Venäjän aloittama hyökkäyssota Ukrainaan on kestänyt jo kaksi ja puoli vuotta. Hamasin ja Israelin välisestä Gazan sodan alkamisesta on puolestaan ehtinyt kulua pian vuosi.
Tämä artikkeli tarkastelee näiden kahden konfliktin eroja ja yhtäläisyyksiä sekä arvioi niiden vaikutusta alueelliseen voimatasapainoon Euroopassa ja Lähi-idässä.
Konventionaalinen sota vs. epäsymmetrinen konflikti
Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti on konventionaalinen kahden maan ja kahden asevoiman välinen sota, joka on muuttunut yhä enemmän kulutussodankäynniksi.
Hamasin ja Israelin välisessä konfliktissa kyse on Israelin valtion ja terroristijärjestöjen välisestä epäsymmetrisestä sodankäynnistä. Sunni-terroristijärjestöjen Hamasin sekä Islamilaisen Jihadin lisäksi Israelilla on vastassaan Iranin tukema šiia-akseli: Libanonin Hizbollah, Irakin ja Syyrian ääriryhmittymät sekä Jemenin huthit. Iranin strategiana on tukea maantieteellisesti Israelia ympäröiviä liittolaisiaan hyökkäyksissä sitä vastaan sitoutumatta kuitenkaan itse suoraan konfliktiin sen kanssa. Strategiasta käytetään englanninkielistä termiä ”Ring of Fire”.
Ukraina joutui taistelemaan sodan ensimmäisen vuoden kuvainnollisesti toinen käsi sidottuna selän taakse. Siltä puuttui ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä ohjus- ja lennokkihyökkäysten torjumiseksi. Toivelistalla olivat myös pitkänkantaman raketinheittimet ja tykistöohjukset, joita olisi heti sodan alusta asti tarvittu operatiiviseen tulenkäyttöön vastustajan syvyyteen.
Venäjä hyötyy Gazan sodan pitkittymisestä?
Gazan sodan alkaminen näytti alkuun hyödyntävän Venäjän hyökkäyssotaa. Se siirsi median huomiota pois Ukrainasta ja tiivisti Euroopan ulkopuolisten maiden, erityisesti BRICS-jäsenmaiden rintamaa, joka tuomitsi Israelin iskut palestiinalaissiviilejä vastaan.
Arveltiin myös, että Yhdysvaltojen sotilaallisen avun keskittäminen Israelille vähentäisi sen tukea Ukrainalle. Näinhän ei lopulta käynyt. Ukrainan ja Israelin tarvitsema aseapu oli alkuvaiheessa hyvin erilaista: Ukrainassa tarvittiin maavoimien aseistusta kuten panssarintorjuntaa, panssarivaunuja ja tykistön kranaatteja, kun taas Israelin suuntaan piti varmistaa ohjuspuolustuksen – käytännössä torjuntaohjusten riittävyys.
Transatlanttisen linkin merkitys korostuu
Konfliktien pitkittyminen on tuonut esiin ulkopuolisen tuen tärkeän roolin. Israel onnistui Yhdysvaltojen ja muiden liittolaistensa avulla torjumaan Iranin mittavan ohjushyökkäyksen huhtikuun 13. ja 14. päivän välisenä yönä. Sitä vastaan laukaistiin tuolloin 110 ballistista ohjusta, 36 risteilyohjusta ja 185 droonia.
Seuraavana päivänä Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi peräänkuulutti samanlaista länsimaiden apua Ukrainalle. Zelenskyin ja Benjamin Netanjahun ponnistukset hankkia tukea näkyivät toistuvina valtiovierailuina Washingtoniin. Zelenskyi teki kolme valtiovierailua Valkoiseen taloon ja puhui kahdesti kongressissa, jonka republikaanijäseniä piti taivutella muuttamaan negatiivista asennettaan Ukrainan tukeen.
”Ilman Yhdysvaltojen apua Ukrainalla ei ole mahdollisuutta voittaa” Volodymyr Zelenskyi, 15 huhtikuuta 2024
Pääministeri Netanjahu onnistui pääsemään kongressin eteen peräti neljä kertaa ohittaen Winston Churchillin pitämän aiemman kolmen esiintymisen ”ennätyksen”.
Zelenskyin ja Netanjahun lobbaus onnistui: presidentti Bidenin aloitteet Ukrainan ja Israelin tuesta hyväksyttiin.
”Yhdysvaltojen tuki Israelille on raudanluja” Joe Biden, 11 huhtikuuta 2024
Ukraina sai Yhdysvalloilta historiallisen 61 miljardin dollarin aseapupaketin, joka jakaantui sotilaalliseen, taloudelliseen ja humanitaariseen apuun. Israelille hyväksyttiin 26 miljardin dollarin suuruinen tuki.
Elokuusta 2024 alkaen länsimainen F-16-hävittäjäkalusto sekä kasvava määrä Patriot-ilmatorjuntaohjuspattereita on saatu käyttöön Ukrainassa. Aseavun turvin Ukraina on kääntänyt tilanteen edukseen ja onnistunut valtaamaan alueita Kurskin suunnalla. Aluevaltauksilla on tärkeä merkitys neuvotteluvalttina siinä vaiheessa, kun tulitaukoneuvottelut aikanaan alkavat.
Kuva: Drew Angerer / AFP / Lehtikuva
Ilmapuolustusohjusten tuotantoa tehostetaan
Torjuntaohjusten kysyntä globaalisti sekä erityisesti Israelin ja Ukrainan taholta on kasvanut eksponentiaalisesti. Ohjuspuolustus ei ole halpaa leikkiä: listahintoja ohjuksille ei löydy, mutta Patriot-PAC-3 torjuntaohjuksen hinta alkaa 6 miljoonasta dollarista, ja Daavidin lingon torjuntaohjuksen yksikköhinta on hieman ”edullisempi” – arviolta noin kolmannes Patriotin hinnasta.
Amerikkalaisyritysten Raytheonin ja Lockheed Martinin lisäksi Patriot-torjuntaohjuksia ei ennen Ukrainan sotaa valmistettu muualla kuin Japanissa Mitsubishi-konsernin lisenssillä. Japani on tukenut Ukrainaa epäsuorasti, se toimittaa valmistamiaan ohjuksia Yhdysvaltojen varastoihin mahdollistaen näin amerikkalaisohjusten viennin Ukrainaan. Myös Yhdysvaltojen oma teollisuus on kiihdyttänyt tuotantoaan: Patriot-ohjuksia kyetään nyt valmistamaan 600 vuodessa aiemman 350 sijaan.
Daavidin linko -järjestelmän SkyCeptor-torjuntaohjus on Raytheonin ja israelilaisen Rafaelin yhteistuotantoa. Raytheon ja eurooppalainen ohjuksiin keskittyvä puolustusalan yritys MBDA sopivat Patriot-ohjusten tuotantolinjan perustamisesta Saksaan joulukuussa 2022. Myöhemmin Saksan MBDA aloitti yhteistyön myös israelilaisen IAI:n (Israel Aerospace Industries) kanssa Arrow-torjuntaohjusten valmistuksessa.
Saksan aloitteesta myös yhteiseurooppalainen ohjuspuolustus on edennyt. European Sky Shield Initiative (ESSI) tavoitteena on yhteistyö ohjuspuolustushankinnoissa ja aloitteeseen on jo liittynyt 22 maata, Suomi mukaan lukien.
Alueellinen voimatasapaino muutoksessa
Vaikka sekä Gazan konflikti että Ukrainan sota ovat yhä käynnissä, on jo havaittavissa merkkejä asteittaisista voimatasapainon muutoksista.
Lähi-idän alueella Venäjä on menettänyt roolinsa asemyyjänä. Ukrainan sota paljasti venäläisen teknologian heikkoudet sekä riippuvuuden länsimaisista komponenteista ja palautti arabimaat Yhdysvaltojen ja lännen asiakkaiksi puolustusmateriaalihankinnoissa.
Iranin ja sen liittolaisten kyky uhata Israelia ja tehdä iskuja amerikkalaisia joukkoja vastaan ei poistu nähtävissä olevassa tulevaisuudessa. Lähi-idän jatkuvat jännitteet todennäköisesti pakottavat Yhdysvallat lisäämään sotilaallista läsnäoloaan alueella.
Ukrainan sota on myös herättänyt Euroopan sodan mahdollisuuteen. Naton eurooppalaiset jäsenmaat ymmärtävät, että vapaamatkustajia ei uudessa turvallisuustilanteessa suvaita. On lisättävä omaa puolustusteollisuutta ja kehitettävä resilienssiä hybridiuhkia vastaan. Euroopan kehittyvä strateginen autonomia on tarpeen Venäjän muodostamaa uhkaa vastaan. Tällä kertaa myös Yhdysvallat suhtautuu suopeammin itsenäiseen eurooppalaiseen kykyyn puolustaa Europan rajoja samalla kun se joutuu sitoutumaan Aasian–Tyynenmeren turvallisuuteen sekä entistä enemmän myös Lähi-idän ja Persianlahden alueen vakauteen.
Kirjoittaja
Everstiluutnantti, ST Juha Mäkelä työskentelee osastopäällikkönä Puolustusvoimien tutkimuslaitoksella Riihimäellä. Hänen postdoc-tutkimuksensa keskittyvät laajan Lähi-idän turvallisuuspolitiikkaan, alueen asevoimiin sekä turvallisuuseliitteihin. Mäkelä toimi 2011 vierailevana tutkijana Egyptissä al-Ahram Centre for Political and Strategic Studies-tutkimuslaitoksessa (ACPSS). Vuosina 2019–2022 hän palveli puolustusasiamiehenä Turkissa, sivuakkreditointeinaan Libanon ja Georgia.
