Nuorista on tapana olla huolissaan. Nuoret itsekin aika ajoin ilmaisevat huolensa omasta tulevaisuudestaan. Meidän aikuisten huoli kohdistuu perinteisesti nuorten valintoihin, arvoihin ja elämäntapaan – siihen millaisia nykynuoret ovat. Nuoria huolestuttaa, millaiset eväät ja toimintaympäristön he ovat perintönä saaneet.
Nämä kaksi asiaa eivät ole toisistaan irrallisia, vaan saman kolikon kaksi eri puolta.
Tiukasti tulkiten tulevaisuutta ei ole olemassa. On nykyhetki ja todennäköisyyksiä siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Ennakoimme tulevaisuutta, ja se vaikuttaa siihen, miten käyttäydymme nyt.
Kuva: Riikka Haahti
Tulevaisuuden taidot valtaavat areenaa
Tulevaisuuskaan ei ole entisensä. Olemme tottuneet ajatukseen hallituista prosesseista, johon kuuluvat suunnittelu, ratkaisujen haarukointi, päätökset ja suunnitelmien toimeenpano. Vahvojen keskinäisriippuvuuksien synnyttämä moninaisuus ja verkottuneisuus tekevät tulevaisuuden ennustamisesta ja hallitsemisesta mahdotonta.
Tämä edellyttää uusia tietoja ja taitoja meiltä kaikilta, mutta erityisesti nuorilta sukupolvilta. Ihmiskunta on omilla toimillaan saattanut lajinsa olemassaolon systeemisen tuhon äärelle. Nykyiset lapsi- ja nuorisoikäluokat tulevat olemaan keskeisessä roolissa, kun ratkaistaan, jatkaako planeettamme lämpenemistä kohti elinkelvottomuutta, teemmekö tekoälystä ihmisten kukoistavan elämän työkalun vai dystopian, jatkuuko varallisuuden ja hyvinvoinnin eriarvoistuminen – vai kykenemmekö kääntämään kehityksen suuntaa.
Nuoret tarvitsevat valmiuksia kohdata yllättäviäkin tapahtumia valmistautuneena, kuten filosofi ja tutkija Nassim Taleb kirjoitti kirjassaan Musta joutsen jo 2000-luvun alkupuolella. Etukäteen määriteltyjen kaavamaisten umpiperien sijaan koulutusjärjestelmän tehtäväksi muotoutuu tarjota lapsille ja nuorille valmiuksia navigoida moninaisten valinnanpaikkojen maailmassa.
Yhä merkitsevämmäksi nousee kyky elää ja tehdä eettisesti kestäviä ratkaisuja parhaan tiedon pohjalta kussakin hetkessä.
Perustiedot ja -taidot, lukeminen, kirjoittaminen ja matemaattinen ajattelu, eivät katoa tärkeydessään mihinkään. Eri tieteenalojen ajattelu, logiikka ja tietämys ovat edelleen aivan keskeisiä. Pelkkä tietämys ei kuitenkaan riitä, vaan tulevaisuuden koulutus- ja urapoluilla tarvitaan myös halua oppia läpi elämän.
Ennakointi- ja muutoskyvykkyys on tulevaisuuksien lukutaito.
Nykynuoren muotokuva
Mitä me sitten tiedämme tämän päivän ja huomisen suomalaisnuorista?
Lukuisat kansalliset ja kansainväliset tutkimukset osoittavat, että Suomessa nuorten taidot ja osaaminen ovat maailman huippua. Erityisesti luku- ja ongelmanratkaisutaidoissa suomalaisnuoret ovat lahjakkaita. Monilukutaitoa ja ohjelmoinnillista ajattelua kartoittaneessa tutkimuksessa suomalaiset pärjäävät hyvin, eivätkä nuoret näe oikeutusta nettiväkivallalle tai -öykkäröinnille.
Pääsääntöisesti hyvän kehityksen rinnalla havaitaan myös uhkakuvia, jotka on syytä tunnistaa ja huomioida. Vaikka Suomessa oppimistulokset ovat keskimääräisesti hyvällä tasolla, heikommin menestyvien oppilaiden osuus on ollut kasvussa. Mielenterveyteen liittyvät haasteet näkyvät vahvasti myös koulujen ja oppilaitosten arjessa.
Suomalaisten tyttöjen ja poikien erot joillain osaamisen alueilla ovat OECD-maiden suurimpia, ja ammatillinen suuntautuminen on vahvasti sukupuolittunutta. Se mistä tämä johtuu, on sukupuolten tasa-arvoa vahvasti ajavassa Suomessa tutkijoillekin osittainen mysteeri.
Keskiverto suomalaisnuori
Tilastotiedon varassa tulevaisuus näyttäytyy kuitenkin monelle nuorelle valoisana. Noin neljä viidestä nuoresta suhtautuu nuorisobarometrin mukaan omaan tulevaisuuteensa optimistisesti.
Nuoret ovat aiempaa kiinnostuneempia politiikasta kiinnostuksen vaihdellen koulutustason mukaan. Nuorten yhteiskunnallinen aktiivisuus on lisääntynyt, ja luottamus yhteiskunnan instituutioihin on vahvaa. Lähes kaikki nuoret suhtautuvat myönteisesti kansainväliseen liikkuvuuteen.
Maailman kohtaloa ennustettaessa mielipiteet jakautuvat: nuorisobarometrin mukaan pessimistisesti ja optimistisesti maailman tulevaisuuteen suhtautuvia nuoria on suunnilleen saman verran, kolmannes kumpaakin. Monet kokevat turvattomuutta suhteessa maailmanlaajuisiin uhkiin, kuten ilmastonmuutokseen, kansainväliseen terrorismiin, maailmanpoliittiseen tilanteeseen ja joukkotuhoaseisiin. Epävarmuus näissä globaaleissa teemoissa on kymmenessä vuodessa lisääntynyt jyrkästi.
Edellä mainitut luvut kertovat kuitenkin vain tilastoista ja keskiarvoista.
Tutkija Todd Rose kertoo kirjassaan, miten vuonna 1950 Yhdysvaltain ilmavoimat mittasi yli neljältätuhannelta lentäjältä 140 eri fyysisen koon ulottuvuutta, kuten peukalon mitan sekä silmän ja korvan etäisyyden. Tavoitteena oli suunnitella optimaalisen kokoinen ohjaamo lentokoneisiin. Kun keskiarvolukemaa verrattiin jokaisen 4 063 lentäjän yksilöllisiin mittoihin, lopputulos oli järkytys. Yksikään lentäjä ei ollut keskiarvon mukainen.
Samalla tavalla keskiarvonuorta ei ole olemassakaan. Nuoret ovat huomattavan moninainen ja -arvoinen ryhmä yhteisen sukupolvikokemuksen omaavia ihmisiä.
Turvallisuuden tunnetta etsimässä
Nykynuorten kokonaisturvallisuus on huomattavasti moninaisempi ja kokonaisvaltaisempi käsite kuin aikaisemmin. Henkilökohtainen ja yhteisöllinen, fyysinen ja psyykkinen, kova ja pehmeä, analoginen ja digitaalinen sekä ulkoinen ja subjektiivinen turvallisuus limittyvät vahvasti yhteen.
Kun maailma tuntuu turvattomalta, perusturvallisuuden tarve korostuu.
Nuoret elävät maailmassa, jossa vallasta taisteleminen ei tarkoita enää vain maantieteellisen alueiden kamppailua, vaan entistä useammin mielten valloittamista. Hyvinvointi joutuu koetukselle, kun elämän merkityksellisyys ja hallittavuus haastavat meitä kaikkia, ja samanaikaisesti mielemme on kaupallisten ja valtapoliittisten valloitusyritysten kohteena.
Identiteetin löytäminen on aikamme ristiretki; toiset oikeuttavat sillä myös väärin tekemisen. Arvostettu marokkolainen nuorten radikalisoitumista vastaan työskentelevä asiantuntija Ahmed Abaddi kuvaa, kuinka terroristeiksi houkutellaan lupauksilla elämän arvokkuudesta, pelastuksesta, pääsystä yhteisöön ja ideologian tai uskonnon puhtaudesta. Kaikki ovat identiteettiin kytkeytyviä rakennuspuita, ja siksi niin vaarallisia.
Puhtaan mustavalkoinen maailmanselitys tuntuu hyvältä kompleksisuuden keskellä. Varsinkin jos on jäänyt yksin, tullut kiusatuksi tai torjutuksi, ja nyt saa uuden yhteisön, joka ottaa suojiinsa.
Pysyvän, muuttumattoman identiteetin sijaan vahvuutta on mukautuva identiteetti – kyky olla ja kasvaa suhteessa ympäröivään yhteisöön ja muutokseen. Toisenlaisuuden sekä erilaisten mielipiteiden ja maailmankuvien ymmärtäminen tulee entistä tärkeämmäksi yhteisten ongelmien ratkaisussa.
Mikä on koulun tehtävä
Peruskoulun päätehtävä on tukea jokaisen oppilaan kasvua ihmisyyteen. Tässä ajassa tunne- ja sosiaalisten taitojen hallinta ihmisyyden toteutumisessa korostuu. Itsensä tuntemaan oppiminen ei ole suoritettava kertakoe vaan jatkuvan ymmärryksen matka.
Edellinen sukupolvi ei voi tarjota nykynuorille valmiita saappaita, joihin astua. Nuorille tulee antaa työvälineet piirtää itse omaan tulevaisuuteensa sopivat jalkineet. Piirtämisessä tarvitaan kykyä kuvitella, oppia oppimaan, ratkaista ongelmia, auttaa muita ja hyödyntää toisten apua.
Tulevaisuuden epävarmuuden ei tarvitse tarkoittaa turvattomuutta. Oman tulevaisuutensa rakentaminen voi tuntua tässä ajassa paljon vakaammalta kuin yritys taiteilla jonkun muun rakentamien rakennustelineiden päällä. Emme kouluta työnhakijoita, vaan työnluojia. Koulu ei ole astian täyttämistä, vaan liekin sytyttämistä.
Me aikuiset ajattelemme mielellämme tietävämme, mitä nuorten kannattaa tehdä. Kuitenkin jo Einstein opasti, että nykyisiä ongelmia ei voi ratkaista samalla ajattelulla, joka ne synnytti. Meidän tulee antaa nuorille elämän perusvalmiudet, tiedot ja taidot, joiden pohjalle he voivat päätöksiään tehdä. Meidän tulee rohkaista, tukea, saattaa nuoret kasvun polulle, innostaa ja antaa positiivista palautetta.
Ratkaisut ovat heidän omiaan. Kyse on heidän tulevaisuudestaan.
Kirjoittaja:
Olli-Pekka Heinonen aloitti uuden Opetushallituksen pääjohtajana vuoden 2017 alusta. Hän on toiminut valtiosihteerinä valtioneuvoston kansliassa ja useassa muussa ministeriössä ja aikaisemmin opetusministerinä sekä liikenne- ja viestintäministerinä. Heinonen on suorittanut 200. maanpuolustuskurssin.
