Pohjoismainen puolustusyhteistyö on tämän vuosituhannen aikana käynyt läpi eri vaiheita kriisinhallintayhteistyön painottumisesta kustannussäästöihin ja viime vuosina tiivistyvään yhteistyöhön alueellisen turvallisuustilanteen heikkenemisen myötä. Myös yhteistyön rakenne on muuttunut parinkymmenen vuoden aikana ja tätä nykyä se on kuin palapeli, joka koostuu erilaisista kahden- ja kolmenkeskisistä ja toisaalta Nordefcon (Nordic Defence Cooperation) kaltaisista, laajemmista järjestelyistä.
Pohjoismainen puolustusyhteistyö ei ole kehittynyt tyhjiössä vaan heijastelee laajempia turvallisuuspoliittisia trendejä. Kylmän sodan jälkeen monet Euroopan maat siirsivät puolustuspolitikkansa painotusta alueellisesta puolustuksesta kriisinhallintaoperaatioihin. Pohjoismaiden jo ennestään aktiivinen yhteistyö rauhanturvaamisen saralla institutionalisoitiin NORDCAPS-formaatin (Nordic Coordinated Arrangement for Military Peace Support) alle. Toisaalta yhä kalliimpi puolustusmateriaali ja Euroopan maiden pienenevät puolustusbudjetit saivat monet maat hakemaan taloudellisia säästöjä puolustusmateriaalin yhteishankinnoista. Pohjoismaisessa kontekstissa materiaaliyhteistyötä tehtiin NORDAC:n (Nordic Armaments Cooperation) puitteissa. Nämä kokonaisuudet sekä suorituskykyihin keskittynyt NORDSUP (Nordic Supportive Defence Structures) tuotiin saman katon alle vuonna 2009, kun Nordefco perustettiin. Vuosituhannen alun yleiseurooppalaiset trendit näkyvät Nordefcon 2009 allekirjoitetussa yhteisymmärryspöytäkirjassa, jossa edelleen painotetaan taloudellisia synergioita ja tehostamista. Keskeisenä yhteistyön ajurina olivat myös teolliset intressit, jotka toki ovat edelleen oma kokonaisuutensa yhteistyörakenteissa.
Kuva: Puolustusministeriö
Euroopan turvallisuuspoliittisen ilmapiirin muutokset 2010-luvun kuluessa vaikuttivat sekä pohjoismaisen puolustusyhteistyön asiasisältöön, että sen rakenteisiin. Kriisiaikojen yhteistyö olisi kuulostanut varsin alarmistiselta vielä kymmenisen vuotta sitten, mutta ennalta arvaamattomat käänteet, alkaen Itämeren turvallisuustilanteen heikkenemisestä vuodesta 2014 lähtien aina koronakriisiin ja maailmanlaajuiseen komponenttipulaan, ovat korostaneet tarvetta olla samalla sivulla yhteisen turvallisuusympäristön jakavien lähialueen kumppanimaiden kanssa. Yhteisten uhkakuvien vahvistuessa Pohjoismailla on ollut intressi kehittää yhteistyötään.
Nordefcon puitteissa on pyritty luomaan edellytyksiä myös kriisiajan yhteistoiminnalle Visio 2025 -tavoiteasiakirjan mukaisesti. Vuosi 2021 ei ollut tämän osalta poikkeava, vaan Suomen johdolla jatkettiin yhteispohjoismaista varautumista erilaisiin häiriötilanteisiin. Meneillään olevan koronapandemian vaikutuksia sotilaalliseen huoltovarmuuteen tarkasteltiin Nordefcon materiaaliyhteistyöryhmässä. Tavoitteena oli yhtäältä muodostaa kattava kokonaiskuva kriisin vaikutuksista ja toisaalta tunnistaa uusia mahdollisuuksia sotilaallista huoltovarmuutta koskevaan yhteistyöhön.
Pandemia on myös osoittanut, etteivät uhat kunnioita maiden tai hallinnonalojen rajoja. Tämän vuoksi Pohjoismaat ovat alkaneet vahvistaa siviili-sotilaallista yhteistyötään uuden Haga–Nordefco-dialogin puitteissa. Haga on pohjoismainen yhteistyöjärjestely yhteiskuntaturvallisuuden, pelastustoimen ja varautumisen saralla. Tapahtumarikas turvallisuuspoliittinen vuosi osoitti myös Nordefcon tärkeyden strategisen dialogin alustana. Pohjoismaiden välillä on käytössä suojatut yhteydet, joita voidaan hyödyntää myös kriisikonsultaatioihin. Vuonna 2021 Nordefcon kriisikonsultaatiomekanismia hyödynnettiin Afganistanin evakuointioperaation ja Ukrainan kiristyneen tilanteen aikana. Lisäksi pohjoismaista koordinointia eskaloituvassa hybridiskenaariossa harjoiteltiin virkamiestason päätöksentekokeskustelussa. Näiden kokemusten pohjalta kriisikonsultaatiomekanismin käytäntöjä ja prosesseja kehitettiin Suomen johdolla.
Pohjoismaisen yhteistyön syvenemisen myötä maita yhdistävät intressit ovat yhä spesifimpiä, minkä vuoksi yhteistyön kehittäminen on välillä ollut järkevää pienemmissä kokoonpanoissa. Viime vuosina Pohjoismaat ovatkin solmineet lukuisia kahden- ja kolmenvälisiä järjestelyjä keskenään. Suomen Ruotsin ja Norjan kanssa solmimien kahdenvälisten yhteistyöasiakirjojen lisäksi Ruotsi ja Tanska, Ruotsi ja Islanti, Islanti ja Tanska sekä Islanti ja Norja ovat tehneet omat kahdenväliset asiakirjat vuosien 2007-2021 aikana. Lisäksi Suomi, Ruotsi ja Norja allekirjoittivat kolmenvälisen aiejulistuksen vuonna 2020, joka keskittyy erityisesti pohjoisten alueiden turvallisuuteen. Vuonna 2021 Ruotsi, Norja ja Tanska puolestaan allekirjoittivat lähes vastaavan sisältöisen kolmenvälisen aiejulistuksen, jonka keskiössä on eteläinen Skandinavia merialueineen.
On ymmärrettävää, että erilaisten, ristiin menevien papereiden laatiminen näyttäytyy ulospäin sekavana, mutta käytännön näkökulmasta kaikelle on paikkansa ja syynsä. Eri formaateissa tehtävä yhteistyö ei myöskään ole poissulkevaa ja Pohjoismaat informoivat toisiaan avoimesti meneillään olevista sopimusjärjestelyistä. Nordefcolla on tässä kokonaisuudessa tärkeä kokoava ja fasilitoiva roolinsa. Pohjoismaiset järjestelyt ja formaatit tulee nähdä laajemman pohjoismaisen puolustusyhteistyön palapelin palasina, jotka tukevat ja täydentävät toisiaan. Tämänkin voi tulkita osaksi yleiseurooppalaista trendiä, jossa EU:n ja Naton rakenteiden ulkopuolelle on kehittynyt erilaisia laajempaa kokonaisuutta tukevia yhteistyömuotoja.
Pohjoismainen puolustusyhteistyö elää vahvasti ajassa, osana eurooppalaista turvallisuuspoliittista kehitystä. Vaikka yhteistyön painotukset ja rakenteet muuttuvat vähitellen, yksi asia on selvä: Suomen kannattaa myös tulevaisuudessa jatkaa aktiivista ja aloitteellista osallistumistaan tähän työhön. Ympäröivän maailman mennessä yhä arvaamattomampaan suuntaan, on pienten Pohjoismaiden tärkeä puhaltaa yhteen hiileen.
Kirjoittajat
Erityisasiantuntija Johanna Hämäläinen toimii pohjoismaisen yhteistyön parissa puolustusministeriössä. Aiemmin hän on työskennellyt arktisen politiikan sekä transatlanttisten suhteiden tehtävissä.
Erityisasiantuntija Anton Staffans työskentelee pohjoismaisen yhteistyön parissa puolustusministeriössä. Hän työstää myös puolustusyhteistyötä käsittelevää väitöskirjaa. Aiemmin hän on työskennellyt Pääesikunnassa.
