Nuorten tulevaisuususko ja maanpuolustustahto
Viime vuosina tutkimukset ovat kertoneet nuorten tulevaisuususkon heikkenemisestä tai jopa suoranaisesta romahtamisesta. Ilmiö on huolestuttava nuorten hyvinvoinnin ja toimintakyvyn, mutta myös koko yhteiskunnan kannalta. Mikä odottaa yhteiskuntaa, jos nuoret menettävät uskon sen tulevaisuuteen? Näkevätkö nuoret Suomen tulevaisuuden enää puolustamisen arvoisena?
Nuorten tulevaisuususko koetuksella
Vuoden 2017 Nuorisobarometri kertoi synkkien pilvien kasaantumisesta nuorten tulevaisuushorisonttiin. Raportin keskeisin havainto oli nuorten tulevaisuussuhteen nopea kyynistyminen: ainoastaan 25 prosenttia nuorista suhtautui optimistisesti maailman tulevaisuuteen.
Juuri nuorten tulevaisuususkon heikkenemistä voi pitää yllättävänä, sillä tyypillisesti tulevaisuusoptimismi on totuttu liittämään nimenomaan nuoruuteen. Esimerkiksi vielä EVA:n vuoden 1986 arvo- ja asennekyselyssä nuoret suhtautuivat tulevaisuuteen kaikkein myönteisimmin. Kuitenkin vuoden 2020 kyselyssä asetelma oli kääntynyt päälaelleen nuorten ollessa kaikkein pessimistisimpiä.
Hyvä uutinen on, että edelleen suurin osa nuorista luottaa omaan henkilökohtaiseen tulevaisuuteensa. Sen sijaan usko yhteiseen ja maailman tulevaisuuteen on koetuksella. Tämä on osittain seurausta viime vuosien toistuvista ja toistensa päälle kasautuvista kriiseistä. Tätä vasten ei olekaan yllättävää, että Lasten ja nuorten säätiön kesällä 2022 julkaiseman kyselyn mukaan yli 40 prosenttia nuorista arvioi oman uskonsa maailman tulevaisuuteen heikentyneen edellisen viiden vuoden aikana.
Erityisesti ilmastokriisi ja aikuisten kyvyttömyys sen hillitsemiseksi ovat horjuttaneet nuorten tulevaisuususkoa. Esimerkiksi syksyllä 2021 julkaistun laajan kansainvälisen, nuorten ilmastoahdistusta käsitelleen tutkimuksen tulokset olivat hätkähdyttäviä. Noin 10 000 nuoresta 75 prosenttia koki tulevaisuuden pelottavaksi, 65 prosenttia ajatteli hallitusten pettäneen nuoret ja 56 prosenttia piti ihmiskuntaa tuhoon tuomittuna.
Pelkät kriisit, jotka ovat leimallisia koko ihmiskunnan historialle, eivät kuitenkaan yksin selitä nuorten tulevaisuususkon heikkenemistä. Ilmiön ymmärtämiseksi on oleellista tunnistaa myös kolikon kääntöpuoli: koko yhteiskuntaa vaivaava tulevaisuusvaje eli vaihtoehtoisten, toivottavien tulevaisuuskuvien puuttuminen kollektiivisesta tulevaisuustietoisuudestamme.
Kuva: Teemu Salonen / Lehtikuva
Tulevaisuususkon menetys uhka yksilölle ja yhteiskunnalle
Nuorten tulevaisuususkon horjuminen on huolestuttava ilmiö, sillä sen tiedetään olevan jopa tärkein heidän elämäntyytyväisyyttään selittävä tekijä. Vastaavasti tulevaisuususkon menettämisellä on monia kielteisiä vaikutuksia nuoren koettuun ja todelliseen hyvinvointiin sekä psyykkisen ja fyysisen suoriutumisen eri osa-alueisiin. Esimerkiksi syrjäytyneitä nuoria erottaa nuorten pääjoukosta juuri heidän lohduton, passiivinen ja pessimistinen suhtautumisensa tulevaisuuteen.
Nuorten tulevaisuususko on ilmiö, jota yhteiskunnan kannattaa pitää tarkasti silmällä. Valitettavasti ulkoista toimintaympäristöä tarkasteltaessa ei näytä todennäköiseltä, että tulevaisuususkoa horjuttavat kriisit ja epävarmuus olisivat vähenemässä. Päinvastoin elämme monikriisissä, jossa lukuisat samanaikaiset kriisit kytkeytyvät yhteen toisiaan vahvistaen. Tulevaisuudentutkijat ovatkin ryhtyneet puhumaan postnormaalista ajasta, jossa kriisit eivät ole ohimenevä ilmiö, vaan merkki maailmanlaajuisesta yhteiskunnallisesta murroksesta.
Nuorten tulevaisuususkon menettämisellä olisi laajoja yhteiskunnallisia ja vaikeasti ennakoitavia vaikutuksia syrjäytymisestä syntyvyyden laskuun, mutta myös turvallisuuteen ja maanpuolustukseen. Tulevaisuususkon heikkeneminen nimittäin ruokkii yhteiskunnallista näköalattomuutta, polarisaatiota, syrjäytymistä ja konflikteja sekä siten heikentää sisäistä turvallisuutta, yhtenäisyyttä, resilienssiä ja maanpuolustustahtoa.
Onko nuorilla halua ja kykyä puolustaa Suomen tulevaisuutta?
Kysymys nuorten tulevaisuususkosta on erityisen tärkeä maanpuolustustahdon näkökulmasta. Kuten viimeaikaiset tapahtumat Afganistanissa ja Ukrainassa ovat osoittaneet, maanpuolustustahdon merkitys modernissa sodankäynnissä ei ole kadonnut aseteknologioiden kehittymisestä huolimatta. Tällä hetkellä Suomessa varusmiesten maanpuolustustahto on ennätyskorkealla. Mutta entä pidemmällä aikavälillä?
Kysymys on pohtimisen arvoinen, sillä monikriisi ei ole katoamassa maailmasta mihinkään. Postnormaalit ajat puolestaan kyseenalaistavat yhä voimakkaammin lähimenneisyyteen perustuvat käsityksemme tavanomaisesta ja todennäköisestä. Lisäksi vaarana on, että kriisien ja yllätysten vyöryessä päälle tulevaisuusvaje jatkaa huomaamatonta paisumistaan.
Entä jos kaiken tämän seurauksena nuoret menettävät uskonsa tulevaisuuteen? Näyttäytyykö yhteinen tulevaisuutemme enää puolustamisen arvoisena? Onko nuorilla tulevaisuudessa halua ja kykyä puolustaa Suomea?
Vaikka nuorten tulevaisuususko horjuu huolestuttavasti, emme ole ilmiön edessä voimattomia. Paras tapa vahvistaa nuorten tulevaisuususkoa on rakentaa yhdessä tulevaisuutta, johon nuoret voivat ja haluavat uskoa – ja jota he haluavat puolustaa.
Kirjoittaja
Otto Tähkäpää tulevaisuudentutkija ja Tulevaisuuskoulun perustaja. Tulevaisuuskoulu on lapsille ja nuorille sekä opettajille ja kasvattajille tarkoitettu tulevaisuuskasvatuksen palkittu edelläkävijä
