Todellinen turvallisuus syntyy kilpailukyvystä
Syksyllä julkaistu, entisen italialaisen pääministerin Mario Draghin raportti Euroopan kilpailukyvystä paljasti karun tosiasian: teollisen vallankumouksen käynnistänyt maanosa on nyt koti vain neljälle maailman 50 suurimmasta teknologiayrityksestä. Aikakaudella, jolla teknologinen suorituskyky määrittää yhä vahvemmin strategista riippumattomuutta, tämä ei ole pelkkä taloudellinen tilastotieto.
Eurooppa kamppailee edelleen vastauksensa kanssa. Vaikka teknologisen riippuvuuden riskit on tunnistettu, ehdotetut ratkaisut nojaavat usein protektionismiin ja valtiontukiin. Tämä on strateginen virhearvio. Todellinen strateginen autonomia voi syntyä vain markkinatalouden dynamiikan kautta – kyvystämme luoda aidosti globaalisti kilpailukykyisiä teknologiayrityksiä.
Kuten Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on tehnyt selväksi, Eurooppa on edelleen riippuvainen Yhdysvalloista turvallisuutensa takaajana. Ilman amerikkalaisia aseita ja taloudellista tukea tilanne rintamalla olisi merkittävästi synkempi. Sama riippuvuussuhde on kehittymässä teknologian saralla, mutta vielä syvempänä ja kauaskantoisempana.
Tekoälyn kaltaiset teknologiat ovat nopeasti muuttumassa yhtä perustavanlaatuisiksi kuin sähkö tai internet. Ne eivät ole vain työkaluja, vaan määrittävät yhteiskuntien kyvyn innovoida, kasvaa ja – kriittisimpänä – puolustautua. Euroopan vastaus tähän haasteeseen on ollut parhaimmillaankin riittämätön. Vaikka ongelmia on tunnistettu, ehdotetut ratkaisut perustuvat edelleen hitaan ja vakaan kehityksen maailman lähtökohtiin, vaikka teknologinen kehitys kiihtyy liki eksponentiaalisesti.
Kuva: EC Audiovisual Service / Aurore Martignoni
Euroopan nykyinen lähestymistapa teknologiseen suvereniteettiin keskittyy liiaksi protektionismiin ja sääntelyyn todellisen kilpailukyvyn rakentamisen sijaan. Tämä ei ainoastaan hidasta innovaatiota, vaan heikentää suoraan puolustuskykymme perustaa. Teknologinen kilpailukyky syntyy kyvystä rakentaa globaalisti menestyviä yrityksiä, jotka pystyvät kilpailemaan maailman parhaiden kanssa. Ilman tätä ajaudumme noidankehään, jossa heikkenevä kilpailukyky johtaa kasvavaan riippuvuuteen ja lisääntyvään tukeutumiseen julkisiin tukiin.
Historia on osoittanut, että merkittävimmät innovaatiot syntyvät usein ketterissä yrityksissä, jotka keskittyvät ongelmanratkaisuun resurssirajoitteista huolimatta. Tämä dynamiikka näkyy myös puolustuksen ja turvallisuuden saralla, missä uudet toimijat ovat kyenneet tuomaan merkittäviä läpimurtoja perinteisten ratkaisujen rinnalle. Kyse ei ole maantieteestä tai yrityksen koosta, vaan kyvystä innovoida ja skaalautua nopeasti.
Euroopan todellinen haaste ei ole kilpailu Yhdysvaltojen kanssa, vaan kyvyttömyytemme luoda aitoja sisämarkkinoita ja yhtenäistä toimintaympäristöä innovatiivisille yrityksille, joka loisi pohjan kasvuyritysten kukoistamiselle. Pirstaloitunut markkinamme ja raskas sääntelytaakkamme eivät suojaa eurooppalaisia toimijoita – ne vain hidastavat niiden kasvua ja kehitystä. Samalla kun pyrimme vähentämään strategisia riippuvuuksia, meidän on keskityttävä luomaan olosuhteita, joissa eurooppalaiset yritykset voivat kasvaa globaaleiksi johtajiksi.
Innovaation edistäminen vaatii systemaattista lähestymistapaa: vahvaa tutkimus- ja kehitysrahoitusta, toimivaa riskipääomamarkkinaa, ja sääntely-ympäristöä, joka mahdollistaa nopean skaalautumisen. Tämä edellyttää myös uutta kulttuuria puolustushallinnossa – ketterämpää hankintaotetta ja laajempaa yhteistyötä niin perinteisten puolustusalan yritysten kuin innovatiivisten teknologiayritysten kanssa. Kyse ei ole vain taloudellisesta menestyksestä – teknologinen innovaatiokyky on yhä keskeisempi osa kansallista turvallisuutta.
Digitaalisten sisämarkkinoiden kehittämisen ja pääomamarkkinaunionin luomisen kaltaiset aloitteet ovat jääneet vuosiksi jumiin, samalla kun sääntelyhankkeita on viety eteenpäin vauhdilla. Eurooppa tarvitsee nyt kipeästi yhtä määrätietoista otetta kasvun esteiden purkamiseen.
Maailmanjärjestystä kirjoitetaan uusiksi kiihtyvällä vauhdilla. Venäjän sota jatkuu, puolustusbudjetit kasvavat globaalisti ennätyslukemiin, ja teknologinen kilpavarustelu kiihtyy. Samaan aikaan Eurooppa on jäämässä puristuksiin yhä aggressiivisemman Venäjän ja kasvavan protektionismin leimaamien Kiinan ja Yhdysvaltojen väliin. Epävarmuus transatlanttisten suhteiden tulevaisuudesta vain korostaa tarvetta eurooppalaiselle toimintakyvylle.
Kyse ei ole vain talouskasvusta tai työpaikoista. Elämme aikaa, jolloin yhteiskuntien kyky innovoida ja kehittää uutta teknologiaa määrittää niiden aseman maailmanjärjestyksessä. Eurooppa on valinnan edessä: joko rakennamme aidon kyvyn kilpailla globaalisti, tai ajaudumme kierteeseen, jossa heikkenevä kilpailukyky johtaa kasvavaan protektionismiin ja yhä syvempään teknologiseen riippuvuuteen.
Turvallisuuspoliittisesti tämä on kohtalon kysymys. Jos emme kykene luomaan omaa teknologista suorituskykyä nyt, kun maailma järjestäytyy uudelleen, olemme pysyvästi altavastaajan asemassa. Tämä ei ole tie todelliseen strategiseen autonomiaan – se on tie pysyvään heikkouteen.
Kirjoittaja
Patrik Gayer on Harvard Kennedy Schoolista valmistunut teknologia- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntija. Hän on työskennellyt erityisavustajana puolustusministeriössä sekä neuvonantajana Euroopan parlamentissa. Gayer on myös konsultoinut puolustusteollisuuden strategisia hankkeita ja johtanut tekoälypolitiikkaa Teslalla. Gayerin asiantuntemus keskittyy erityisesti tekoälyn strategisiin vaikutuksiin ja teknologisen kilpailukyvyn turvallisuusulottuvuuksiin. Nykyisin hän vastaa kansainvälisistä suhteista eurooppalaisessa tekoäly-yrityksessä.
