Geopoliittinen uudelleen asemoituminen on tuonut taloudellisen turvallisuuden ripeästi osaksi ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Samoin kaupalliset riippuvuudet ovat nousseet kriittiseen tarkasteluun myös Suomessa. Ulkoministeriö julkaisi noin vuosi sitten yhdessä kumppaniverkostonsa kanssa laaditun kaupallisia Kiina-riippuvuuksia tarkastelevan selvityksen, jonka mukaan Suomen riippuvuudet ovat EU-maiden keskitasoa. Julkaisun kohdeyleisöä ovat kaikki, jotka ovat tekemisissä Kiinassa valmistettujen tavaroiden kanssa.
Hankkeen juuret ulottuvat koronapandemian aikaan, jolloin havahduttiin logistisiin ongelmiin esimerkiksi hengityssuojainten tuonnissa Kiinasta. Julkaisu tarjoaa pysäytyskuvan kaupallisten riippuvuuksien syvyydestä tutkittujen lukujen avulla. Teemaan tarkemmin perehtyvä nöyrtyy pian, sillä esimerkiksi tullitilastojen avulla ei saavuteta koko totuutta, kun tietyn maan tuotteen alkuperä ei aina kirjaudu alkuperäisen vienti- tai tuontimaan alle. Käytettävissä oleva data mahdollistaa kuitenkin riippuvuuksien kehityskaarien tunnistamisen.
Kuva: Mu Sen / AFP / Lehtikuva
Kaupalliset riippuvuudet Kiinaan painottuvat tuontiin, mitä viime vuosina kasvanut kauppataseemme alijäämä todentaa. Kaupan katkokset näkyisivät nopeimmin teollisuuden ja kaupan alalla: erityisesti matkapuhelinten, kannettavien tietokoneiden, muiden sähkölaitteiden sekä akkujen ja paristojen puutteena. Kiinan-kaupan työllistämisvaikutus on myös reilusti suurempi tuonnissa kuin viennissä. Taloudellisen turvallisuuden kannalta olennaista on tunnistaa ja pureutua haitallisiin riippuvuuksiin. Kaikki riippuvuus ei haavoita.
Hallitusohjelman mukaisesti Suomen tavoitteena on vähentää strategisia riippuvuuksia Kiinaan. Yhdeksi tällaiseksi selvitys toteaa kriittisten raaka-aineiden tuonnin Kiinasta. Kyseiset raaka-aineet, kuten harvinaiset maametallit, tulevat Suomeen pääsääntöisesti osana teollisuuden tarvitsemia komponentteja. Tilanne on sama myös muissa EU-maissa, ja Euroopan komissio julkaisi viime vuonna kriittisiä raaka-aineita koskevan säädösaloitteen. Esityksessä esitetään erinäisiä EU-alueen louhimis-, jalostus- ja kierrätystavoitteita vuoteen 2030 mennessä. Suomessa on valmisteilla uusi mineraalistrategia. Avainmineraaleja tarvitaan niin vihreän siirtymän toteuttamiseen kuin puolustusteollisuudessakin.
Kuva: Francisco Seco / AFP / Lehtikuva
Ulkoministeriön koordinoima selvitys kannustaa yrityksiä monipuolistamaan tuotanto- ja toimitusketjujaan. Tematiikkaa on sittemmin tutkinut myös Ulkopoliittinen instituutti pienten valtioiden varautumisen näkökulmasta. Kartoitustyöt jatkuvat haitallisten riippuvuuksien perkaamisen osalta, jotta tilannekuva pysyy ajan tasalla. Julkaisimme selvityksemme ensimmäisenä EU-maana ja siihen on kohdistunut kiinnostusta erinäisissä kansainvälisissä pöydissä.
Keskeisiä yritystason toimia riippuvuuksien lieventämiseksi ovat omavaraisuuden lisääminen, liiketoimintojen eriyttäminen, varastointi, kysyntään vaikuttaminen uusilla innovaatioilla ja uusien kumppanuuksien solmiminen. Pöydällä olevat EU-tason kauppasopimukset tasaavat osaltaan polkua uusille markkinoille. Diversifikaatio toisiin maihin ei kuitenkaan tapahdu helposti: esimerkiksi tuotantolaitoksen siirtäminen toiseen maahan on monimutkainen, hidas ja kallis prosessi. Tuotannon siirrossa kestää helposti useampia vuosia, kunnes uudessa kohdemaassa päästään vuosikymmeniä hioutuneen kiinalaisen tuotanto-osaamisen ja logistiikkainfran tasolle. Sektorikohtaisuus korostuu Kiinan-kaupassa: lisäinvestointeja tietyille markkinalohkoille voi tapahtua samanaikaisesti kun haitallisia riippuvuuksia tiettyjen markkinasegmenttien toimitusketjuissa vähennetään.
Kuva: NASA
Kiina on jatkanut omavaraisuuspyrkimyksiään jo pitkään. Riippuvuuksien laimentaminen on ollut pontimena useissa länsimaissa ja liittoumien piirissä esitettyihin varautumistoimiin. Euroopan komissio antoi hiljattain taloudellisesta turvallisuudesta esityspakettinsa, jonka varsinainen asetusehdotus koskee EU-alueelle tulevien investointien tarkastelua. Erinäiset toimitusketjukumppanuudet nostavat päätään, esimerkkinä Yhdysvaltain ja indopasifisten maiden IPEF-järjestely (Indo-Pacific Economic Framework). G7-maat yhdistivät taloudellisen resilienssin ja turvallisuuden ensimmäistä kertaa huippukokouksen julkilausumassaan viime kesänä. Tematiikkaa on tietyissä Euroopan ulkopuolisissa samanmielisissä kumppanimaissamme työstetty useamman vuoden ajan: esimerkiksi Japanissa on oma taloudellisen turvallisuuden ministeriönsä.
Kiinassa toimii noin 250 suomalaista tytäryhtiötä, joiden Kiinassa synnyttämä liikevaihto on 15 miljardin euron vuositasolla. EU-maat käyvät Kiinan kanssa kauppaa 2,7 miljardin euron arvosta päivittäin. EU painottaakin kaupallista riskienhallintaa (de-risking) täydellisen irtikytkennän (de-coupling) sijaan. Keskinäisriippuvuus sitoo kauppakumppaneita yhteen vahvimmalla karhulangalla, mutta samaan aikaan varautumisen merkitys korostuu. Kiina on Suomen tärkeimpiä kauppakumppaneita myös jatkossa, mutta kauppasuhteita arvioidaan tulevaisuudessa aiempaa useammin taloudellisen resilienssin puntarilla.
Kirjoittaja
Teemu Laakkonen työskentelee lähetystöneuvoksena Kiinan kaupallistaloudellisten asioiden parissa ulkoministeriön Amerikan ja Aasian osastolla. Reilun kymmenvuotisen diplomaattiuransa aikana Laakkonen on toiminut myös kansainvälisen oikeuden ja Etelä-Aasian maiden parissa sekä palvellut Suomen Malesian-, Thaimaan- ja Italian-suurlähetystöissä. Koulutukseltaan hän on oikeustieteen ja filosofian maisteri.
