Strateginen turvallisuusympäristö ja etupiiriajattelun voimistuminen
Venäjän ja lännen suhteiden negatiivinen trendi jatkuu. Kehitys heijastuu myös Suomen lähialueille. Suurvaltasuhteiden heikentyminen on näyttäytynyt lisääntyneenä sotilaallisena aktiivisuutena: Voimaa on näytetty paitsi aktiivisella harjoitustoiminnalla, myös esimerkiksi strategisten pommikoneiden lennoilla. Samalla Venäjä on jatkanut läntisen suunnan sotilaallista vahvistamista.
Venäjän johdon turvallisuuspoliittiset lausunnot ovat aiempaa merkittävästi jyrkempiä, vaikka sinällään uusia teemoja ei olekaan nostettu esiin. Venäjän uuden kansallisen turvallisuuden strategian mukaan sotilaallisen voimankäytön riski Venäjän rajojen läheisyydessä on kasvanut. Presidentti Putin vaati joulukuun alussa juridisesti pitäviä takuita siitä, että Nato ei laajene itään, eikä Venäjän näkökulmasta uhkaavia asejärjestelmiä sijoiteta maan rajojen läheisyyteen. Käytännössä tämä tarkoittaisi uutta etupiirijakoa Euroopassa ja sulkisi Natoon kuulumattomien maiden mahdollisuuden hakeutua liittokunnan jäseneksi. Venäjän toimien tavoitteena on etupiireihin perustuva suurvaltojen johtama moninapainen maailmanjärjestys, jossa Venäjä on yksi maailman navoista.
Venäjä perustelee turvallisuusvaatimuksiaan lisääntyneellä ulkoisella uhalla. Vaatimuksia tehostetaan antamalla Natosta kuva offensiivisena, avoimen venäläisvihamielisenä toimijana. Venäjän retoriikka ja konkreettiset toimet etenkin Ukrainaa kohtaan ovat viimeisen vuoden aikana olleet erittäin voimakkaita. Samaan aikaan Ukrainan johdon retoriikka on ollut avoimen länsiorientoitunutta. Ukrainan hallinto on pyrkinyt konkreettisilla toimilla, muun muassa venäläismielisten oligarkkien vaikutusvaltaa vähentämällä, rajoittamaan Venäjän vaikutusvaltaa Ukrainassa. Venäjän mukaan Ukrainan liittyminen Natoon olisi Venäjälle yksiselitteisesti punainen linja, jonka ylittämistä maa ei salli. Venäjä väittää, että Ukrainan Nato-jäsenyys johtaisi hyökkäyksellisten asejärjestelmien sijoittamiseen vain minuuttien lentomatkan päähän Moskovasta. Venäjän väitteistä huolimatta itäisen Euroopan Nato-maiden alueille ei tosiasiallisesti ole sijoitettu merkittäviä hyökkäyksellisiä kykyjä. Lisäksi Venäjä toistaa väitettä, jonka mukaan länsi lupasi Venäjälle kylmän sodan loppuvaiheissa, että Nato ei laajene itään. Esimerkiksi presidentti Gorbatšov on kiistänyt tämän väitteen.
Kuva: AP / Lehtikuva
Venäjän joukkorakenteen kehittäminen läntisellä suunnalla
Venäjä on jatkanut joukkorakenteensa uudistamista ja vahventamista läntisellä suunnalla. Venäjä siirsi joukkojaan Ukrainan lähialueelle vuosina 2014–2015. Toimet liittyivät Krimin miehitykseen sekä Itä-Ukrainan sodan käynnistämiseen. Joukkoja rotatoitiin aluksi tilapäis- ja maastomajoitukseen, mutta sittemmin niille on rakennettu ja kunnostettu pysyviä majoitustiloja. Venäjän asevoimille siis syntyi läntiseen suuntaan uusi pysyvä ryhmitys. Joukot siirrettiin pääosin muualta Venäjältä.
Venäjän puolustusministeriö ilmoitti vuonna 2016 läntisen suunnan joukkojen vahvistamisesta vastauksena lännen uhkaan. Toukokuussa 2021 Venäjän puolustusministeri ilmoitti, että Venäjän asevoimat perustaa läntisen sotilaspiirin alueelle 20 uutta joukko-osastoa ja yhtymää, mahdollisesti jopa vuoden 2021 loppuun mennessä. Tämänkin ilmoituksen perusteluna oli lännen muodostama uhka, mutta ainakaan virallisesti ei ole ilmoitettu, että joukkoja olisi vielä perustettu. Uusienkin joukkojen luominen erittäin todennäköisesti perustuu jo olemassa olevien joukkojen siirtoihin ja uudelleennimeämisiin. Joukkojen nimeämisen osalta Venäjä on hyödyntänyt Neuvostoliiton suuruuden ajan joukkojen nimeämisperinteitä.
Venäjän ja Ukrainan tilanteesta
Venäjä rotatoi joukkojaan läntisessä suunnassa poikkeavalla tavalla keväällä 2021. Keväällä arvioitiin, että Venäjän poikkeuksellisen ryhmityksen ensisijaisena tavoitteena oli Ukrainan ja Yhdysvaltojen uuden hallinnon reaktioiden ja toiminnan testaaminen. Syksystä asti jatkuneella läsnäololla Ukrainan lähialueilla Venäjä todennäköisesti pyrkii ensisijaisesti painostamaan länttä suostumaan edes osittain sen vaatimuksiin, joiden perimmäisenä tavoitteena on edellä esitetyn etupiireihin perustuvan maailmanjärjestyksen edistäminen. Venäjä tietää, että länsimaat eivät suostu suurimpaan osaan sen vaatimuksista. Venäjän näkökulmasta osittainenkin myöntyminen sen vaatimuksiin olisi kuitenkin osavoitto. Vaatimuksia on mahdollista jatkaa myöhemmin vastaavalla painostuksella, koska on mahdollista, että nyt Ukrainan lähialueella olevista joukoista muodostetaan alueelle Venäjän ilmoittamia uusia joukko-osastoja ja yhtymiä. On kuitenkin mahdollista, että Venäjä valmistautuu käyttämään niitä Ukrainan suunnalla sotatoimissa, mikäli painostus ei johda Venäjän haluamiin myönnytyksiin.
Kuva: Puolustusvoimat / Nea Holopainen
F-35-hankinta ja sen merkitys
Hornetien korvaaminen F-35-hävittäjillä nostaa Suomen ilmavoimien suorituskyvyn uudelle tasolle ja lisää puolustuskykymme uskottavuutta yhä vaikeammaksi muuttuvassa kansainvälisessä tilanteessa. On huomattava, että monitoimihävittäjä ei ole vain ilmavoimien hankinta. Uusi kalusto on osa puolustusjärjestelmämme kokonaisuutta. Käyttöönoton myötä ilmavoimien suorituskyvyt kehittyvät merkittävästi myös maa- ja merivoimien tilannetietoisuuden sekä taistelun tukemisen osalta. Suomi onnistui neuvottelemaan poikkeuksellisen hyvän sopimuksen myös kotimaisen teollisuuden ja huoltovarmuuden kannalta. F-35:n tilausmäärät takaavat kustannustehokkaan käyttäjätuen ja päivitykset koko käyttöiän ajan. Hankkeen vaatimusten mukaisesti käyttö- ja ylläpitokustannusten taso mahdollistaa myös jatkossa kaikkien puolustushaarojen tasapainoisen ylläpidon ja kehittämisen. Suomen hankintapäätös ei herättänyt myyjämaissa tai Venäjällä merkittäviä reaktioita. Luonnollisesti hankkeessa mukana olleiden maiden lehdistö ilmaisi pettymyksensä, mutta lähtökohtaisesti Suomen päätös nähtiin perusteltuna itsenäisen maan päätöksenä. Myös Venäjällä media suhtautui asiaan lähtökohtaisesti neutraalisti, eikä hankintaa yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta käytetty Suomen vastaiseen vaikuttamiseen.
Kuva: Nord Stream AG
Energiaturvallisuus
Energia nähdään usein pelkästään kaupallisena tai ympäristöön ja ilmastonmuutokseen liittyvänä asiana. Energia ja energiaturvallisuus ovat kuitenkin keskeinen osa maanpuolustusta. Kehittynyt yhteiskuntamme ei ole koskaan ollut näin riippuvainen sähkön ja nestemäisten polttoaineiden jakelusta. Yhteiskunnan energiaturvallisuus luo toimintaedellytykset myös Puolustusvoimille, sillä esimerkiksi liikekannallepano vaikeutuu, mikäli yhteiskunta kärsii laajoista sähkökatkoista. Heikko energiaturvallisuus, riippuvuus ulkomaisista energiatoimittajista tai oman kriittisen energiainfrastruktuurin haavoittuvuus kyberhyökkäyksille tai kineettisille iskuille mahdollistavat energian käyttämisen poliittisen ja sotilaallisen painostuksen välineenä.
Energiaturvallisuus liittyy myös ilmastonmuutokseen, sillä sään ääri-ilmiöt lisääntyvät, minkä seurauksena esimerkiksi myrskyt, rankkasateet, metsäpalot, kovat pakkaset ja ennätyshelteet lisääntyvät. Kaikki edellä mainitut tekijät lisäävät myös energianjakelujärjestelmämme häiriötilanteita ja kuormitusta. Puolustusvoimat on omalta osaltaan mukana ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa. Siihen liittyvä energiatehokkuuden parantaminen lisää myös puolustusvoimien taistelunkestävyyttä, kun energiatarpeiden logistinen jalanjälki on pienempi myös kriisiaikana.
Venäjä on 2000-luvulla uudistanut asevoimiaan öljy- ja kaasutulojen avulla. Venäjän hallinnolle energia on paitsi valtiontaloutta ylläpitävä tulonlähde, myös keino poliittisen vaikutusvallan levittämiseen maan rajojen ulkopuolelle. Esimerkiksi Valko-Venäjä on energiariippuvuuden vuoksi ajautunut tiukemmin Venäjän otteeseen. Valko-Venäjän uusi ydinvoimala ei vähennä tätä riippuvuutta, riippuvuus vain muuttaa muotoaan.
Baltian maiden ja Kaliningradin energiasuhde kuvaa hyvin Venäjän kaksijakoista suhdetta energiaturvallisuuteen. Baltian maiden sähköverkko on neuvostoaikojen peruna synkronoitu Venäjän sähköverkkoon, jota hallinnoidaan Moskovasta. Osana EU:n yhteisiä markkinoita Baltian maat ovat synkronoitumassa Länsi-Euroopan sähköverkkoon vuonna 2025, jolloin myös Kaliningradin alue erkaantuisi Venäjän sähköverkosta. Vaikka Venäjä korostaa olevansa Euroopan unionin luotettava energiantoimittaja, se ei halunnut Kaliningradin alueen olevan riippuvainen EU:n hallinnoimasta sähköverkosta, vaan investoi miljardeja euroja varmistaakseen alueen energiariippumattomuuden EU:sta.
Huoltovarmuus
Koronapandemia on osoittanut globaalien toimitus- ja tuotantoketjujen haavoittuvuuden. Laivoissa ja kumipyörillä olevat varastot ovat olleet 2000-luvun globalisaation ja taloudellisen tehokkuuden menestystarina, mutta pandemian alkuvaihe ja maailmanlaajuinen kamppailu suojavälineistä osoitti, että ensi kädessä valtiot huolehtivat omien kansalaistensa turvallisuudesta. Mikäli maailma kohtaa esimerkiksi sään ääri-ilmiöiden seurauksena laajan katovuoden, saatamme nähdä suojavälinekamppailua vastaavia toimenpiteitä, jossa viljan ja muiden maataloustuotteiden vientiä rajojen yli rajoitetaan omien kansalaisten ravinnonsaannin turvaamiseksi. Tämän lisäksi erilaiset häiriöt logistiikkaketjuissa, esimerkkinä Suezin kanavan maaliskuinen tukkeutuminen, sekä haasteet teknologiateollisuuden komponenttien saatavuudessa aiheuttavat globaalia panostusta huoltovarmuuteen. Kansallisiin varmuusvarastoihin ja kotimaiseen tuotantoon investoidaan jatkossa varakkaimmissa valtioissa yhä enemmän, vaikka se lisääkin kustannuksia.
Uudet uhat
Globaali turvallisuusympäristö on muuttunut yhä nopeatempoisemmaksi ja vaarallisemmaksi, mikä aiheuttaa Suomen ja puolustusvoimien varautumiselle yhä suurempia haasteita. Suurvaltapolitiikka ja geopolitiikka ovat palanneet, mutta kylmän sodan aikaan verrattuna verkottuneen ja teknologiariippuvaisen yhteiskuntamme resilienssi häiriötilanteissa on laskenut ja reagointiaika lyhentynyt. Kylmän sodan aikoina noudatetut ”herrasmiessäännöt” ovat osin poistuneet, ja käyttöön on otettu esimerkiksi kemiallisia aseita ja salamurhia. On mahdollista, että tulevaisuudessa näemme myös jonkinlaista biologisten aseiden käyttöä ihmisiä, kasvituotantoa tai kotieläimiä vastaan. Yhteiskuntamme resilienssiä ja puolustusvoimiemme toimintakykyä on pitkäjänteisesti kehitettävä muuttuneessa kansainvälisessä tilanteessa monimuotoisia ja entistä laaja-alaisempia uhkia vastaan.
Kirjoittaja
Kontra-amiraali Juha Vauhkonen on Pääesikunnan tiedustelupäällikkö. Hän on suorittanut 196. maanpuolustuskurssin.
