Globaalit kestävyyshaasteet ovat luonteeltaan monimutkaisia ja niiden ratkaisemiseksi kaikkien toimijoiden osallistaminen on välttämätöntä. Vaikka ilmastonmuutoksen hillitsemisessä otettaisiin merkittäviä edistysaskeleita, globaalisti ilmastonmuutos tulee todennäköisesti jatkamaan etenemistä lähivuosikymmeninä ja sen hillitsemistoimenpiteet ovat erittäin kalliita. Luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen ja ennakoimattomat luonnonmullitukset ovat ilmastonmuutoksen ohella nousseet yhä vahvemmin tietoisuuteen, esimerkkinä tulevat mieleen viime vuoden Amazonin alueen metsäpalot tai kuluvana vuonna vastaavat Venäjällä tai maastopalot Australiassa. Suomessakin säiden ääri-ilmiöt, kuten erittäin kuivat tai erittäin kosteat jaksot aiheuttavat tappioita maa- ja metsätaloudelle.
Tätä kirjoittaessani 22.8.2020 vietetään maailman ylikulutuspäivää ja Suomen osalta tämä merkkipaalu ylitettiin jo huhtikuun alussa. Suomen osalta puitteet vähähiiliseen talouteen siirtymiseksi linjaa kansallinen tavoite hiilineutraalisuuteen vuoteen 2035 mennessä. Lähellä hiilineutraalisuutta toiminta vuonna 2035 on asetettu tavoitteeksi myös tuoreissa teollisuuden omissa ilmastotiekartoissa.
Yritysvastuu (CR, corporate responsibility, josta käytetään myös termejä yhteiskuntavastuu ja yrityskansalaisuus) painottaa yritysten velvollisuutta huomioida toimintansa vaikutukset kokonaisvaltaisesti ja toimia siten että minimoidaan toiminnan haitalliset vaikutukset. Tämä kattaa vaikutukset ympäröivään yhteiskuntaan, sidosryhmiin ja ympäristöön. Yritysvastuun toimeenpanoon liittyvät periaatteet ja käytännöt ovat moninaiset, sillä konseptille ei ole muodostunut kattavaa määritelmää. Useimmiten erotetaan kuitenkin kestävyyden ulottuvuudet, jotka kattavat vaikutukset ympäristöön, sosiaalisen vastuun sekä taloudellisen vastuun.
YK:n kestävän kehityksen 17 tavoitetta muodostavat keskeisen viitekehyksen yritysvastuullekin. Niiden taustalla olevan taloudellisen kasvun visio kuitenkin tuo kasvavia haasteita toiminnalle planeettarajojen puitteissa. Kestävyyden ympäristötavoitteiden ja sosiaalisen vastuun tavoitteiden yhdistäminen taloudelliseen kestävyyteen ei myöskään tapahdu pelkästään synergistisesti vaan näillä ulottuvuuksilla on keskinäisriippuvuutensa mutta myös usein vaihtoehtoiskustannuksensa. Vuonna 2010 julkaistu ISO 26000 sosiaalisen vastuun standardi tai suurimpien yritysten käytössä oleva GRI kestävyysraportointistandardi ovat osaltaan selkeyttäneet vastuullisen toiminnan sisältöä ja odotuksia. Edelleenkin vastuullisuuskäsitteet ovat vieraampia pienille ja keskisuurille yrityksille, joita on Suomessa ja muualla maailmassakin yrityksistä lukumäärältään suurin osa on.
Aktiivinen ja läpinäkyvä kommunikointi sidosryhmien kanssa on olennainen osa yritystoiminnan hyväksyttävyyden rakentamista. Paljon on myös korostettu vastuullisuuden merkitystä liiketoiminnan strategisen suunnittelun tasolla, jolloin irralliset vastuullisuustoimenpiteet eivät riitä vaan olisi etsittävä keinoja rakentaa liiketoiminanna kova ydin vastuullisuuden ympärille.
Tutkimustulokset laajasti viittaavat siihen, että vastuullisuus vaikuttaa monella tavoin yritysten taloudelliseen menestykseen ja tulevaisuuden arvontuottomahdollisuuksiin. Vaikka vastuullisuustoimenpiteet aiheuttavat lisäkustannuksia, ne myös usein auttavat olemaan edellä kilpailijoista esimerkiksi ympäristösäätelyn kiristyessä. Lisäksi vastuullisuus on vahvasti kytköksissä yrityksen maineeseen ja houkuttelevuuteen yhteistyökumppanina. Vastuullisuus voi olla pohja uusille tuotteille tai palveluille. Työntekijöille yrityksen profiloituminen vastuullisuuden edelläkävijäksi voi olla merkittävä houkuttelevuustekijä, joka myös auttaa sitouttamaan heitä yrityksessä pysymiseen.
Katsotaanpa seuraavaksi tarkemmin yritysvastuukysymyksiä kolmen erilaisen toimialan uudistumisen kautta eli metsäteollisuuden, ruokaketjun ja rakentamisen näkökulmista. Aiempien tutkimusten mukaan globaali metsäteollisuus on painottanut tyypillisesti kehitystavoitteinaan ympärisuorituskyvyn parantamista, erityisesti energia- ja materiaalitehokkuutta sekä työturvallisuuskysymyksiä. Vaikutukset ympäröiviin ekosysteemeihin tai arvoketjun muihin toimijoihin ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Yrityksen ulkopuoliset sosiaalisen vastuun kysymykset ovat korostuneet yritysten tuotannon ja markkinoiden siirtyessä uusille alueille, erityisesti BRIC-maihin, joissa maanomistusolosuhteet ja lainsäädännön antamat puitteet poikkeavat huomattavasti eurooppalaisesta keskiarvosta.
Kuva: Ismo Pekkarinen / Lehtikuva
Ruokaketjun osalta kuluttajien tietoisuus kestävyydestä on kasvanut ja tämä näkyy alan yritysten uudelleenprofiloitumisena. Teknologisten ruokainnovaatioiden leviämiseen ja valtavirtaistumiseen vaikuttavat kansalaisten sekä ruokaketjun toimijoiden asenteet, arvostukset ja tottumukset. Tämä on luonut kysyntää uusille korvaaville esimerkiksi uusille kasviproteiinituotteille. Koronapandemian myötä rakenteellisia vaikutuksia on arvioitu koituvan myös, jolloin globaalien arvoketjujen uudelleenrakentumiseen ja lähiomavaraisuuteen liittyvät kysymykset voivat korostua.
Rakennussektorilla pitkäkestoisten puutuotteiden lisäämiselle on nyt sekä tarve että suuri mahdollisuus. Puukerrostalorakentamisella on tällä hetkellä vasta noin 5 % markkinaosus Suomessa, mutta vuoteen 2030 mennessä sen markkinaosuus voisi olla jopa 20 % tarjoten luonnonmukaisemman ja mahdollisesti myös terveellisempiä asuin- ja työympäristöjä. Puumateriaalien lisääntyvällä käytöllä on myös yhteys suurimpien kaupunkien ilmastostrategioihin, koska julkisilla hankinnoilla ja kaavoituspolitiikalla voidaan merkittävästi vauhdittaa puun materiaalikäyttöä kaupunkirakentamisessa.
Laajemminkin luonnonvarojen kestävään käyttöön pohjautuvalle yritystoiminnalle kohdistuu yhä suurempia ulkoisia odotuksia. Dalia D’Amaton ym. (2019) tutkimuksessa analysoitiin 125 maankäyttösektorin yritysten tapauksessa kiertotalouden, vihreän talouden ja biotalouden käsitteiden kautta kestävyyden näkymistä yritysten vastuullisuusraportoinnissa. Tulosten mukaan näistä käsitteistä kiertotalous oli jäsentynein, kun puolestaan biotaloutta tai vihreää taloutta oli korostettu huomattavasti vähemmän. Jotain selviä hyödyntämättömiä mahdollisuuksia löytyy Suomestakin. Sivuvirtoja tullaan yhä enemmän hyödyntämään sekä elintarvikkeissa että puuhun pohjautuvissa biopohjaisissa tuotteissa. Muodostuva biokiertotalous voi osoittautua ekologisen kestävyyden näkökulmasta kuluttajille ja kansalaisille biotaloutta hyväksyttävämmäksi vaihtoehdoksi.
Mikä sitten on yritysvastuun ja vastuullisen liiketoiminnan tulevaisuus? Yritysmaailman kokonaisvaltaisesti vihertyessä kilpailijoista erottautuminen vastuullisuudella tulee jatkossa yhä vaikeammaksi, kalliimmaksi ja myös vaatii yrityksiltä selkeää strategista asemointia. Vaikka yleinen tietoisuus on lisääntynyt hallitsemattoman ilmastonmuutoksen riskeistä, luonnonvarojen ylikäytöstä ja ekosysteemien köyhtymisestä, toimenpiteiden tasolla tarvitaan yritystasollakin vielä vahvempaa sitoutumista.
Kirjoittaja
Anne Toppinen on metsäekonomian ja markkinoinnin professori ja Kestävyystieteen instituutti HELSUS:n johtaja Helsingin yliopistossa.
