Resilienssi on muotisana. Tämän Maanpuolustus-lehden artikkeleissa käsitteelle esitetään useita määritelmiä ja kysytään ChatGPT:nkin mielipidettä. Kun esimerkiksi vuoden 2022 ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko puhui vielä kriisinsietokyvystä, näyttää resilienssi nyt vakiintuneen kieleen.
Suomeen resilienssi on tullut englannista ja englantiin latinasta. Sananmukaisesti se merkitsee kykyä olla taas onnellinen ja menestynyt sen jälkeen, kun jotain pahaa on tapahtunut, tai vielä kouriintuntuvammin aineen kykyä palautua muotoonsa, kun sitä on ensin taivutettu tai puristettu.
Kysymys resilienssin määrittelystä ei ole semantiikkaa, sillä se johtaa oitis keskusteluun siitä, miten resilienssiä vahvistetaan ja kuka tästä vastaa. Jos resilienssi määritellään liian laajasti tai epämääräisesti, on sen vahvistamiseltakin pohja pois. Eri toimijat katsovat resilienssiä omasta näkökulmastaan. Kun esimerkiksi Naton määrittely pohjautuu Pohjois-Atlantin sopimuksen 3 artiklaan ja aseellisen hyökkäyksen torjuntaan, EU:ssa lähtökohtana on laajemmin yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen suojaaminen.
Suomalaisessa resilienssipuheessa painottuvat ennakointi ja varautuminen. Syksyllä Balticconnector-kaasuputken ja merenalaisten tietoliikennekaapelien sabotaasi nosti pöydälle kysymyksen kriittisen infrastruktuurin suojaamisesta. Resilienssi kätkee kuitenkin jo määritelmällisesti sisäänsä ikävän totuuden siitä, että kaikkeen ei voi varautua. Tästä näkökulmasta resilienssi ei aina sovi yhteen tehokkuuden kanssa, vaan tietyt päällekkäisyydet – oli kyse kaasuputkista tai satelliittipaikannuksesta – ovat välttämättömiä toiminnan turvaamiseksi.
Resilienssi on maanpuolustuskurssitoiminnan ytimessä. Suomen vahvuutena on päättäjien, viranomaisten, elinkeinoelämän ja järjestökentän välinen yhteispeli, jossa kokonaisturvallisuus on jaettu tavoite. Resilienssi kasvaa luottamuksesta ja maanpuolustustahdosta. Mikäli resilienssi todella merkitsee kykyä olla onnellinen kaikesta ikävästä huolimatta, lienee se osaltaan siivittämässä suomalaisia vuosittaisten onnellisuusmittausten kärkeen.
Emme silti ole resilienssissäkään niin hyviä, ettemmekö voisi oppia muilta. Paikallaan polkemalla Suomi ei pysy resilienssin kärjessä. Nato-jäsenyys tuo tästäkin kulmasta uusia mahdollisuuksia, vaikka Suomi osallistui Naton resilienssityöhön jo kumppanina. Todellinen resilienssin suurvalta on kuitenkin EU, jolla on valta patistaa, asettaa vaatimuksia, säätää lakeja ja käyttää rahaa.
Tuomas Koskenniemi
Päätoimittaja
