Tieto kansallisen varautumisen kriittisenä menestystekijänä

Korona-aika on muistuttanut meitä siitä, että kriisitilanteen hallinnassa kansallisella tasolla tiedon saatavuus ja luotettavuus ovat kriittisiä onnistumisen edellytyksiä. Tiedon hyvä laatu ei riitä, jos tietoa ei käytetä päätöksentekoon eikä sillä ole vaikutusta haluttujen käytännön toimenpiteiden aikaansaamiseksi.

Tiedon saatavuus ja luotettavuus korostuvat kriisiajan päätöksenteossa erityisesti aikapaineen vuoksi. Tällöin tietoa ei välttämättä ehditä hankkia eikä sen oikeellisuutta aina varmistaa. Toisaalta oikea ja luotettavakin tieto voi äkkiä menettää merkityksensä, jos kriisin olosuhde yllättäen muuttuu. Ilman varmistettua ja luotettavaa tietoa myös kriisiviestintä vaikeutuu.

Neljän korkeakoulun yhteinen Tiedon huoltovarmuus kompleksisessa ympäristössä (IRWIN) -akatemiahanke kohdistaa huomion tiedon hyödyntämisen edellytyksiin varautumisessa ja kriisitilanteissa. Hanke pureutuu monitieteisellä otteella kansallisen varautumisen ydinkysymyksiin tiedon käytön ja käyttäjien näkökulmista. Tiedon käyttäjinä ovat julkishallinto ja sen sidostahot keskushallinnossa ja alueilla, yritysmaailma sekä yksilö toimijana. Tiedon käytön areenoina ovat erilaiset päätöksenteon prosessit sekä sosiaalinen media.

Korona-aika on alleviivannut luotettavan ja jalostetun tiedon saatavuuden merkitystä päätöksenteossa. Hallitus neuvotteli koronavirusepidemiaa koskevan hybridistrategian päivittämisestä 12.8.2021.
Kuva: Jussi Toivanen / valtioneuvoston kanslia

Sumea päätöksentekoympäristö haastaa tiedon huoltovarmuutta

Tiedon huoltovarmuus nähdään tutkimuksessa vuorovaikutuksessa ilmaantuvana rakenteena, joka on enemmän kuin osiensa summa. Kyse ei ole vain yhteiskunnallisen tason ilmiöstä vaan yhteiskunnan eri tasoja läpileikkaavasta kyvykkyydestä joustaa ja mukautua erilaisiin häiriötilanteisiin. Yhteiskunnan instituutiot tukevat yksilöiden ja organisaatioiden resilienssiä, mutta samalla niiden tekemät ratkaisut vaikuttavat hallinnan kokonaisuuteen.

Yhteiskunnan hallinnan (governance) ja kompleksisuusjohtamisen viimeaikaisessa tutkimuksessa on korostettu, että politiikkaratkaisut syntyvät iteratiivisen ja hajautuneen (sekä vertikaalisesti että horisontaalisesti) vuorovaikutusjärjestelmän kautta eikä niitä voida palauttaa perinteisen politiikkasyklin ajatuksen mukaisesti enää yksittäisiin valmistelu- tai päätöksentekotilanteisiin. Tämä, yhdessä kiihtyvän informaatiotulvan kanssa, asettaa poliitikoille, julkiselle hallinnolle ja medialle suuria haasteita politiikkakokonaisuuden hahmottamisessa sekä vaikeuttaa päätösten seurausten ja vaikuttavuuden arviointia. Samalla se haastaa myös demokraattisen järjestelmän tilivelvollisuutta ja jopa legitimiteettiperustaa. Moniulotteinen tilanne avaa vaikuttamiskanavia ulkoisille hyökkäyksille, ulkoparlamentaarisille voimille ja populistisille liikkeille. Tiedon sekamelska on siis potentiaalisesti valmis.

 

Tiedon huoltovarmuuden perusta luodaan normaalioloissa

Suomen kansallinen varautuminen perustuu ajatukselle, että normaaliolojen huolellinen hoitaminen luo pohjan onnistuneelle toiminnalle vaikeimmissakin oloissa. Tavoite on huolehtia yhteiskunnan voimavaroista siten, että kriisioloissa tarvittavat resurssit saadaan tehokkaasti käyttöön. Vaikka harjoittelu ja erilaisten uhkien torjuntaan tarkoitetut käytännön kokeilut ovat tärkeä osa varautumista, jää aina tila todellisen kriisin syttyessä sattumalle, jota ei ole harjoiteltu tai huomioitu. Tätä riskiä tulisi pienentää kehittämällä tiedon tuottamisen prosesseja ja käyttöä turvallisuuden tarpeisiin kaikissa tilanteissa.

Turvallisuusasioiden hallinnassa on havaittu moniäänisten osapuolten kuuleminen ja yllättävienkin näkökulmien huomioiminen tärkeäksi keinoksi sekä ennaltaehkäistä että ratkaista kriisitilanteita. Tuore esimerkki tästä ajattelusta on Suomen puolustushallinnon avaus, jossa erilaiset siviilitahot otetaan mukaan visioimaan sodankäynnin tulevia muotoja. Perinteinen ylhäältä alas -hallinto avartuu antamaan tilaa uusille tiedon tuottamisen ja jakamisen tavoille.

Säädösvalmistelussa viisaan sääntelyn malli näkee eri toimijoiden, sekä instituutioiden, yritysten että yksilöiden, vaikutusmahdollisuudet keskeisenä tekijänä sääntelyn lopputuleman kannalta. Tällainen monitoimijaisuuden tunnistaminen ja hyödyntäminen auttaa tekemään sääntelystä tiedollisesti paremmin kriisinkestävää. Lisäksi se edistää sääntelyn taakan oikeudenmukaisempaa jakamista eri toimijoiden kesken. Viisaan sääntelyn ja kompleksisen hallinnan merkityksen ja kehittämistarpeiden tunnistaminen kansallisen varautumisen kontekstissa on IRWIN-hankkeessa Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksen ja Vaasan yliopiston kompleksisuuden tutkimusryhmän yhteinen tutkimusaihe.

Laurea-ammattikorkeakoulun tutkimuskokonaisuudessa tarkastelun keskiössä on kansalaisen ja yksilön rooli kriisivalmiuden ja tiedon huoltovarmuuden kehittämisessä. Yksilöiden kollektiivisen toimijuuden paremmalla ymmärtämisellä on tärkeä merkitys, kun halutaan kehittää esimerkiksi tiedon ja tilanneymmärryksen jakamista kansalaisten ja viranomaisten kesken. Koronakriisi on myös osoittanut, miten tärkeää kriisin hoidossa on kansalaisten kyky omaksua ja hyödyntää tietoa sekä muuttaa käytöstään tietoperusteisesti kriisin aikana.

Keskeistä on myös ymmärtää paremmin niitä vaikutuksia, joita mis- ja disinformaation leviämisellä on sekä normaalioloissa että kriisiaikana. Luottamuksen tietoon ja viestintään pitää syntyä ja vahvistua normaalissa arjessa. Viestintä kansalaisten suuntaan ja viranomaisten kesken aikakriittisissä tilanteissa reagoi jatkuvasti muuttuvassa tietomaailmassa. Tällöin päätöksenteon rationaalisuuden rooli sekä jaetun tilannetietoisuuden merkitys kasvaa. Tätä kokonaisuutta tutkitaan Maanpuolustuskorkeakoulun alahankkeessa.

Dis- ja misinformaation käsitteistä

Disinformaatio voidaan määritellä väärennetyksi viestinnäksi, jota jaetaan tietoisena sen tuottamasta vahingosta tai haitasta. Tämän lisäksi disinformaatiolla on aina jokin tavoite. Disinformaatiota voidaan levittää henkilökohtaisin, poliittisin tai taloudellisin motiivein, mutta tänä päivänä se on myös yksi suurvaltapolitiikan keino.

Disinformaation ei tarvitse olla valhetta, ja osa sen sisällöstä voi olla täysin paikkansa pitävää. Disinformaatio pitää ymmärtää eri käsitteenä kuin misinformaatio: misinformaatio on informaation suuresta määrästä johtuvaa informaation tahatonta ja satunnaista vääristymistä. Misinformaatiota esiintyy inhimillisessä toiminnassa, sillä meistä jokainen tuottaa huomaamattaan vääristynyttä informaatiota esimerkiksi tekemällä väärintulkintoja.

Tahallinen informaation vääristeleminen ja jakaminen paljastuvat aikaisempaa helpommin. Informaation läpinäkyvyyteen on haluttu kiinnittää huomiota esimerkiksi kehittämällä lainsäädäntöä. Kun uusi disinformaatiosisältö ilmestyy verkkoon, paljastuu se melko nopeasti. Kansallisen turvallisuuden kannalta vakavimmat tapaukset ovat sellaisia, joita valmistellaan pitkään osana laajamittaisia hybridioperaatioita. Niiden torjunta on ennakolta hyvin vaikeaa. Kehittämällä kykyämme tunnistaa disinformaatiota ja rakentamalla sille vastavoimia varaudumme toimimaan entistä monimutkaisemmassa informaatioympäristössä myös tulevaisuudessa.

Information Resilience in a Wicked Environment (IRWIN) -hanke

Kesto 2021–2023, budjetti noin 2 M€, rahoittajana Suomen Akatemia

Hankkeen johtajana vararehtori, laskentatoimen professori Annukka Jokipii, Vaasan yliopisto

Hanke toteutetaan neljässä korkeakoulussa:

  • Vaasan yliopisto, alahankejohtaja sosiaali- ja terveyshallintotieteen professori Harri Jalonen
  • Itä-Suomen yliopisto, alahankejohtaja lainsäädäntötutkimuksen ja empiirisen oikeustutkimuksen professori Anssi Keinänen
  • Laurea-ammattikorkeakoulu, alahankejohtaja sotilassosiologian dosentti Valdemar Kallunki
  • Maanpuolustuskorkeakoulu, alahankejohtajat dosentti Teija Sederholm ja johtamisen sotilasprofessori Aki-Mauri Huhtinen

 

IRWIN-hankkeen julkaisuja ja tapahtumia voi seurata osoitteesta www.irwinproject.fi

Kirjoittajat

Annukka Jokipii on Vaasan yliopiston vararehtori, professori ja Information Resilience in a Wicked Environment (IRWIN) -hankkeen johtaja. Hän on 226. maanpuolustuskurssin oltermanni.

Petri Uusikylä on Vaasan yliopiston tutkimusjohtaja ja tutkija IRWIN-hankkeessa.

Harriet Lonka on TKI-asiantuntija Laurea-ammattikorkeakoulussa ja tutkimusjaoston puheenjohtaja Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnassa. Hän on suorittanut 235. maanpuolustuskurssin.

Aki-Mauri Huhtinen on johtamisen sotilasprofessori Maanpuolustuskorkeakoulussa. Hän on suorittanut 203. maanpuolustuskurssin.

Share on twitter
Share on facebook
Share on linkedin

Lisää aiheesta: