Kun ihmiset näkevät WWF:n logon, he ajattelevat usein ikonisten lajien uhanalaisuutta ja suojelua. Ja ovathan mielikuvat oikeassa, sillä teemme hartiavoimin töitä sarvikuonojen ja saimaannorppien pelastamiseksi. Näiden tuttujen lajien ahdinko on kuitenkin vain jäävuoren huippu. Sarvikuonon lisäksi apuamme tarvitsee sarvinokkalintu, saimaannorpan lisäksi saimaannieriä. Lista on valitettavan pitkä.
Luonnon monimuotoisuudella eli biodiversiteetilla tarkoitetaan maapallon lajien ja eliöyhteisöjen kirjoa. Viime vuosikymmeninä moni kestävän kehityksen mittari on kääntynyt hyvään suuntaan, ja esimerkiksi köyhyys on vähentynyt maailmanlaajuisesti. Luonnon hyvinvointia kuvaavat käyrät ovat kuitenkin edelleen laskusuuntaisia.
Maapallon tähän mennessä tutkituista lajeista yli 27 000 luokitellaan uhanalaisiksi ja määrä kasvaa vuosi vuodelta. Vain hyvin pieni osa lajeista tunnetaan tällä hetkellä niin hyvin, että niiden uhanalaisuutta voitaisiin arvioida. Jotkut lajit kuolevat sukupuuttoon ennen kuin niitä edes löydetään. Hallitustenvälinen luontopaneeli (IPBES) on arvioinut, että miljoonaa kasvi- ja eläinlajia uhkaa sukupuutto. Käynnissä onkin maailmanlaajuinen sukupuuttoaalto, joka on ensimmäistä kertaa ihmisen aiheuttama.
Kuva: WWF / Martina Lippuner
Suurimmat syyt luonnon monimuotoisuuden heikkenemiselle ovat maan- ja merenkäyttö, eliöiden suora hyödyntäminen, ilmastonmuutos, saasteet ja vieraslajit. Nämä viisi suoraa painetta aiheuttavaa tekijää syntyvät joukosta taustatekijöitä – epäsuorista muutoksen ajureista – joihin vaikuttavat väestönkasvu sekä kestämätön tuotanto ja kulutus.
Luonnon monimuotoisuuden köyhtymisellä on valtavia vaikutuksia ihmiskunnan tulevaisuuteen. YK:n tekemän asiantuntijaraportin mukaan luonnon köyhtyminen uhkaa kaikkien kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista, sillä hyvinvointimme perustuu luonnolle ja luonnonvarojen kestävälle käytölle. Muuttuva ilmasto ja luonnon tuhoutuminen saattavat johtaa jatkossa myös ihmisten välisten konfliktien lisääntymiseen. Kestävä kehitys ja luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ovatkin näin ollen myös tärkeä osa konfliktien ehkäisyä.
Parannettavaa on paljon. Otetaan esimerkki luonnonvarojen hyödyntämisestä: Luonnonvarat eivät noudata valtioiden rajoja, ja esimerkiksi vesistöjen valuma-alueet voivat levittäytyä useiden maiden alueelle. Valtioiden rajat ylittävä yhteistyö keskittyy useimmiten näiden luonnonvarojen hallintaan – siihen, miten esimerkiksi vesivarat jaetaan ihmisten tarpeisiin. Näissä keskusteluissa luonnon monimuotoisuuden näkökulma jää usein varjoon. Meidän on pyrittävä sellaiseen luonnonvarojen käyttöön ja kehitykseen, joka mahdollistaa monimuotoisen luonnon olemassaolon.
Kuva: Lauri Rotko / WWF
Maailmanlaajuisen koronapandemian kautta luonnon rooli ihmisten hyvinvoinnin perustana on tullut entistä selkeämmäksi. Koronavirus on aiheuttanut kärsimystä ja kuolemaa, johtanut valtaviin yhteiskunnallisiin muutoksiin ja taloudelliseen ahdinkoon. Pandemian seuraukset ovat dramaattisia ja jatkuvat vielä pitkään.
Vaikka koronaviruksen tarkkaa alkuperää ja leviämistapaa ihmisiin ei ole pystytty lopullisesti todistamaan, yhden asian voimme todeta varmuudella: ihmisten nykyinen tapa hyödyntää luontoa muodostaa suuren uhan terveydellemme. Useat epidemiat ja tautiesiintymät ovat saaneet alkunsa siitä, että tauti on levinnyt villi- ja kotieläimistä ihmisiin. Metsäkato, elinympäristöjen pirstoutuminen, villieläinten elintilan pieneneminen ja luonnonvarojen kestämätön käyttö nostavat riskiä uusien eläimistä ihmisiin tarttuvien tautien, eli zoonoosien, leviämiseen. Nyt leviävä koronavirus on osoittanut, että meidän täytyy muuttaa merkittävästi tapaa, jolla suhtaudumme luontoon. Meidän on käynnistettävä laaja yhteiskunnallinen muutos, jonka seurauksena luontoa ja luonnonvaroja ei enää tuhlata ja tuhota.
Luonnon monimuotoisuus on kaiken elämän edellytys. Jokaisella kasvi- ja eläinlajilla on oma tehtävänsä luonnossa ja paikkansa ravintoketjussa. Suojelemalla luonnon monimuotoisuutta suojelemme myös kaikkia ihmisen elämän, terveyden ja hyvinvoinnin mahdollistavia asioita – esimerkiksi puhdasta vettä, hengityskelpoista ilmaa, ruokaa ja lääkeaineita mahdollistavia lajeja.
Luonnon monimuotoisuuden tulisi olla perusoikeutemme, jolloin valtioilla olisi velvollisuus ylläpitää ja turvata kansalaisilleen puhdas ja monimuotoinen ympäristö. Tämä loisi myös pohjan aidosti kestävälle kehitykselle, ja voisimme jatkossakin luottaa maapallon kykyyn tuottaa meille ekosysteemipalveluita ja hyvinvointia.
Ymmärrämme toimintamme vaikutuksen maapallon luontoon ja lajeihin. Nyt meiltä kysytään selkärankaa! Yhdessä voimme luoda maapallon, jossa ihmiset ja luonto elävät tasapainossa, sillä ratkaisut ovat olemassa.
Kirjoittaja
Liisa Rohweder toimii WWF Suomen pääsihteerinä ja hänen työmaansa ulottuu Saimaan norppavesiltä Himalajan vuorille ja Afrikan savanneille. Rohweder on aktiivinen yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka toimii monissa erilaisissa korkean tason toimikunnissa sekä on mm. Lappeenrannan teknillisen yliopiston hallituksen jäsen. Koulutukseltaan Rohweder on kauppatieteiden tohtori ja hän on julkaissut kahdeksan kirjaa mm. kestävästä kehityksestä, ilmastonmuutoksesta ja yritysvastuusta. Rohweder on suorittanut 225. maanpuolustuskurssin.
