Liikunta ja urheilu ovat olennainen osa varautumista

Artikkelisarjan tunnus, jossa piirreettynä liikennemerkki. Merkissä liikuntaa harrastava ihminen ja alla teksti: Vuonna 2024 Maanpuolustus-lehdessä tarkastellaan liikunnan ja urheilun merkitystä kokonaisturvallisuudelle.

Suomen turvallisuusympäristössä ja maamme turvallisuusstrategiassa on tapahtunut viime vuosien aikana merkittäviä, historiassamme lähes ainutlaatuisia muutoksia. Muutokset koskettavat niin meitä jokaista yksilönä kuin yhteiskuntaamme ja sen yhteisöjä. Uuden turvallisuusstrategiamme täytäntöönpano on tärkeä osa valtioneuvoston päivittäistä työtä kaikissa 12 ministeriössä, virastoissa ja Puolustusvoimissa.

Kokonaisturvallisuuteen ja sen edistämiseen kuuluu tietysti lukuisia osa-alueita, joista liikunta ja urheilu on yksi. Riittävä liikkuminen ja hyvä fyysinen kunto ovat tärkeitä toimintakyvyn kannalta. Varautuminen muuttuviin olosuhteisiin, jopa mahdollisiin kriiseihin, ulottuu yhteiskunnassa yksilötasolle asti. Suomalaisten hyvällä tasolla oleva fyysinen toimintakyky on tärkeä osa varautumista sekä reservin että koko yhteiskunnan kannalta.

Hyvä resilienssi edellyttää myös muun muassa sitä, että kansalaisilla on valmiudet ymmärtää muutoksia ja niiden vaikutuksia, mahdollisuus arvioida saamansa informaation luotettavuutta, mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen turvallisessa ympäristössä sekä mahdollisuus oman terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitämiseen ja edistämiseen. Kaikelle tälle yhteiskunta voi luoda hyvät edellytykset ja puitteet, mutta viime kädessä kansalaisista itsestään on kiinni se, että näihin mahdollisuuksiin myös aktiivisesti tartutaan.

Suomalaisella urheiluseuratoiminnalla on pitkä, yli satavuotinen historia, ja poikkeuksellisen vahva kytkös maanpuolustukseen. Suomen identiteetti ja yhtenäisyys kansakuntana on rakentunut erittäin vahvasti itsenäisyytemme alkuvuosikymmeninä huippu-urheilumenestyksen varaan. Suomi kirjaimellisesti juostiin ja hiihdettiin maailmankartalle. Suomella oli oma joukkue jo Tukholman 1912 olympialaisissa ennen itsenäistymistämme. Myös kansallisesti merkittäviä urheilulajeja on kehitetty maanpuolustusvalmiuksia silmällä pitäen. Toki urheilu on sittemmin myös heijastanut muuta yhteiskunnallista kehitystämme sotien jälkeen, kun oikeisto- ja vasemmistourheilu eriytettiin toisistaan. Nykyään Suomessa toimivien lähes 10 000 liikunta- ja urheiluseuran toiminta on kuitenkin epäpoliittista ja erittäin monimuotoista ja moniarvoista.

Liikunta ja urheilu edistävät kansalaisten hyvinvointia, terveyttä ja fyysistä kuntoa. Näillä on suuri merkitys arjen sujuvuuden kannalta, mutta aivan keskeinen merkitys kohdatessa vastoinkäymisiä. Olemme jo vuosia saaneet tutkimuksista viestejä siitä, että sekä suomalaisten lasten ja nuorten että varusmiespalvelustaan suorittavien nuorten ikäluokkien fyysinen kunto ja suorituskyky ovat olleet laskevalla uralla ja jo huolestuttavan heikkoja. Lasten ja nuorten heikentyvä kunto uhkaa suomalaisten työ- ja toimintakykyä pidemmällä aikavälillä. Tuoreimpien ennusteiden mukaan 15 vuoden kuluttua vain harvalla 50 vuotta täyttäneellä suomalaisella on enää fyysisesti vaativiin työtehtäviin tarvittava kunto. Tällä on moninaisia vaikutuksia yhteiskuntamme toimivuuteen, työvoiman saatavuuteen, julkisten palveluiden tarpeeseen ja niiden saatavuuteen sekä tietysti myös kansalaisten maanpuolustuskykyyn ja -valmiuteen.

Puolustusvoimat on seurannut varusmiesten kuntoa ja fyysistä suorituskykyä systemaattisesti vuosikymmenten ajan. Kestävyyskuntoa mittaavan Cooper-testin keskimääräinen tulos on heikentynyt 1980-lukuun verrattuna 14 prosenttia, 2760 metristä 2376 metriin. Mikä vielä huolestuttavampaa, enintään 2200 metriä juosseiden osuus on tässä ajassa monikertaistunut neljästä prosentista lähes kolmannekseen. Huonokuntoisiksi luokiteltavien nuorten määrä on siis jopa kahdeksankertaistunut. Kestävyyskunnon ohella myös varusmiespalveluksen aloittavien miesten lihaskunto on heikentynyt. Kaikki lihaskuntotestit summaavan lihaskuntoindeksin kohdalla hyvän tuloksen sai vielä 1990-luvulla 65 % varusmiespalveluksen aloittajista, tänään alle puolet siitä. Vastaavasti heikkojen lihaskuntotulosten yleisyys on lisääntynyt kahdeksasta prosentista 24 prosenttiin.

Hiihtäjiä kansallisena hiihtopäivänä Olympiastadionilla Helsingissä 4. maaliskuuta 2023. Isolla näytöllä esitettiin samalla Planican maailmanmestaruuskisojen lähetystä.
Kuva: Roni Rekomaa / Str / Lehtikuva

Trendi kansalaisten heikentyvistä kuntotekijöistä voidaan saada kääntymään nousuun, mutta siihen tarvitaan laajoja, poikkihallinnollisia ja pitkäkestoisia toimenpiteitä. Lisäksi toimenpiteet tulisi suunnata erityisesti liian vähän terveytensä kannalta liikkuviin, joiden osalta suotuisat vaikutukset ovat merkittävimpiä, nopeimmin saavutettavissa ja myös mitattavissa. Haasteena toisaalta on, että juuri tämä väestöryhmä on vaikein tavoittaa ja motivoida fyysisen kunnon parantamiseen. Pääministeri Orpon hallitusohjelmaan sisältyvä ”Suomi Liikkeelle” -ohjelma on käynnistetty, ja sen laaja poikkihallinnollinen toimenpide-ohjelma on parhaillaan muotoutumassa. Muutos ei varmasti tapahdu sormia näpäyttämällä, mutta jo viime vuoden Move!-mittaustulosten perusteella lasten ja nuorten fyysisen toimintakyvyn lasku on tasaantunut. Pysyvän muutoksen aikaansaamiseksi on kriittisen tärkeätä, että työ ja toimenpiteet aloitetaan nyt ja heti. Ja hallituksessa olemmekin tarttuneet toimeen.

Liikunta- ja nuorisotoimen järjestö- ja kansalaistoiminnalla on merkittävä osuus sekä henkisen kriisinkestävyyden ylläpitämisessä että käytännön toiminnassa häiriö- ja kriisitilanteissa. Kolmas sektori, eli laajat vapaaehtoisen kansalaistoiminnan muodot, on yksi suomalaisen yhteiskuntajärjestelmän erityispiirre ja sen merkittävä voimavara. Liikunnalla ja urheilulla on koko Suomen historian ajan ollut kansakunnan henkistä ja sosiaalista eheyttä ja pääomaa ylläpitävä, väestön luottamusta yhteiskunnan toimintaan lisäävä ja siten yhteiskuntarauhaa vahvistava vaikutus.

Kansalaistoimijoiden muodostamien sosiaalisten verkostojen ylläpito ja hyödyntäminen on yhteiskuntarauhan ja -luottamuksen sekä kansakunnan toimintakyvyn kannalta keskeistä kriisivalmiutta. Näistä liikunnan kansalaisjärjestöt, liikunta- ja urheiluseurat, ovat merkittävin ja laajin yhdistystoiminnan ja vapaan kansalaistoiminnan muoto. Kansalaisjärjestöillä on laajat muodolliset ja epämuodolliset verkostot sekä kyky näiden hyödyntämiseen myös kansalaistiedottamisen ja -vaikuttamisen kanavana. Kansalaisjärjestöt kykenevät omalta osaltaan myös monipuolisesti tukemaan koulutus-, kulttuuri-, pelastus- ja vapaa-aikatoiminnan jatkuvuutta.

Liikunnan ja urheilun moninaista yhteyttä Suomen kokonaisturvallisuuteen ja sen ylläpitämiseen voi olla yhdellä silmäyksellä vaikeaa hahmottaa. Fyysisen toimintakyvyn merkitys ja sen yhteys maanpuolustuskykyyn ja yksilön resilienssiin on tietysti ilmeinen, mutta sotilaallinen uhka on silti vain yksi nykyisistä turvallisuusuhkistamme. Vähintään yhtä tärkeä elementti on yhteiskuntarauhan ja kansakunnan yhtenäisyyden ylläpitäminen, ja niissä suomalainen kansalaistoiminnan malli on lähes ainutlaatuinen. Käytännössä lähes jokaisen suomalaisen perheen arkeen kuuluvat liikuntaseurojen (tai muun harrastustoiminnan) yhteisöt ovat keskeinen elementti sosiaalisten verkostojen, turvallisuuden ja yhteiskuntarauhan kokemusta, joka yhdistää ihmisiä puoluekannasta ja yhteiskuntaluokista riippumatta. Tämä edistää oleellisesti ja pitkäkestoisesti yhteiskuntamme toimintakykyä ja vakautta. Ja mikä tärkeintä, se edistää myös yhteisöllisyyttä.

Kirjoittaja

Sandra Bergqvist on liikunta-, urheilu- ja nuorisoministeri. Koulutukseltaan hän on valtiotieteiden maisteri ja ammatiltaan maatalousyrittäjä. Bergqvist valittiin eduskuntaan ensimmäisen kerran vuonna 2019. Hän toimii RKP:n varapuheenjohtajana. Bergqvist on suorittanut 241. maanpuolustuskurssin.

Lisää aiheesta: