Katse Euroopan suojeluun ja eteenpäin

Puheenjohtajamaan rooli on kuitenkin puolustuksen alalla muuttunut. Lissabonin sopimuksen myötä ohjaksissa on unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja, joka muun muassa johtaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja puolustusvirastoa sekä toimii puolustusministerikokousten puheenjohtajana ja komission varapuheenjohtajana. Komissio on saanut tehtäviä puolustuksen alalla, ja parlamenttikin on tullut pelikentälle. Puheenjohtajamaan tehtävänä on tukea korkeaa edustajaa, viedä eteenpäin ajankohtaista EU-agendaa ja auttaa löytämään ratkaisuja ongelmiin. Loppuvuonna puheenjohtajamaata tarvitaan tavallista enemmän, kun eurovaalien myötä EU:n johtajat vaihtuvat, ja jonkun on pidettävä kurssi vakaana.

EU:n puolustusyhteistyössä onkin purjehdittu viimeisen viiden vuoden aikana uusille vesille. Kun vuosina 1999 ja 2006 puolustusta kehitettiin EU:n ulkoisen toiminnan osana, vuonna 2019 turvallisuus- ja puolustuskysymykset ovat integraation ytimessä. EU:sta on tullut puolustustoimija. Kriisinhallinnan merkitys ei vähene, mutta lisäksi EU:n odotetaan toimivan myös suoremmin jäsenmaiden ja kansalaisten turvallisuuden eteen. Tässä tarkoituksessa unionin työkaluja on valjastettu jäsenmaiden sotilaallisten kykyjen kehittämiseksi.

Suomen puheenjohtajakaudella päähuomio kiinnittyy viime vuosina käynnistettyjen EU:n uusien puolustusaloitteiden toimeenpanoon. Pysyvä rakenteellinen yhteistyö, Euroopan puolustusrahasto ja puolustuksen vuosittainen arviointi luovat uusia mekanismeja eurooppalaiseen puolustussuunnitteluun. 22 Natoon kuuluvaa EU:n jäsenmaata varmistavat, että järjestöt täydentävät toisiaan. Hyvä esimerkki uudenlaisesta yhteistyöstä on joukkojen ja kaluston liikkeiden helpottaminen Euroopassa, Euroopasta ja Eurooppaan. Merkittävä osa vaatimuksista pohjautuu Naton suunnitteluun, mutta EU:lla on tarvittavat työkalut, oli kyse sitten infrastruktuurista, tullimuodollisuuksista tai lupakäytäntöjen kehittämisestä.

Vaikka puheenjohtajuuteen valmistaudutaan uudessa tilanteessa, Suomella on yhä mahdollisuus edistää myös kansallisia tavoitteita ja pyrkiä kiinnittämään muiden jäsenmaiden huomio meille tärkeisiin teemoihin. Kansallisesta ohjelmasta päättää uusi hallitus. Pohjana on muun muassa lokakuussa 2018 julkaistu eduskuntapuolueiden työryhmän raportti. Sen mukaan ”Suomelle on luontevaa, että eurooppalaista puolustusyhteistyötä kehitetään ja syvennetään”. EU-ministerivaliokunnan johdolla on vaikutettu unionin työtä ohjaavaan strategiseen ohjelmaan vuosille 2019–2024: myös tässä puolustus on yksi painopisteistä.

Näissä raameissa puolustushallinto on valinnut pääteemoikseen digitalisaation ja tekoälyn puolustuksen alalla sekä hybridiuhkiin vastaamisen. Teemoja yhdistää kolme seikkaa. Ensinnäkin ne koskevat kaikkia jäsenmaita, joten ratkaisuja on järkevää hakea EU:n tasolla. Toiseksi ne katsovat eteenpäin ja auttavat suuntaamaan EU:n puolustusyhteistyön seuraavia askelia. Kolmanneksi ne ovat kysymyksiä, joihin EU voi vastata ainoastaan yhteistyössä kumppanien kanssa.

Digitalisaatio ja tekoäly muuttavat myös puolustusta. Niissä yhdistyvät Suomelle tärkeät kasvun ja turvallisuuden tavoitteet. Moni Euroopan maa panostaa voimakkaasti uusiin teknologioihin, mutta EU:n tasolla tämä keskustelu on vasta alussa. Suomella onkin hyvä tilaisuus nostaa digitalisaatio ja tekoäly EU:n puolustusagendalle, kysyä oikeita kysymyksiä ja suunnata keskustelu kannaltamme mielekkäisiin teemoihin. Näitä ovat muun muassa uusien teknologioiden vaikutus sotilaallisten suorituskykyjen kehittämiseen sekä eettinen ja oikeudellinen kehikko, jossa tekoälyn sovellutuksia kehitetään. On selvitettävä, mitä annettavaa EU:lla on kansallisen ja eurooppalaisen osaamisen ja teknologian kehittämiseksi ja huolehdittava, että puolustushallintojen ääni kuuluu eurooppalaisessa tekoälykeskustelussa. Tulevaisuudessa digitalisaatio ja tekoäly ovat avainasemassa Euroopan kehittäessä riippumatonta toimintakykyään.

Puheenjohtajakaudellaan Suomi voi myös vahvistaa EU:n kykyä vastata hybridiuhkiin. Ulko-, sisä- ja puolustusministeriöiden kokouksissa järjestetään skenaarioperusteisia keskusteluja, joissa koetellaan jäsenmaiden toimintaa kriisitilanteissa, tuodaan esiin EU:n työkaluja ja harjoitellaan yhteisen tilannekuvan muodostamista. Tässä yhteydessä tärkeä kysymys on EU:n avunantolausekkeen mahdollinen soveltaminen hybridiskenaarioissa. Puheenjohtajakausi tarjoaa myös mahdollisuuden tehdä tunnetuksi Helsingissä toimivan hybridiuhkien osaamiskeskuksen työtä.

Puheenjohtajakauden pääteemat ovat esillä kaikissa puolustushallinnon järjestämissä EU-kokouksissa. Tavoitteena on, että tulevat puheenjohtajamaat ja vaalien jälkeen järjestäytyvät EU-instituutiot jatkavat työtä. Digitalisaation ja tekoälyn osalta muun muassa Euroopan puolustusvirasto on jo tarttumassa toimeen; skenaarioperusteiset keskustelut valottavat jatkotyötä hybridiuhkiin vastaamisessa.

Turvallisuus- ja puolustusyhteistyössä Nato on EU:n tärkein kumppani. Vakiintuneen käytännön mukaisesti Naton edustajat kutsutaan elokuun lopulla Helsingissä järjestettävään epäviralliseen puolustusministerikokoukseen. Samalla on tärkeää edistää turvallisuus- ja puolustuspoliittista dialogia myös EU:n ja Yhdysvaltain välillä. Digitalisaatio, tekoäly ja hybridiuhat valvottajat päättäjiä öisin yhtä lailla Washingtonissa kuin Brysselissä ja muissa Euroopan pääkaupungeissa.

Vuonna 2016 jäsenmaat nostivat EU:n ja sen kansalaisten suojelun uudeksi turvallisuus- ja puolustuspoliittiseksi painopisteeksi kriisinhallinnan ja kumppanien tukemisen rinnalle. Suomen puheenjohtajakausi on erinomainen tilaisuus vahvistaa EU:n roolia puolustuksen alalla EU-vaalien jälkeisellä siirtymäkaudella. Viime vuosina käynnistettyjen aloitteiden toimeenpanossa on työsarkaa vuosiksi, mutta samalla pitää katsoa tulevaan. Seuraavia uusia avauksia voitaneen odottaa vuosina 2020 ja 2021 Saksan ja Ranskan puheenjohtajakausilla. Turvallisuusympäristön muutos ja Euroopan integraation syveneminen pakottavat strategiseen keskusteluun siitä, miten Euroopan puolustus järjestetään. EU-puheenjohtajakaudellaan Suomi pääsee vaikuttamaan tämän keskustelun suuntaan.