Yhdysvallat oli ensimmäinen maa, joka tunnusti Israelin itsenäisyyden toukokuussa 1948. Aiheesta käytiin kuitenkin Trumanin hallinnon sisällä hyvin kriittistä keskustelua, eikä ratkaisu ollut mikään itsestäänselvyys. Israelin sekä Yhdysvaltojen välit olivat vielä 1950-luvulla toisinaan kireät.
Nykyinen, hyvin läheinen liittolaissuhde alkoi vasta 1960-luvulla. Yhdysvaltojen astuminen yhä voimakkaammin mukaan Lähi-idän voimapolitiikkaan liittyi osaltaan kylmän sodan logiikkaan. Israelin viholliset Syyria ja Egypti saivat tukea ja aseistusta Neuvostoliitolta. Israel oli puolestaan 1960-luvun alkuun ostanut aseensa pääasiassa Ranskasta.
Vaihto Ranskasta Yhdysvaltoihin käynnistyi 1960-luvun kuluessa. Käännekohta oli kuitenkin vuoden 1967 kuuden päivän sota, jolloin Ranska asetti alueen asevientikieltoon. Sen sijaan Yhdysvalloille Israel oli osoittanut sodassa voimansa ja arvonsa liittolaisena.
Vuoden 1967 sodan on katsottu muuttaneen Israelin asemaa myös Yhdysvaltain juutalaisyhteisön silmissä. Monelle Israelin tukemisesta tuli tuon jälkeen aivan eri tavalla merkittävää.
Samoin Israelin kristilliset tukijat, kristilliset sionistit, aktivoituivat aiempaa merkittävämmällä tavalla Yhdysvaltojen politiikkaan 1970-luvulta alkaen. Israel oli yksi Yhdysvaltain kristillistä oikeistoa yhdistävistä teemoista, etenkin kymmenien miljoonien evankelikaalikristittyjen kesken.
Kuva: Carlos Berrios Polanco / SipaUSA / Lehtikuva
Vuosikymmenien ajan Israelin tukeminen oli Yhdysvalloissa poliittinen itsestäänselvyys niin republikaaneille kuin demokraateille. Tuki on näkynyt esimerkiksi YK:n turvallisuusneuvostossa, jossa USA on käyttänyt veto-oikeuttaan kymmeniä kertoja Israelin eduksi.
Se on myös näkynyt mittavana taloudellisena tukena. Council on Foreign Relationsin laskelman mukaan Israel on saanut vuosina 1946–2024 yhteensä noin 310 miljardin dollarin arvosta taloudellista tukea ja aseita. Valtaosa avusta, noin 230 miljardia dollaria, on ollut aseapua.
Erityisen merkittäväksi tämän tekee se, että Israel on vauras teollistunut valtio, jolla on hyvin merkittävää aseteollisuutta ja voimakas armeija. Tästä huolimatta Yhdysvaltain antama tuki on selvästi suurempaa kuin minkään muun maan kohdalla, mukaan lukien Egypti, Afganistan, Etelä-Vietnam, Ukraina ja Irak.
Tähän voi hyvinkin tulla muutos siitä yksinkertaisesta syystä, että Israel on vääjäämättä menettämässä aiemmin nauttimansa laajan kansansuosion samaan aikaan, kun Lähi-idän strateginen merkitys Yhdysvalloille on laskemassa.
Kuva: PolarisImages / Lehtikuva
Pew Research Centerin keväällä tekemässä kyselyssä selvitettiin, miten aikuiset yhdysvaltalaiset suhtautuvat Israelille Gazan sotaa varten lähetettyyn aseapuun. Vain yli 65-vuotiaiden parissa enemmistö (57 %) oli joko vahvasti tai jossain määrin aseavun jatkumisen puolella. Aseavun kannatus laski joka ikäryhmässä ja alle 30-vuotiaiden aikuisten parissa se oli enää 16 %.
Suhtautuminen Israeliin on Yhdysvalloissa muutoksessa muiltakin osin. Gallupin tutkimuksessa, jossa kysyttiin ovatko vastaajien sympatiat enemmän israelilaisten vai palestiinalaisten puolella, enemmistö (54 %) valitsi yhä Israelin. Epävarmojen osuus on kuitenkin kuluneiden 20 vuoden aikana pienentynyt ja siirtynyt pääasiassa palestiinalaisten suuntaan (31 %).
Tässäkin näkyvät erot sukupolvien välillä. Vuosina 1946–1964 syntyneet sympatisoivat selkeästi enemmän israelilaisia. Samoin vuosina 1965–1979 syntyneet, joskin paljon pienemmällä marginaalilla. Sen sijaan 1980–2000 syntyneet millenniaalit sympatisoivat jo keskimäärin enemmän palestiinalaisia.
Suunta on todennäköisesti jatkunut samana. Laajojen Gazan sodan vastaisten yliopistomielenosoitusten osanottajat ovat suurelta osin vuoden 2000 jälkeen syntyneitä.
Iän lisäksi myös poliittinen suuntautuminen vaikuttaa. Tämä ei vielä näy Yhdysvaltain ulkopolitiikassa, mutta äänestäjien silmissä Israelista on jo tullut puolueita jakava kysymys. Vuoden 2022 aikana demokraattien äänestäjistä ensimmäistä kertaa useammat sympatisoivat palestiinalaisia kuin israelilaisia Sen sijaan republikaanien äänestäjät ovat vielä aiempiakin vuosia selkeämmin Israelin tukena.
Myös kirkossa käyminen yhdistyy Israelin tukemiseen. Vaikka kristillinen sionismi on perinteisesti ollut protestanttinen ilmiö, näkyy uskonnollisuuden yhteys Israelin tukemiseen myös katolilaisten parissa. Uskonnollisuus on kuitenkin myös Yhdysvalloissa tasaisessa laskussa.
Käynnissä oleva Gazan sota on todennäköisesti kiihdyttänyt Israelin liittyviä trendejä. Kysyttäessä Israelin sotatoimista Gazassa useammat amerikkalaiset eivät hyväksy niitä (48 %) kuin hyväksyvät ne (42 %). Jälleen kerran kannatusta löytyy paljon selkeämmin republikaanien kuin demokraattien parista.
Sitä myöden, kun äänestäjien näkemyserot siirtyvät poliittisiin linjoihin, Israelista on kovaa vauhtia tulossa republikaaneja ja demokraatteja jakava partisan issue. Monien muiden kysymysten tavoin tässäkin epävarmojen määrä on laskussa. Joe Bidenin hallinnon vahva ja ehdoton tuki Israelille saattaa olla pitkän jatkumon joutsenlaulu, ainakin demokraattien osalta.
Republikaanien suhteen muutos tulee olemaan huomattavasti hitaampi. Silti tilanteessa, jossa Lähi-itää ei enää muutenkaan koeta ulkopolitiikan prioriteettialueeksi, on jonkinlainen poliittinen uudelleenasemoituminen ajan myötä odotettavissa.
Kirjoittaja
Timo R. Stewart on vanhempi tutkija Ulkopoliittisen instituutin Euroopan unioni ja strateginen kilpailu -tutkimusohjelmassa. Hänellä on valtiotieteiden tohtorin tutkinto poliittisesta historiasta Helsingin yliopistosta.
Stewartin erikoisalaan kuuluvat Israel–Palestiina-konflikti, eurooppalainen ja yhdysvaltalainen Lähi-idän politiikka sekä uskonnon rooli konflikteissa ja politiikassa, erityisesti keskittyen kristilliseen sionismiin ja nationalismiin. Tutkimusuransa lisäksi Stewart on aikaisemmin työskennellyt ulkoministeriössä ja konfliktinratkaisuun ja -analyysiin keskittyvissä kansalaisjärjestöissä.
