Jyri Kosola: Koneiden sota – Droonien läpimurto ja vallankumous.
Docendo 2026.
Jyri Kosola ei ole kuka tahansa eläkkeelle jäänyt eversti. Hän on sekä tekniikan että sotatieteiden tohtori ja Puolustusvoimien entinen tutkimusjohtaja. Kosola kirjoitti jo vuonna 2003 teoksessaan Digitaalinen taistelukenttä, että droonit tulevat syrjäyttämään panssarivaunut. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Ukrainan sota todisti hänen olleen oikeassa. Kosolan tuore kirja Koneiden sota on tuon pitkän ennakointityön kypsä hedelmä, ja ajankohtaista sekä myös mielenkiintoista luettavaa kaikille Maanpuolustuskurssiyhdistyksen jäsenille.
Kirja avautuu voimakkaalla esipuheella, jonka Kosola kirjoitti Kiovassa yöllisen droonihyökkäyksen jälkeen hotellin tyhjässä elokuvateatterissa. Siitä eteenpäin lukijaa kuljetetaan sodankäynnin historiallisten murrosten kautta kohti nykyhetkeä, jossa halpa nelikopteri pudottaa käsikranaatin vihollispoteron suuaukkoon.
Kosolan erityinen vahvuus on kyky kääntää monimutkaiset asiat selkeäksi suomeksi. Hän avaa esimerkiksi sen, miksi hitaasti lentävän nelikopterin kantama ontelopanos kykenee tuhoamaan kymmeniä tonneja painavan taistelupanssarivaunun: Ontelopanos ei tarvitse toimiakseen liike-energiaa vaan muotoutuu räjähdyksen voimasta kaiken läpäiseväksi metallisuihkuksi – nelikopterin lennon hitaus on siis merkityksetön. Pienoiskoossa koko kirjan ydinargumentti on vanhojen järjestelmien vahvuuksien kääntyminen niiden heikkouksiksi.
Kosola ei näe drooneja pelkkänä uutena aseena vaan kokonaisvaltaisena sodankäynnin vallankumouksena. Hän kirjoittaa: ”On totta, ettei mikään järjestelmä kykene yksin mullistamaan sodankäyntiä. Mutta sotilaalliset vallankumoukset syntyvät kokonaisvaltaisesta muutoksesta. Uusi teknologia ajaa doktrinaalista, operatiivista tai taktista muutosta. Tai toisinpäin: doktriini tai taktiikka vaatii kehittämään teknologisia ratkaisuja, jotka mahdollistavat uudenlaiset operaatiot.”
Tämä on kirjan keskeinen oivallus. Droonit eivät ole vain lisä olemassa oleviin järjestelmiin vaan pakottavat ajattelemaan koko sodankäynnin uusiksi: joukkokokoonpanoista logistiikkaan, koulutuksesta doktriiniin.
Kirjan parasta antia ovat käytännön esimerkit ja analyysit. Kosola kuvailee, kuinka perinteinen rintama on korvautunut muutaman kilometrin levyisellä tappovyöhykkeellä, jossa droonit saalistavat ja ihmiset lymyilevät piilossa. Hän kertoo, kuinka sodan alkaessa Ukrainalla oli 22 mekanisoitua prikaatia ja vuonna 2025 enää kaksi. Luvut puhuvat puolestaan.
Kosola ansaitsee erityiskiitosta myös siitä, ettei hän tyydy vain kuvaamaan nykytilaa. Kirjan fiktiiviset taistelukuvaukset – robotisoitu suomalaiskomppania Itä-Suomessa lähitulevaisuudessa – tuovat konkreettiseksi sen, miltä droonisodankäynti näyttäisi puolustajan näkökulmasta. Oleellista on, että Kosola sisällyttää fiktio-osiin vain realistista teknologiaa.
Täysin kritiikittä kirjaa ei voi jättää. 326 sivua on tietokirjaksi tästä aiheesta aika paljon, ja paikoin teksti käy sivupoluilla, joissa lukijalle kerrotaan vaikkapa muurahaisten feromonien toimintaperiaatteista biomimiikan nimissä. Nämä ekskursiot ovat kyllä kiinnostavia, mutta venyttävät teosta. Lisäksi kirjaan olisi kaivannut loppuun luetteloa käytetyistä termeistä ja lyhenteistä.
Koneiden sota on perusteellisin suomenkielinen teos droonisodankäynnistä. Se kävisi vaikkapa Maanpuolustuskorkeakoulun oppikirjaksi tai vähintäänkin pakolliseksi luettavaksi jokaiselle kadetille. Kosolan asiantuntemus on kiistaton: hän oli mukana kirjoittamassa PIA:n julkaisemaa Suomen kansallista droonistrategiaa, ja hänen tiiminsä Puolustusvoimissa ideoi jo 1990-luvulla kuituohjatut droonit, eli saman teknologian, jota Ukrainassa nyt käytetään elektronisen häirinnän takia.
Kosolan teos on julkaistu tietysti myös äänikirjana. Jussi Puhakka lukee teoksen rautaisella ammattitaidolla, ja hänen selkeä tulkintansa tekee teknisen tekstin seuraamisesta helppoa.
Koneiden sota on kirja, joka jokaisen suomalaisen turvallisuuspolitiikasta tai teknologiasta kiinnostuneen tulisi lukea. Se on varoitus, oppikirja ja herätys samassa paketissa. Kosola on saarnansa saarnannut, ja sitä on syytä kuunnella.
Kirjoittaja
Mikko Hyppönen on droonintorjuntayhtiö Sensofusionin tutkimusjohtaja. Hän on luennoinut Maanpuolustuskursseilla 24 vuoden ajan ja suorittanut 172. maanpuolustuskurssin vuonna 2005.
