Alexander Stubb:
Vallan kolmio – Uuden maailmanjärjestyksen tasapainottaminen.
Otava 2025.
Kansainvälisessä politiikassa on aikoja, jolloin muutoksen tunnistaa, muttei vielä sen suuntaa. Alexander Stubbin Vallan kolmio tarttuu juuri tähän epävarmuuteen. Teos on poikkeuksellinen sekä sisällöltään että kirjoittajansa asemalta. Stubb on taustaltaan akateemikko, virkamies, Suomen ja EU:n ytimessä vaikuttanut poliitikko sekä maamme istuva presidentti. Tämä tekee kirjasta väistämättä enemmän kuin yksityishenkilön katsauksen: se on osa hänen ulko- ja turvallisuuspoliittista toimintaansa ja samalla näkemys siitä, millainen maailma on ja mitä Suomi siinä voi tehdä.
Kirjan perusväite on selkeä. Kansainvälinen järjestys rakentuu kolmeen voimaan: länteen, itään ja etelään. Näiden välinen dynamiikka, eli kilpailu, konflikti ja yhteistyö, määrittää 2000-luvun järjestyksen. Näkökulma ei ole uusi, mutta Stubb onnistuu kirkastamaan sen muotoon, joka auttaa lukijaa ymmärtämään suurvaltapolitiikan akseliston. Hän ei tyydy toteamaan kaaosta, vaan esittää mallin, jonka avulla maailman jännitteet voi jäsentää ja johon politiikka voi tarttua.
Länsi edustaa sääntöpohjaista järjestystä. Itä, Kiinan johdolla, pyrkii muovaamaan sitä. Etelä toimii globaalina enemmistönä, joka kallistaa vaakaa suuntaan tai toiseen. Stubbin mukaan globaali etelä ei ole passiivinen toimija vaan keskeinen tekijä tulevassa vallanmuodostuksessa. Tämä on tärkeä havainto, vaikka analyysi etelän sisäisistä ristiriidoista jää hieman pintapuoliseksi.
Vallan kolmio ei ole tieteellinen teos, mutta se on johdonmukainen ja sisällöllisesti kunnianhimoinen. Se yhdistää henkilökohtaisen tarinan ja rakenteellisen analyysin tavalla, joka on Stubbin tavaramerkki. Hän aloittaa tekstinsä kuvaamalla epätoivoista tekstiviestivaihtoaan Venäjän ulkoministerin kanssa helmikuussa 2022. Kohtaus muistuttaa siitä, miten historia ei ole pelkkä käsite vaan tilanne, jossa ollaan iholla kiinni.
Kirja toimii sekä presidentillisenä maailmankuvana että poliittisena viestinä. Se kertoo, mitä Stubb pitää tärkeänä: monenkeskisen järjestyksen pelastamista, lännen itsetutkiskelua, Kiinan nousun hallintaa sekä sitä, ettei globaali etelä jää jälleen vain tarkkailijan rooliin. Samalla teos asettaa itsensä alttiiksi tulevalle arvioinnille. Onnistutaanko tässä missiossa? Kirja on myös työlista tuleville vuosille – sekä hänelle itselleen että meille muille.
Stubb esittää konseptinsa arvopohjaisena realismina. Se on pragmaattinen mutta periaatteellinen tapa vastata autoritarismin nousuun. Käsitteellinen linja on ymmärrettävä, mutta käytännön tasolla herää kysymys: kuinka paljon arvoista voi tinkiä ennen kuin ne katoavat näkyvistä? Stubbin usko yhteistyöhön myös Kiinan kanssa kuulostaa hyvältä, mutta jättää toistaiseksi avoimeksi, missä kulkee reaalipolitiikan ja myöntyvyyden raja. Sama pätee Venäjään. Riittääkö sen toteaminen, että kyseessä on pysyvä uhka, vai sisältyykö ajatteluun ajatus jonkinlaisesta tasapainotilasta?
Etelän roolin korostaminen on tärkeä painotus, mutta sen varaan rakentuva optimismi kaipaisi syventymistä. Miten esimerkiksi Intian, Brasilian tai Turkin ulkopolitiikka taipuu yhteisten sääntöjen ja arvojen puolustamiseen? Vai taipuuko lainkaan?
Kirja ei ole Suomen ulkopolitiikan ohjelma, mutta sen viestit vaikuttavat vääjäämättä siihen, miten meidänkin linjamme määrittyy. Suomen Nato-jäsenyyden ja pohjoismaisen puolustusyhteistyön korostaminen näkyy tekstissä, vaikka se ei ole varsinaisesti keskiössä. Teoksessa Suomi on osa lännen ydintä, ei vain maantieteellisesti vaan myös poliittisesti. Tämä asema velvoittaa mutta myös rajaa. Mikä rooli Suomella voi olla esimerkiksi globaaliin etelään suunnatussa diplomatiassa?
Stubb mainitsee, että seuraava vuosikymmen määrittää seuraavan vuosisadan. Tämän mittaluokan väitteeseen kirja vastaa varsin tasapainoisesti. Suomen kannalta olisi silti ollut kiinnostavaa kuulla enemmänkin siitä, miten pieni maa voi vaikuttaa suurten rakenteiden murrokseen. Toisaalta Stubbin toimiessa nyt itse suurimpien kamareiden vastuunkantajana, tulemme oletettavasti näkemään tästäkin käytännön esimerkkejä ajan kuluessa.
Vallan kolmio on ajankohtainen, selkeä ja kunnianhimoinen yritys hahmottaa maailmanpolitiikan suuria linjoja epävarmuuden aikakaudella. Kirjan anti ei ole niinkään uusien paljastusten määrässä kuin siinä, että se tarjoaa kirkkaan ja helposti omaksuttavan kehyksen maailmantilanteen jäsentämiseen. Stubbin esittämä teesi vallan kolmiosta ja sen sisäisestä dynamiikasta toimii sekä ajattelun välineenä että presidentillisenä ohjelmana.
Teosta voi suositella erityisesti niille, jotka etsivät selkeää ja käytännössä testattua käsitystä siitä, millainen maailma on muotoutumassa ja mille perustalle länsimaat ja Suomi aikovat rakentaa ulkopoliittista asemointiaan. Stubbin kirjoitus on harvinainen esimerkki siitä, kuinka poliittinen johtaja avaa maailmankuvansa näin systemaattisesti ja ajassa kiinni pysyen. Se tekee kirjasta tärkeän ja samalla merkittävän osan tämän aikakauden poliittista historiaa.
Kirjoittaja
Henri Vanhanen on tietokirjailija, väitöskirjatutkija sekä Euroopan parlamentin jäsenen Mika Aaltolan erityisavustaja. Hän on suorittanut 244. maanpuolustuskurssin vuonna 2023.
