee Filippiinien läheisyydessä. Saariryhmää pitävät ominaan Filippiinit, Taiwan ja Kiina. Vuonna 2012 Filippiinien merivoimat ajautuivat lähes kaksi kuukautta kestäneeseen konfliktiin Kiinan kanssa, kun filippiiniläiset yrittivät pidättää alueelle tulleen kiinalaisen kalastusalusten miehistöä. Kiina puuttui tilanteeseen ja pysäytti pidätys yrityksen omilla sotalaivoillaan.

Spratlysaaret muodostava yli kahdensadan saaren, merenalaisten karien ja luotojen kokonaisuuden Etelä-Kiinan meren keskellä. Alueen hallinnasta kiistelevät Vietnam, Kiina ja Taiwan. Bruneilla, Malesialla ja Filippiineillä vaatimukset liittyvät vain osaan alueen saarista ja luodoista. Spratlysaarilla sijaitsee myös Vietnamin, Kiinan, Filippiinien, Malesian ja Taiwanin sotilastukikohtia. Vuonna Kiina 2014 kuljetti saarten alueelle ison öljynporauslautan, joka johti Kiinan ja Vietnamin alusten yhteentörmäyksiin. Laukauksia ei ammuttu vaan yhteenotossa käytettiin vesitykkejä ja alusten toisiinsa törmäyttämisiä.

Paracelsaaret sijaitsevat Vietnamin rannikon läheisyydessä. Kiina miehitti Paracelsaaret vuonna 1974. Tuolloin syntyneissä yhteenotoissa kuoli 70 vietnamilaissotilasta. Vuonna 1988 tapahtui toinen yhteenotto Kiinan ja Vietnamin välillä. Tuolloin surmansa sai 60 vietnamilaismerimiestä.
Kirjoittaja Teppo Turkki.
Kirjoittaja
Yhteiskuntatieteiden maisteri Teppo Turkki on monipuolisella urallaan tutkinut ja
seurannut Aasian kehitystä eri tavoin. Kirjoittamishetkellä hän työskenteli Suomen
Tokion suurlähetystössä tiede-, teknologia- ja innovaationeuvoksena sekä Business Finlandin innovaatio- ja ennakointiasiantuntijana seuraten Itä-Aasian kehitystä Japanista sekä Etelä-Koreasta käsin.

Lisää aiheesta:

Kiinan kommunistisen puolueen 19. puoluekokous keräsi 2 280 puolueen riveistä valittua edustajaa maan tärkeimpään poliittiseen tapahtumaan. Kuva: Lehtikuva / AFP

Kiina – suurvallan paluu

Viime syksyn 19. puoluekokouksessa Kiinan johtaja Xi Jinping ilmoitti vuoteen 2050 ulottuvasta strategiasta, jonka päämääränä on nostaa Kiina maailman suurvaltojen joukkoon.

Lue artikkeli »