Suomessa Israel–Palestiina-konflikti nousee tyypillisesti otsikoihin konfliktin kärjistyessä. Gazan sota on tästä hyvä esimerkki. YK:ssa Palestiinan kohtalo on kuitenkin ollut keskeinen kysymys järjestön alkumetreistä lähtien. Vuonna 1947 YK:n yleiskokous hyväksyi Palestiinan jakosuunnitelman, jossa brittien hallinnoima Palestiinan mandaattialue olisi jaettu kahtia, arabi- ja juutalaisvaltioon. Päätöksen jälkeen Israel julistautui itsenäiseksi, mikä johti jakopäätöstä vastustaneiden arabimaiden hyökkäykseen. 77 vuotta sekä lukuisia sotia ja päätöslauselmia myöhemmin Palestiinan kysymys on edelleen avoinna.
Israel–Palestiina-konflikti on kiihtynyt viime vuosina. Tilanne alueella oli hälyttävä jo pitkään ennen Hamasin 7.10.2024 terrori-iskua ja Gazan sotaa. Israelin kiihtynyt siirtokuntarakentaminen Länsirannalla, äärisiirtokuntalaisten palestiinalaisiin kohdistama väkivalta, palestiinalaisten militanttien iskut ja Israelin asevoimien lisääntyneet operaatiot olivat vieneet väkivaltaisuudet sille tasolle, että konfliktissa kuoli jo vuonna 2022 ennätysmäärä palestiinalaisia. Turvallisuusneuvostossa Israel–Palestiina-konflikti oli Ukrainan sodan ohella käsitellyimpiä aiheita. Hamasin hyökkäyksen jälkeen alkanut Gazan sota moninkertaisti uhriluvut molemmin puolin, ja toi konfliktin jälleen YK-työn keskiöön.
Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa ja Gazan sota muodostavat vakavan haasteen monenkeskiselle yhteistyölle sekä valtioiden keskinäiselle luottamukselle. Monelle maailman valtioista Palestiinan kysymys on jopa läheisempi kuin Ukraina on meille. Tuki Palestiinalle ei rajoitu arabimaihin, vaan sympatiaa koetaan yli maaryhmien Aasiasta Afrikkaan ja Latinalaiseen Amerikkaan. Moni valtio katsoo palestiinalaisten olevan viimeisiä kolonialismista kärsiviä kansoja ja haluaa nähdä Israelin miehityksen päättyvän.
Kuva: Angela Weiss / AFP / Lehtikuva
Yhdysvallat on perinteisesti tarjonnut Israelille diplomaattista tukea YK:ssa käyttämällä pysyvän jäsenen veto-oikeuttaan torjuakseen Israeliin kohdistuvat päätöslauselmat YK:n turvallisuusneuvostossa. Yhdysvallat toimi näin myös Gazan konfliktin osalta, minkä jälkeen tulitaukoa sekä Palestiinan YK-täysjäsenyyttä käsitelleet päätöslauselmat siirtyivät YK:n yleiskokouksen eteen. Turvallisuusneuvosto on kuitenkin pitkien neuvottelujen jälkeen pystynyt hyväksymään muun muassa Gazan humanitaarista tilannetta, panttivankien vapauttamista ja tulitaukoa koskevat päätöslauselmat. Tuorein päätöslauselma tulitauosta on merkittävä myös siksi, että siinä vahvistetaan visio kahden valtion ratkaisusta. Turvallisuusneuvoston päätökset ovat YK:n peruskirjan mukaan jäsenmaita velvoittavia, ja ennen kaikkea ne antavat merkittävän poliittisen signaalin kansainvälisen yhteisön tahdosta. Päätöslauselmien toimeenpanoa odotetaan kuitenkin edelleen.
YK:n jäsenistön edessä on perimmäinen kysymys siitä, onko Palestiinan valtiolla tulevaisuutta, jota sille kansainvälisen yhteisön ratkaisuin aikanaan kaavailtiin. Gazan sodan myötä Palestiina on halunnut vahvistaa neuvotteluasemaansa, jotta kahden valtion ratkaisu saataisiin viimein toteutettua ja toistuvien konfliktien kierre katkaistua. Tähän ajatukseen kytkeytyy keväällä käyty äänestys Palestiinan YK-täysjäsenyydestä. YK:n täysjäsenyys on erillinen prosessi Palestiinan valtion kahdenvälisestä tunnustamista, mutta se vahvistaisi epäsuorasti Palestiinan valtiostatusta. Tähän mennessä Palestiinan valtion on tunnustanut 145 valtiota.
YK:n yleiskokous antoi Palestiinan täysjäsenyydelle laajan tuen (143 puolesta – 9 vastaan – 25 pidättäytyi) ja totesi Palestiinan täyttävän YK:n peruskirjassa valtioille määritellyt jäsenyysehdot, suositti turvallisuusneuvostoa harkitsemaan Palestiinan jäsenyyttä uudelleen sekä vahvisti Palestiinan tarkkailijaoikeuksia YK:ssa. Laajasta tuesta huolimatta Palestiinasta ei tullut YK:n täysjäsentä, sillä turvallisuusneuvoston hyväksyntä jäsenyydelle puuttui Yhdysvaltain käytettyä veto-oikeuttaan. On todennäköistä, että jäsenyysasia tuodaan uudelleen turvallisuusneuvoston käsittelyyn, mahdollisesti Yhdysvaltain presidentinvaalien jälkeen. Jäsenyyshankkeen kaatuminen ei ole aivan poikkeuksellista, vaikkakin edellisestä kerrasta on jo aikaa. Viimeisin esimerkki on 1970-luvulta, jolloin Yhdysvallat torjui useamman kerran Vietnamin jäsenyyden, kunnes lopulta taipui sen hyväksymään. Euroopan maista saman kokivat vuonna 1949 muun muassa Suomi, Irlanti ja Portugali, kun Neuvostoliitto käytti veto-oikeuttaan jäsenyyksien estämiseksi.
Toinen merkittävä ajankohtainen kysymys liittyy Kansainvälisen tuomioistuimen tuoreeseen kantaan. YK:n yleiskokous pyysi syksyllä 2022 tuomioistuimelta neuvoa-antavaa lausuntoa Israelin vuosikymmeniä jatkuneen miehityksen laillisuudesta. Heinäkuussa 2024 julkaistussa lausunnossa Kansainvälinen tuomioistuin totesi Israelin läsnäolon miehitetyllä Palestiinalaisalueella laittomaksi. Israel velvoitettiin poistumaan alueelta mahdollisimman nopeasti, evakuoimaan siirtokuntalaiset sekä korvaamaan Palestiinalaisalueella aiheuttamansa vahingot. Muiden valtioiden ei tule tunnustaa lailliseksi Israelin laittoman läsnäolon aiheuttamaa tilannetta Palestiinalaisalueella eivätkä ne saa avustaa laittoman tilanteen ylläpitämisessä. Lisäksi tuomioistuin totesi, että YK:n sekä erityisesti lausuntoa pyytäneen yleiskokouksen ja turvallisuusneuvoston tulisi harkita toimia, joilla Israelin laiton läsnäolo saadaan päättymään mahdollisimman nopeasti.
Palestiina on julkisuudessa kertonut aikovansa tuoda tänä syksynä yleiskokoukselle päätöslauselman, jolla toimeenpantaisiin tuomioistuimen lausunto. Tuolloin kaikkien YK:n jäsenvaltioiden, myös Suomen, on otettava kantaa asiaan. Vaikka yleiskokouksen päätöksellä ei ole oikeudellista velvoittavuutta, sen symbolinen arvo on merkittävä. Palestiinan kysymys on ollut YK:n agendalla jo 77 vuotta, ja se pysyy yhtenä keskeisimmistä kansainvälispoliittisista kipupisteistä, ellei kahden valtion ratkaisua saada toteutettua. YK:n jäsenvaltioiden enemmistölle Palestiina on koetinkivi siitä, tukevatko pohjoisen vauraat valtiot kansainvälisen oikeuden mukaisia ratkaisuja myös palestiinalaisten kohdalla.
Kirjoittaja
Ulkoasiainsihteeri Andrina Schroderus-Nevalainen on Suomen pysyvän YK-edustuston Lähi-idän ja asevalvonnan vastuuvirkamies. Aiemmin hän työskenteli ulkoministeriössä Suomen lähialueiden turvallisuuspoliittisten kysymysten parissa.
