”Teillä jokaisella on miljoona markkaa velkaa”, kovisteli alakoulumme kunnioitettu rehtori kymmenvuotiaita 1990-luvun alussa. Luokkahuoneessa oli hiljaista: tuntui selvältä, että tästä ei nousta. Laman jälkeen ikäluokkamme sai kuitenkin kasvaa tulevaisuuteen uskovassa Suomessa. Neuvostoliitto oli hajonnut, Nokia porskutti ja EU laajeni. Happosateet ja otsonikerroksen oheneminenkin vaikuttivat ratkaistavissa olevilta ongelmilta. Suomi oli menossa hyvään suuntaan.
Tämän päivän kymmenvuotiaillakin on reilusti velkaa. Se tuntunee kuitenkin pieneltä murheelta sotien, pandemioiden, ilmastonmuutoksen ja luontokadon keskellä. Julkista keskustelua värittää syvä huoli Suomen suunnasta. Väestö ikääntyy, maa jakautuu, eikä talous ole kasvanut 16 vuoteen. Harva uskoo sitäkään, että tekoäly ja muut murrosteknologiat saadaan valjastettua palvelemaan ihmiskuntaa suuryritysten sijaan.
Ei ole ihme, jos tulevaisuudenusko horjuu. Viime vuonna Sitran Tulevaisuusbarometrin mukaan vain viidennes vastaajista odotti tulevaisuutta innolla. Pessimismi vaikuttaa saaneen otteen länsimaista. Euroopasta välittyy kuva taantuvana, riitaisena ja harmaantuvana maanosana. Yhdysvalloissa presidentinvaalit on perinteisesti voittanut ehdokas, joka pystyy maalaamaan valoisimman polun tulevaan, mutta nyt Atlantinkin takana valmistaudutaan vaaleihin synkissä tunnelmissa.
Kuitenkin Suomi on vuonna 2024 monella tavalla parempi maa kuin koskaan ennen. Vähänkin pidemmässä katsannossa suunta on kiistämättä oikea. Suomella on ainutlaatuisia vahvuuksia, mutta edessä on ehkä vakavampia uhkia kuin koskaan.
Suomea on ohjaamassa uusi kaarti. Hallitukselle tulee kesäkuussa vuosi täyteen, Nato-vuosipäivää juhlittiin jo huhtikuussa. Maassa on uusi presidentti, Puolustusvoimain komentaja ja Supon päällikkö. On oivallinen hetki keskustella Suomen suunnasta.
Kevään aikana Suomen suunnasta on kamppailtukin. Ehkä 2020-luvulla määränpäästä ei ole enää mahdollista tai tavoiteltavaakaan muodostaa yhtä ainoaa oikeaa näkemystä. Tämän Maanpuolustus-lehden sivuilla Suomen suuntaa tarkastellaan useista näkökulmista, mutta jaetulta perustalta.
”Virta venhettä vie, miehellä mela kädessä”, muisti valtionvelasta huolehtinut rehtorimme kerta toisensa jälkeen teroittaa kevätjuhlassa pienille koululaisille ja heidän vanhemmilleen. Suomalaiset eivät ehkä odota tulevaisuutta innolla, mutta yli 80 prosenttia Sitran barometriin vastanneista ajattelee, että tulevaisuuteen on mahdollista vaikuttaa. Suomen suunta on omissa käsissämme.
Tuomas Koskenniemi
Päätoimittaja
