Kiina – suurvallan paluu

Viime syksyn 19. puoluekokouksessa Kiinan johtaja Xi Jinping ilmoitti vuoteen 2050 ulottuvasta strategiasta, jonka päämääränä on nostaa Kiina maailman suurvaltojen joukkoon.

Kiinan kommunistisen puolueen 19. puoluekokous keräsi 2 280 puolueen riveistä valittua edustajaa maan tärkeimpään poliittiseen tapahtumaan. Kuva: Lehtikuva / AFP
Kiinan kommunistisen puolueen 19. puoluekokous keräsi 2 280 puolueen riveistä valittua edustajaa maan tärkeimpään poliittiseen tapahtumaan.
Kuva: Lehtikuva / AFP
Kiinan suunta on kääntymässä. Tähän asti Kiinan 40 vuotta sitten alkaneen modernisaatiopolitiikan
päämäärä on ollut ennen kaikkea sisäpoliittinen: vahvistaa Kiinan taloutta ja nostaa väestön elintasoa. Aivan viime vuosiin asti Kiinan kansainväliset toimetkin ovat ensisijaisesti ajaneet pragmaattisesti näitä kotimaisia päämääriä. Nyt Xi Jinping ilmoitti uuden aikakauden alkaneen. Päämääränä on sekä vauraan sosialistisen valtion luominen että vahvan suurvalta- aseman saavuttaminen.
 
Strategia tähtää Kiinan 1800-luvulla menetetyn suurvalta-aseman palauttamiseen ja kan- sainvälisen vaikutusvallan vahvistamiseen perinteisellä kiinalaisella keinolla: muuttamalla kansainvälistä toimintaympäristöään omaa arvojärjestelmää vastaavaksi. Kiina pyrkii saavuttamaan menetetyn ”keskustan valtakunnan” asemansa takaisin ja muokkaa entistä itsevarmemmin kansainvälistä järjestelmää omista lähtökohdistaan. Kiina pyrkii myös tarjoamaan omaa ”modernia” sosialismin malliaan ”vanhan” liberaalin demokratian vaihtoehdoksi. Taloudellisen vaikutusvallan ansiosta jotkin kehitysmaat ja autoritaarisuuteen suuntautuvat eurooppalaiset valtiot ovat osoittaneet kiinnostusta ja tukea Kiinan mallia kohtaan.
 
Yksi keskeisiä syitä Kiinan suurvalta-aseman murenemiseen 1800-luvulla oli sen tieteen ja teknologian jälkeenjääneisyys länsimaihin verrattuna. Nöyryytyksen vuosisadan keskeisin oppi Kiinalle oli tieteen ja teknologian merkitys valtioiden välisessä kilpailussa ja suurvalta-aseman saavuttamisessa. 2010-luvun puolivälissä Kiinalle kirkastui tekoälyn*  merkitys sekä sisä- että ulkopoliittisen voiman lähteenä. Tämä kirjoitus keskittyy näihin kahteen perustavanlaiseen piirteeseen Kiinan suurvaltapyrkimyksissä: 1) kansainvälisen toimintaympäristön muokkaaminen talouden keinoin, esimerkkeinä arktiset alueet ja Itä-Eurooppa, sekä 2) vahvan kansainvälisen aseman takaaminen ylivertaisen tekoälyosaamisen avulla. Ennen näiden aihei- den käsittelyä vielä muutama sana Xi Jinpingin strategian peruspilareista ja miten Kiinan tule- vaa suurvalta-asemaa on kuvailtu kiinankielisissä virallisissa julkaisuissa.
 
Xi Jinpingin puoluekokouksessa pitämä puhe päivitti aiemmat Kiinan nousun strategiat ja esitti niille uuden aikataulun. Xin tulkinnan mukaan Kiinan malli on toiminut tehokkaasti, koska Kiinan on jo onnistunut saavuttaa etuajassa 1980-luvulla asetettuja modernisaation päämääriä. Lokakuussa pidetyn puheen mukaan tulevina vuosikymmeninä sisäinen kehitys etenisi kolmessa vaiheessa. Vuoteen 2020 mennessä Kiina saavuttaa kohtalaisen hyvinvoinnin. Seuraavan 15 vuoden aikana Kiinasta tulee moderni sosialistinen valtio, ja vuonna 2050, Kiinan kansantasavallan 100-vuotisjuhlavuotta seuraavana vuonna, Kiina on saavuttanut suurvalta-aseman muiden suurvaltojen joukossa.
 
Tosin tammikuun puolivälissä Kiinan kommunistisen puolueen äänenkannattaja Kansan päivälehti julkaisi artikkelin, jonka mukaan Kiinan olisi käytettävä hyödyksi otollinen kansainvälinen tilanne ja vahvistettava asemiaan suurvaltana jo nyt. Artikkelin mukaan maailma tarvitsee Kiinaa nyt enemmän kuin koskaan aiemmin historiassa. Sen mukaan kapitalistisen järjestelmän heikkoudet ovat tulleet selkeästi esille ja uusi maailmanjärjestys on muotoutumassa. Yhdysvaltojen sisäänpäin kääntyneisyys ja brexitin aiheuttama kriisi EU:ssa mahdollistavat Kiinan roolin vahvistumisen ja aktiivisen roolin uuden järjestyksen luomisessa. Vaikka ar- tikkelin viesti on tarkoitettu lähinnä kotimaisille lukijoille Xi Jinpingin nostamiseksi suurmiehen asemaan Mao Tsetungin rinnalle, se kuvastaa myös Xi Jinpingin itsevarmuutta kansainvälisellä areenalla. Xiltä on odotettavissa vahvoja kannanottoja Kiinan uudesta roolista ja Kiinan tarjoamista vaihtoehdoista kansainväliselle järjestelmälle.
 
Aiemmat puoluekokoukset vuonna 2007 ja 2012 olivat jo asettaneet päämääräksi Kiinan nousun  inhimillisen  pääoman,  kulttuurin  ja merenkulun suurvallaksi. Viime syksyn puoluekokous täydensi listaa seuraavilla: kauppa, tuotanto, laatu, tiede ja teknologia, avaruustoiminta, internet, liikenne, asevoimat ja urheilu (jalkapallo!). Taloudellinen ja sotilaallinen mahti sekä johtava asema tieteen ja teknologian aloilla ovat suurvallan peruspiirteitä, mutta mikä on erityisesti tuonut arvostusta supervallalle, on johtoasema avaruusteknologiassa. Uusi teknologian ala, joka jo lähitulevaisuudessa luultavasti määrittää maailman johtajuuden, on tekoäly. Valtio, joka ensimmäisenä pystyy luomaan ihmistä huomattavasi älykkäämmän tekoälyn, eli superälyn, saa ylivertaisen aseman (mikäli superäly pysyy sen hallinnassa). Tämä kirkastui Kiinalle muutama vuosi sitten ja se tarkensikin tavoitteekseen nousta avaruusteknologian lisäksi tekoälyn suurvallaksi.
 
Pian puoluekokouksen jälkeen pidetyssä Kiinan uutta aikakautta koskevassa seminaarissa maan johtaviin yhteiskuntatieteilijöihin kuuluva Hu Angang määrittelikin innovaatiokyvyn suurvallan tärkeimmäksi piirteeksi. Kun suurvalta ei pysty enää uudistumaan, tai jos innovaatioympäristöä rajoitetaan, sen kilpailukyky heikkenee ja sen aika on ohi. Hän hahmotti suurvaltojen nousun ja rappion neljään eri vaiheeseen, joista perustan luominen (1) ja nopea kasvu (2) olivat nyt Kiinan kohdalla takana ja vaurauden ja vahvuuden aika (3) oli edessä. Hun mallissa Yhdysvallat oli mainittu vaiheen neljä esimerkkinä: Yhdysvaltojen suurvalta-asema tulisi hiipumaan tämän vuosisadan aikana. Maailman vanhimman sivilisaation aikaperspektiivissä ja dynastioiden kiertokulussa Kiinalla olisi nyt tulossa pitkä loiston aika.
 

Taloudellisen vaikutusvallan poliittiset seuraukset

Kiina käyttää avautuvia tilaisuuksia hyväkseen kansainvälisen poliittisen ja taloudellisen järjestelmän vähittäiseksi muokkaamiseksi haluamaansa suuntaan. Kiina on liittynyt moneen kansainväliseen järjestöön vasta jälkijunassa, eikä ole siitä syystä pystynyt vaikuttamaan niiden toimintaperiaatteiden muotoutumiseen. Kiinaa on myös harmittanut sen päätösvallan puute arktisen alueen hallinnossa. Ei-arktisena maana sillä ei ole äänioikeutta Arktisessa neuvostossa, eikä se siten pääse osallistumaan suoraan esimerkiksi arktisten alueiden luonnonvaroja ja merenkulkua koskeviin päätöksiin. Kiinalla on kuitenkin suuri intressi vaihtoehtoisen meriväylän käytössä, mikäli eteläisen meriväylän käyttö hankaloituisi esimerkiksi konfliktien takia. Ennen kaikkea Kiina on kiinnostunut arktisilla alueilla olevista energiavaroista, ja se onkin jo aloittanut nesteytetyn maakaasun hyödyntämisen Jamalin niemimaalla yhteistyössä Venäjän ja Ranskan kanssa. Mukana on myös japanilaisia ja eteläkorealaisia yrityksiä.
Kiina pyrkii vahvistamaan läsnäoloaan napa-alueilla. Jäänmurtaja Xue Long palaamassa Antarktikselta. Kuva: Bahnfred / Wikimedia Commons
Kiina pyrkii vahvistamaan läsnäoloaan napa-alueilla. Jäänmurtaja Xue Long palaamassa Antarktikselta.
Kuva: Bahnfred / Wikimedia Commons
Turun yliopiston Itä-Aasia-keskuksen tohtorikoulutettavan Liisa Kauppilan tutkimus on osoittanut, miten Kiinan toiminta arktisilla alueilla on luomassa uutta Arktiksen ja Itä-Aasian yhdistävää ns. toiminnallista aluetta. Energia-, pää- oma- ja informaatiovirrat voimistuvat vähitellen Kiinan ja Arktiksen välillä. Esimerkiksi Jamalin maakaasuprojektin yhteydessä kiinalaisinvestoinnit ovat osaltaan mahdollistaneet kaasulaitoksen ja perusinfrastruktuurin kuten satamien ja lentokenttien kehittämisen. Kaasukuljetusten käynnistyminen Jamalilta Kiinaan puolestaan luo uutta energiankuljetuskäytävää Kiinan talouden tarpeisiin. Samalla kiinalaisyritykset oppivat kansainvälisiltä kumppaneiltaan sekä arktiseen merenkulkuun että energiantuotantoon ja -kuljettamiseen tarvittavaa osaamista ja teknologiaa. Toiminnallinen alue kytkee Kiinan yhä vahvemmin arktiseen talouteen ja pönkittää sen asemaa maailman taloudessa. Kauppilan tutkimus pyrkii selvittämään uusien alueiden muotoutumisen ja vaikutustapojen yleisiä piirteitä. Kauppila on tutkimuksessaan seurannut miten Kiinan hallitus pyrkii vankentamaan asemaansa arktisessa hallinnossa liittoutumalla muiden ei-arktisten maiden kanssa. Näin se saa äänensä paremmin kuuluviin. Kiina on muun muassa edistänyt ”koillisaasialaisen ei-arktisen ryhmittymän” muodostumista vuonna 2016 alkaneiden kolmenvälisten Kiina–Japani–Etelä-Korea-tapaamisten myötä. Lisäksi se on kytkenyt Koillisväylän osaksi uutta Silkkitie-hankettaan nimeämällä sen ”Jääsilkkitieksi”, tuoden täten arktisen taloustoiminnan osaltaan myös kiinalaisten säädösten ja suositusten piiriin. Täten Kiinan poliittinen toiminta muuttaa arktisen hallinnon rakenteita ja luo uusia foorumeita alueentulevaisuutta määrittävälle keskustelulle.
 
Vastaavanlaisia uusia toiminnallisia alueita on syntymässä Kiinan taloudellisten toimien siivittämänä myös muualle. Yksi muotoutumassa oleva Kiina-johtoinen alue pohjautuu Itä- ja Keski-Eurooppaan perustettuun 1+16 -talousryhmittymään. Se luotiin vuonna 2012 Kiinan aloitteesta tukemaan taloudellista yhteistyötä ja siitä tuli kiinteä osa Kiinan uutta Silkkitie-projektia. Turun yliopiston Itä-Aasia-keskuksen tutkijan Jukka Aukian uusi projekti kartoittaa Kiinan poliittisten, taloudellisten ja julkisen diplomatian toimien laajaa kirjoa Itä-Euroopassa sekä millä tavoin ne luovat uutta aluetta talouden, kulttuurin ja median voimin. Kiinalaisten yritysostot ja investoinnit ovat saaneet paljon huomiota Euroopassa. Kiinan antamat lupaukset miljardien eurojen infrastruktuurisijoituksista ovat kuitenkin toteutuneet vain osittain ja osa suunnitelluista projekteista on pysähdyksissä EU:n investointivalvonnan takia. Vaikka taloudellisen puolen edistyminen ei ole vastannut 1+16 -alueen odotuksia, ryhmittymän poliittiset saavutukset ovat ainakin Kiinan kannalta olleet menestys.
 
Erityisesti Unkarissa ja Puolassa EU-kriittiset populistit ovat lähentyneet Kiinaa. Unkari tuki Kiinan kantaa, kun EU äänesti Etelä-Kiinan meren kysymyksestä, ja se torppasi Puolan kanssa EU:n yhteisen kannanoton ihmisoikeuksista. Unkari myös esti EU:n liittymisen kiinalaisten asianajajien kidutuksen tuominneeseen lauselmaan. Riiassa Kiinan pääministeri Li Keqiang kehotti 16-maita jatkamaan ”oikeanlaisten” kannanottojen tukemista ajankohtaisiin kysymyksiin. Tarjoamalla taloudellista tukea niille Keski- ja Itä-Euroopan maille, jotka eivät voimakkaimmin puolusta EU:ssa läntisiä liberaaleja arvoja Kiina pystyy rikkomaan entisestään EU:n ulkopoliittista rintamaa ja kykyä puhua ”yhdellä äänellä”.
 

Suurvallaksi tekoälyn avulla

2010-luvun puolivälissä Kiinalle selvisi tekoälyn merkitys sekä sisä- että ulkopoliittisen voiman lähteenä. Kiina julkaisi vuonna 2017 pitkän aikavälin suunnitelman tekoälyn kehittämiseksi: Kiinasta tulisi vuoteen 2030 mennessä tekoälyn teorian, tekniikan ja sovellusten johtava suurvalta. Suunnitelma määrittelee tekoälyn valtioiden kilpailukyvyn uudeksi keskeiseksi tekijäksi: se on strategisesti tärkeä valtion turvallisuuden takaamiseksi ja myös talouden ja yhteiskunnan kannalta. Kiinan tekoälytekniikan markkinoiden odotetaan kasvavan yli 20 miljardin euron vuonna 2020. Tekoälyn avulla voi tuottaa uusia kansalaisia hyödyntäviä palveluita mm. terveydenhoitoon, koulutukseen ja kaupankäyntiin, mutta se tarjoaa myös keinoja kansalaisten hallintaan koska se mahdollistaa väestöä koskevan tiedon keruun ja analyysin täysin uudessa mittakaavassa. Kiina testaa jo valvontakameroihin liitettyä kasvojentunnistusjärjestelmää epäilyttäviksi luokiteltujen henkilöiden kontrollointiin Sinkiangissa ja Tiibetissä. Lisäksi Kiinassa kokeillaan ”sosiaalisen luoton”järjestelmää, jossa henkilöiden luotettavuus arvioidaanheistä kerätyn massadatan analyysinperusteella. Algoritmin tuottama negatiivinen arvio voi jo nyt vaikeuttaa esimerkiksi matkalipun ostoa, opiskelupaikan saamista tai valtionvirkaan pääsyä.
 
Tekoälyn rinnalla Kiinassa kehitetään kvanttitietokoneita. Ne ovat uuden tiedonkäsittelytavan ansiosta ovat monikertaisesti nykyisiä supertietokoneita nopeampia ja niiden avulla tekoälysovelluksista tulee entistä tehokkaampiaja älykkäämpiä. Kvanttitietokoneista on tehtyvasta kokeiluversioita eivätkä ne vielä päihitä nykyisiä tietokoneita. Mutta kiinalaiset tutkimusinstituutit uutisoivat viime vuonna onnistuneista kvanttikommunikaation kokeiluista, jotka asettivat Kiinan johtavaan asemaan tällä alalla (saatavilla olevien julkisten tietojen valossa). Professori Pan Jianwein johdolla tutkijoiden onnistui ensin välittää tietoa kvanttisatelliitti Mozin kautta Pekingin ja Shanghain välillä, ja myöhemmin pitämään runsaan tunnin pituisen videoyhteyden Pekingin ja Wienin välillä. Kvanttikommunikaatio on myös onnistunut valokuituverkossa Shanghain ja Pekingin välillä. Kvanttibitteihin perustuvaa viestinvälitystä ei ole mahdollista hakkeroida, joten se on täysin suojattua. Sen ensimmäiset sovellukset valmistettaneenkin sotilaalliseen ja diplomaattiseen viestintään. Tekoäly ja kvanttitekniikka mullistavat sodankäynnin. Ne tarjoavat esimerkiksi tehokkaita työkaluja taistelutilanteiden kattavaan arviointiin ja ne mahdollistavat dronien, robottien ja miehittämättömien alusten kehittämisen. Kiina testasi viime vuonna onnistuneesti 119 keskenään kommunikoivan dronen parvea. Se on toistaiseksi suurin testattu droneparvi.
Tekoälyn rinnalla Kiina kehittää yhä tehokkaampia tietokoneita. Kuvan Sunway TaihuLight on tällä hetkellä tehokkaimpien tietokoneiden TOP500-listan kärkisijalla. Kuva: Jack Dongarra, Sunway Taihulight System Report
Tekoälyn rinnalla Kiina kehittää yhä tehokkaampia tietokoneita. Kuvan Sunway TaihuLight on tällä hetkellä tehokkaimpien tietokoneiden TOP500-listan kärkisijalla.
Kuva: Jack Dongarra, Sunway Taihulight System Report
Saavuttaakseen johtavan aseman alalla, Kiina investoi 11 miljardia euroa kvantti-informaatiotieteen tutkimuslaitokseen, joka keskittyy erityisesti kvanttitietokoneen kehittämiseen sekä kvanttimetrologiaan, jonka sovelluksiin kuuluvat esimerkiksi äärimmäisen tarkat, itsenäiset, navigointijärjestelmät siviili- ja sotilaskäyttöön. Uusi tutkimuslaitos rakennetaan Hefein kaupunkiin Kiinan tiede- ja teknologiayliopistoon, joka on Kiinan huippuyliopistoja luonnontieteiden alalla, ja jossa alan kansainvälisiin kärkinimiin kuuluva professori Pan Jianwei työskentelee. Tutkimuslaitoksen on tarkoitus valmistua vuonna 2020. Yhdysvaltalaistutkijat ovat seuranneet huolestuneena tätä nopeaa kehitystä. Tekoäly ja kvanttitekniikka ovat suurvaltojen välisen kilpavarustelun uudet alat.
 
Samalla kun Kiina kannustaa innovaatioon luonnontieteiden alalla, poliittisesti arkaluontoisemmat ihmistieteet ovat joutuneet ahtaalle. Tutkimuksesta ja opetuksesta on rajattu ulos poliittisesti vääräoppiset kysymyksenasettelut ja näkökannat. Ulkomaisten julkaisujen saatavuutta on rajoitettu. Näiden lisäksi kansainvälinen yhteistyö on tullut vaikeammaksi ideologisesti vääränlaisten vaikutusten ja tutkimustulosten pelossa. Vaikka Kiina toimiikin nyt itsevarmasti kansainvälisellä areenalla, sisäpolitiikassa on merkkejä valtiojohdon itsevarmuuden puutteesta. Kriittisen tutkimuksen kieltäminen ja toivotunlaisten tutkimustulosten tuottaminen kaventaa maan johdon ymmärrystä yhteiskunnan tilasta, mikä saattaa johtaa vakaviin poliittisiin virhearvioihin. Tästä on varoittavia esimerkkejä niin Kiinan kuin muidenkin autoritääristen maiden lähihistoriasta. Näen tämän yhtenä suurimmista heikkouksista Kiinan suurvaltapyrkimyksissä.
 
Tulevaisuudessa Kiina tulee toimimaan opportunistisesti ja pragmaattisesti suurvaltapäämääriensä saavuttamiseksi. Vaikka Xi Jinpingin virallinen valtakausi päättyisikin viiden vuoden kuluttua, hän on jo määrittelyt tienviitat seuraajilleen ja tulee pitämään ohjia käsissään myös kulissien takaa, kuten modernisaatiopolitiikan arkkitehti Deng Xiaoping aikoinaan teki. Pitkän historian tuomalla kärsivällisyydellä Kiina odottaa sopivien tilaisuuksien avautumista eri puolilla maailmaa vaikutusvaltansa vahvistamiseksi. Kiinan tuottamat teknisesti ylivertaiset tekoälysovellukset tulevat leviämään joka puolelle maailmaa yksityisten ihmisten, yritysten ja hallinnon käyttöön markkinavoimien tuella. Kiinan modernisaation mallista kiinnostuneet valtiot, myöskin Euroopassa, tulevat mahdollisesti ottamaan käyttöönsä väestön valvontaan soveltuvia kiinalaisia tekoälyjärjestelmiä. Sotilaallisen voiman käyttö vallan kasvattamiseksi on turhaa, kun tekoälysovellusten ja sopivien algoritmien avulla on mahdollista tuottaa omia arvoja ja päämääriä tukevia lopputuloksia myös oman maan rajojen ulkopuolella.
* Tekoälystä enemmän Sasu Tarkomaan artikkelissa “Tekoäly ja kokonaisturvallisuus” Maanpuolustus-lehden numerossa 122.
Kirjoittaja Outi Luova
Kirjoittaja
Dosentti Outi Luova toimii yliopistonlehtorina Turun yliopiston Itä-Aasian
tutkimus- ja koulutuskeskuksessa.

Lisää aiheesta: