Haastattelu:
ulkoministeri
Elina Valtonen
Haastattelu Maanpuolustus-lehteen 19.2.2024.
Olette toiminut ulkoministerinä kahdeksan kuukautta. Vieläkö tehtävässä tulee vastaan yllätyksiä?
Työn luonteesta johtuen yllätyksiä tulee vastaan joka päivä. Tämä ei poistu kokemuksen kasvamisen myötä. Toisaalta asioiden laaja kirjo on tehtävän suola – tekemistä riittää.
Mitkä ovat tärkeimmät tavoitteenne ministerinä?
Asetan tavoitteet vuosittain, ja tänä vuonna prioriteetteja on kaksi. Ensimmäiseksi on vahvistettava Euroopan turvallisuusjärjestystä: tuettava Ukrainaa ja vastustettava Venäjän aggressiota. Toiseksi Euroopassa on ymmärrettävä Venäjän pysyvä ja jopa eksistentiaalinen turvallisuushaaste sekä ryhdyttävä tarvittaviin toimin. Näitä ovat muun muassa EU:n turvallisuus- ja puolustuskyvyn nostaminen, puolustusteollisuuden vahvistaminen ja strategisen kompassin toimeenpano.
Tärkeä teema on Euroopan strategisen kilpailukyvyn vahvistaminen. Pitkän aikavälin visiona on Suomen ikiaikaisten ulko- ja turvallisuuspolitiikan tavoitteiden edistäminen. Näihin luen ihmisoikeudet, demokratian, tasa-arvon ja oikeusvaltioperiaatteen, Suomen suvereniteetin varmistamisen sekä Suomessa asuvien ihmisten valinnanvapauden laajentamisen.
Kuva: Onni Isohella / Ruotuväki
Asettamanne työryhmä luovutti joulukuussa raporttinsa ulkoasiainhallinnon uudistuksesta. Oletteko raporttiin tyytyväinen, ja mihin toimenpiteitä sen pohjalta on luvassa?
Olen oikein tyytyväinen sekä raporttiin että sitä edeltäneeseen työhön. Työryhmässä oli kattava edustus ministeriöstä, ja se kävi laajoja keskusteluja. Tähän nähden ei ole yllätys, että raportti on otettu hienosti vastaan, vaikka muutos on ymmärrettävästi vaikeaa. Minulla ei ole syytä poiketa raportin johtopäätöksistä. Esimerkiksi maaliskuun alusta siirrymme uuteen johtoryhmätyöskentelyyn.
Millaista osaamista ulkoministeriö jatkossa tarvitsee?
Ulkoministeriö tarvitsee hyvin laaja-alaista osaamista. Kavaku (kansainvälisten asioiden valmennuskurssi) on tärkeässä roolissa: toivon, että sinne hakeutuisi ihmisiä eri taustoista. Samalla on tuettava niin vastatulleiden kuin talossa pitkään työskennelleiden osaamista. Se on osattava tunnistaa, ja sille on tehtävä tilaa. Tulisi olla polut niin esihenkilötehtäviin pyrkivien kuin asiantuntijalinjalla etenevien lahjakkuuksien tukemiseen.
Miten uudessa organisaatiossa järjestetään strategiatyö ja toiminnan jatkuva kehittäminen?
Uusi johtoryhmämalli muuttaa työskentelyä strategisemmaksi. Tämä ei tarkoita, etteikö ministeriö jatkossakin seuraisi valtavaa määrää asioita: koskaan emme tiedä, mikä maailman tapahtuma nousee prioriteetiksi. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan vaikuttavuus vaatii kuitenkin painopisteiden asettamista. Näiden tulee olla ymmärrettyjä koko talossa. Ei ole niin pientä työasiaa tai puhelua muun maan kollegan kanssa, jolla ei tulisi olla tavoitetta. Tavoitteellisuus tekee työstä palkitsevampaa ja vaikuttavampaa.
Ulkoministeriötä on aiemmin kutsuttu ”presidentin ministeriöksi”. Vieläkö tästä on jotain jäljellä?
Uskon siitä olevan paljonkin jäljellä. Väistyvä tasavallan presidentti on hyödyntänyt ulkoministeriön osaamista laajasti, ja näin kuuluu ollakin. Uskon, että myös tuleva presidentti ulkoministeritaustaisena osaa arvostaa osaamistamme ja verkostojamme, jotka ilman muuta tarjoamme hänen käyttöönsä.
Olette peräänkuuluttanut ”uuden ajan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa”. Miltä tämä näyttää, ja miten paljon 2020-luvulla on vielä tilaa Suomen omalle ulkopolitiikalle?
EU:n ja Naton jäsenenä vipuvartemme on aiempaakin vahvempi. Nato-jäsenyytemme myötä meitä kuunnellaan herkällä korvalla, ja meillä on vaikutusvaltaa. Tälle luo toki perustan oma vahva puolustuksemme, kokonaisturvallisuus ja maanpuolustustahto – mutta myös laajemmin se, mitä Suomessa on tehty hyvin ja mikä meillä toimii. Naton jäsenenä olemme varauksetta osa länttä.
Kuva: Kimmo Räisänen / ulkoministeriö
Miten Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen päätöksenteko on sopeutunut kasvaneeseen tempoon ja asialistaan?
Tarvitaan entistä vahvempaa priorisointia. Tehtävien ja asioiden valtava kirjo edellyttää myös poisvalintoja. Pienellä maalla on oikeus keskittyä meille ratkaisevan tärkeisiin asioihin, kuten kansalliseen turvallisuuteen.
Miten Suomi asemoituu orastavassa keskustelussa EU:n uudistamisesta?
Suhtaudumme avoimesti. Hallitusohjelman mukaan esimerkiksi ulko- ja turvallisuuspolitiikassa voidaan lisätä määräenemmistöpäätöksiä. Jos haluamme olla merkittävä toimija, paine niihin kasvaa laajemminkin. EU:ta on uudistettava monella muullakin tapaa. Tämä on edessä laajentumisen myötä: esimerkiksi Ukrainan jäsenyys muuttaisi täysin maatalouspolitiikan. Näen muutoksen pikemmin mahdollisuutena kuin uhkana. EU:ssa on keskityttävä asioihin, joiden edistämiseen jäsenmaat ovat liian pieniä: sisäiseen ja ulkoiseen turvallisuuteen, sisämarkkinoihin, vapaakauppasopimuksiin ja ilmastopolitiikkaan. Perussopimustenkin tarkastelu voi vielä olla edessä, mutta keskeisissä asioissa pystytään nykyisellään etenemään ainakin tiettyyn rajaan asti.
Millä mielellä seuraatte Yhdysvaltojen presidentinvaaleja?
Odottavalla mielellä. Koko maailma odottaa Yhdysvaltojen vaaleja ja käyttää kielteisestikin hyväkseen valtatyhjiötä, joka niiden lähestyessä alkaa muodostua. Suomella ei ole äänivaltaa Yhdysvaltojen vaaleissa. Kunnioitamme demokraattisten vaalien lopputulosta, elämme sen kanssa ja keskitymme asioihin, joihin itse voimme vaikuttaa. Tämä tarkoittaa erityisesti Euroopan ulko- ja turvallisuuspolitiikan vahvistamista.
Miten Eurooppa ja Suomi menestyvät strategisen kilpailun maailmassa?
Mitä pidemmälle tulevaisuuteen katsotaan, sitä hankalampaa strategista kilpailua on erottaa talouspolitiikasta. Esimerkiksi teknologia on turvallisuuden keskeinen komponentti. Kansakunnan menestyksen ratkaisee jatkossa henkinen pääoma. Meidän on saatava pidettyä kiinni tulevaisuuden toivoista ja houkuteltava ihmisiä, jotka ovat valmiita rakentamaan parempaa huomista. Suomessa on oltava mahdollista nostaa elintasoa, parantaa perheen asemaa tai perustaa yritys. Tämä kaikki palautuu strategiseen kilpailukykyyn. Jos vaurautemme jatkuvasti hiipuu suhteessa muuhun maailmaan, se näkyy geopoliittisessa painoarvossamme.
Miten arvioitte Ukrainan sodan näkymiä ja länsimaiden tuen kestävyyttä?
Länsimaiden on kestettävä ja jatkettava Ukrainan tukemista. Venäjän uhka on otettava tosissaan. Venäjä on täyttänyt kaiken tilan, joka sille on liennytysmielessä annettu, ja ottanut vielä vähän lisää. Tätä ei voida enää sallia. On pantava kova kovaa vastaan, mikä edellyttää jokaiselta maalta vielä paljon enemmän kuin nyt. Jos Venäjää ei pysäytetä, emme tiedä miten kalliiksi se vielä tulee eri tavoin.
Millaista suhdetta Venäjän kanssa Suomen tulisi tavoitella pitkällä aikavälillä?
Maantiede ei ole muuttunut, tavalla tai toisella olemme tekemisissä Venäjän kanssa. On tärkeää pitää auki jonkinlainen diplomaattinen raide. Pyrimme keskittämään yhteydenpidon asioihin, joissa se on todella tarpeen. Toivomme ja teemme töitä sen eteen, että Venäjä palaisi demokratian tielle ja kunnioittamaan kansainvälisiä sopimuksia. Niin kauan kuin näin ei ole, suhteemme ei voi palautua, ja meidän on joka päivä varauduttava pahimpaan.
Mitä odotatte Suomen Etyj-puheenjohtajakaudelta?
Puheenjohtajuus on hieno asia, mutta järjestö on Venäjästä johtuen valtavassa kriisissä. Emme anna tämän pysäyttää työtämme: Helsingin periaatteille on nyt enemmän tarvetta kuin koskaan. Monet Euroopan naapuruston – esimerkiksi Kaukasian ja Keski-Aasian maiden – kansalaiset haluavat eroon Venäjän vaikutuspiiristä ja kohti eurooppalaista elämäntapaa. Tuemme tätä.
Miten Suomi voi toimia Lähi-idän tilanteen rauhoittamiseksi?
Osana kansainvälistä yhteisöä Suomi tekee kaikkensa siviilien suojelemiseksi. Usein unohtuu, että Suomi on Gazassa keskeinen humanitaarisen avun antaja ja EU suurin. Vetoamme Israeliin, jotta se ei hyökkäisi Rafahiin, ja Hamasiin, jotta se vapauttaisi panttivangit. Suomi ja EU ovat pitkään pyrkineet hakemaan ratkaisuja. Syyskuussa EU, Arabiliitto ja Saudi-Arabia käynnistivät hankkeen, jonka tavoitteena oli saattaa osapuolet neuvottelupöytään ja valmistella kahden valtion mallia. En ole luopunut toivosta, etteikö neuvotteluihin voitaisi tilanteesta huolimatta päätyä.
Kuva: Intian ulkoministeriö
Tämän Maanpuolustus-lehden teemana on Intian-Tyynenmeren alue. Millä tavoin se näkyy Suomen ulkopolitiikassa?
Esimerkiksi siten, että matkustan haastattelua seuraavana päivänä Intiaan, joka on Suomelle ja lännelle valtavan tärkeä kumppani. Meillä on Suomessa hyvä intialainen diaspora, josta haluamme pitää huolta toivottaen uudetkin ihmiset tervetulleiksi. Intia on geopoliittisesti ratkaisevan tärkeä, ei vain suuren väestömääränsä vuoksi vaan myös vastapainona Kiinalle. EU:ssa tähdätään kumppanuuksien kehittämiseen Intian-Tyynenmeren alueen maiden kanssa. Myös Natossa alueen merkitys on kasvanut. Hallitusohjelmaankin on kirjattu panostus alueen samanmielisiin maihin kaupan saralla, poliittisesti, kulttuurisesti ja sosiaalisesti. Tässä maailmanajassa sille on valtava tilaus.
Millä tolalla ovat Suomen suhteet Kiinaan? Miten niitä tulisi kehittää?
Suhde on ihan toimiva. Suomella ei ole omaa Kiina-politiikkaa EU:n ja Naton ulkopuolella. Kiina on tärkeä kauppakumppani Suomelle ja koko Euroopalle. Riskien tunnistaminen on ensisijaisesti elinkeinoelämän varassa. Tämä ei tarkoita suhteiden katkomista, vaan hajauttamista. Enää ei tule tehdä sitä virhettä, että olisimme riippuvaisia yhdestä suuresta maasta. Kiinan yhteiskuntamalli ei toki vastaa suomalaisten näkemystä tulevasta, ja tästä pystymme Kiinan kanssa keskustelemaan. YK:n ihmisoikeusneuvoston jäsenenä olemme tuoneet esiin Kiinan ihmisoikeusloukkauksia. Meillä on mahdollisuus ja velvollisuuskin puhua arvojemme puolesta. Kiina-suhteessamme harjoitamme uuden tasavallan presidentin kuvaamaa arvopohjaista realismia.
Ajatteletteko, että Ukrainan sodasta voi vetää johtopäätöksiä Taiwanin tilanteen kannalta?
Ei voi vetää johtopäätöksiä.
Mikä on päällimmäinen muisto omalta maanpuolustuskurssiltanne?
Tänä vuonna vietetään jo kymmenvuotisjuhlia. Olin skenaariopohjaisessa harjoituksessa pääministerinä tilanteessa, jossa maailma kohtasi pandemian. Tämä oli Puolustusvoimilta melko kaukonäköistä.
Haastateltava
Elina Valtonen otti vastaan ulkoministerin tehtävät kesäkuussa 2023. Kansanedustajana hän on toiminut vuodesta 2014 alkaen. Tätä ennen hän työskenteli ajatuspaja Liberan tutkimusjohtajana 2013–2014. Koulutukseltaan Valtonen on diplomi-insinööri ja kauppatieteiden maisteri. Valtonen on suorittanut 211. maanpuolustuskurssin.
