Toimintaympäristön muutokset muokkaavat poliisikoulutusta

Lainsäätäjä määrittelee poliisin tehtäviksi oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaamisen, kansallisen turvallisuuden suojaamisen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisen sekä rikosten ennalta estämisen, paljastamisen, selvittämisen ja syyteharkintaan saattamisen. Käytännössä poliisi on operatiivinen sisäisen turvallisuuden yleisviranomainen, jonka toiminta osin näkyy suurelle yleisölle valvonta- ja hälytystehtävinä, osin taas on varsin näkymätöntä mm. rikostiedustelun ja -tutkinnan alueella. Operatiivisten tehtävien laajuutta voi kuvata yksinkertaisella tehtävätilastolla vuodelta 2019:

 

poliisin hälytystehtävät yht.

1 044 000

– näistä A-kiireellisyysluokan tehtäviä

97 000

ilmoitettuja rikoksia ja rikkomuksia yht.

780 000

– näistä rikoslakirikoksia

447 000

 

Numeeristen tilastojen takana tehtäväkirjo on laaja. Kentällä toimivien poliisipartioiden on omatoimisesti kyettävä vastaamaan kiireellisiin hälytystehtäviin, toimittamaan päihteiden vaikutuksen alainen tai mielenterveysongelmainen asiakas suojaan, taltuttamaan väkivaltainen, mahdollisesti aseistautunut kohdehenkilö, selvittämään liikenneonnettomuutta, suorittamaan rikospaikan teknistä tutkintaa, käyttämään lukuisia eri tieto- ja viestijärjestelmiä ja muita teknisiä välineitä tai viemään kuolinviesti onnettomuuden tai väkivallan uhrina surmansa saaneen omaisille. Rikosten esitutkinta yltää suurten rikosilmoitusvolyymien päivittäisrikostutkinnasta monille syvää erikoistumista vaativille aloille, joista talousrikokset, lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset ja verkkorikokset ovat joitakin esimerkkejä.

Kuvassa näkyy poliisiopiskelijan virkatunnus hihassa ja kirja, jota opiskelija lukee.
Poliisiopinnot koostuvat Poliisiammattikorkeakoulussa järjestettävistä teoriaopinnoista ja käytännöllisistä harjoituksista sekä eri puolilla Suomea poliisilaitoksissa suoritettavasta työharjoittelusta.
Poliisi / Juuso Jonninen

Suomi on laaja ja harvaan asuttu maa, ja poliisien määrä (alle 7500) suhteessa väestöpohjaan EU:n selvästi pienin. Poliisin tehtävät edellyttävät monipuolista ammattitaitoa ja itsenäistä päätöksentekokykyä, ja voivat olla niin fyysisesti kuin emotionaalisesti kuormittavia. Tähän varaudutaan jo ennen opintoja: Poliisiammattikorkeakoulu ei osallistu yhteisvalintaan, vaan valitsee opiskelijansa monivaiheisella valintakokeella, jossa testataan fyysistä ja kognitiivista kykyä, soveltuvuustestauksen kuitenkin painottuessa. Paineensieto, emotionaalinen stabiilius, ryhmätyö- ja kommunikaatiokyky ovat hakijalle tärkeitä ominaisuuksia.

Vaikka poliisin ammatti tarjoaa useita erikoistumismahdollisuuksia, ammattitaito rakentuu edelleen vahvasti kattavalle yleispoliisikoulutukselle. Työuran kuluessa tarjolla on laaja valikoima erikoistumisopintoja ja täydennyskoulutusta.

Turvallisuusympäristön käynnissä oleva monitahoinen muutos tunnustetaan yleisesti. Sisäisessä turvallisuudessa voidaan tunnistaa useita muutosvirtauksia, jotka muokkaavat poliisin operatiivisia tehtäviä ja siten myös osaamisvaatimuksia. Ne liittyvät mm. väestörakenteen muutokseen, arvorakennelmien hajautumiseen ja teknologian kehitykseen. Pelkästään viimemainittu on monialainen haaste: kansallisen turvallisuuden suojaaminen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen ja rikostorjunta virtuaaliympäristössä edellyttävät laajaa läsnäoloa ja puuttumista häiriöihin täysin analogisesti perinteisen reaalimaailman poliisitoiminnan kanssa, mutta samalla uusia kompetensseja.

Poliisikoulutus on asteittain laajentunut läpi itsenäisyytemme ajan. 1990-luvun lopulla otettiin merkittävä askel, kun päällystökoulutus nostettiin ammattikorkeakoulututkintoon johtavaksi. Seuraava looginen askel oli siirtyminen EU:n yhteisen ns. Bolognan mallin mukaiseen kaksiosaiseen tutkintorakenteeseen. Poliisihallitus asetti maaliskuussa 2010 uudistusta valmistelemaan hankkeen, jonka osana toteutettiin opetussuunnittelutyön pohjaksi perusteellinen ydinainesanalyysi, so. määriteltiin yksityiskohtaisesti poliisityön edellyttämä oleellinen tietoperusta. Hankkeen tulokset realisoituivat eduskunnan hyväksyttyä joulukuussa 2013 lain Poliisiammattikorkeakoulusta, jossa uudet tutkinnot määritellään. Ensimmäiset poliisi (amk)-tutkinnot suoritettiin vuoden 2016 lopussa.

Poliisiopintojen koulutusrakenne kuvana: Aluksi Poliisi AMK (180 op, kelpolisuus miehistövirkoihin. Tämän jälkeen mahdollisesti erikoistumisopinnot (mm. alipäällystökoulutus 45 op, jolla kelpoisuus alipäällystövirkoihin). Alkuperäisen tutkinnon jälkeen on mahdollista edetä Poliisin ylempään AMK-tutkintoon (120 op, kelpoisuus päällystövirkoihin). Näiden lisäksi on myös mahdollista osallistua erilaiseen poliisin täydennyskoulutukseen.

Uudistuksessa tunnustettiin edelleen poliisiammatin käytännölliset painotukset, minkä johdosta päädyttiin työelämälähtöiseen ammattikorkeakoulurakenteeseen. Päällystökelpoisuuden tuottava poliisi (yamk) -tutkinto toki on ylempi korkeakoulututkinto, ja avaa mahdollisuuksia jatko-opintoihin tiedekorkeakouluissa.

Koulutusrakenneuudistuksen tavoitteissa yhdistyvät teoreettisen perusosaamisen tuottaminen ja kyky sen välittömään soveltamiseen käytännön tehtävissä. Poliisi (amk) -opintojen teoriaopinnot ja käytännölliset harjoitukset on jaettu poliisityötä tukeviin opintoihin (mm. liikuntakasvatus, voimankäyttö, kielet, viestintä), rikostorjunta- ja tutkintaosaamiseen, valvonta- ja hälytystoimintaan sekä yhteiskunnallisen turvallisuuden kehittämisosaamiseen (mm. poliisitoiminnan oikeudellinen perusta sekä opinnäytetöiden edellyttämät menetelmäopinnot). Edellä mainitut kokonaisuudet ovat laajuudeltaan yhteensä 100 opintopistettä. Käytäntöön soveltamista harjoitellaan työharjoittelussa poliisilaitoksissa, minkä opiskelijat suorittavat nuoremman konstaapelin virassa. Kyseessä on siis jo tässä vaiheessa tavanomaisten poliisitehtävien hoitaminen virkavastuulla, koulutetun ohjaajan ohjauksessa. Työharjoittelu on laajuudeltaan 55 opintopistettä ja sen kesto lähes 10 kuukautta. Tutkintoon vaaditaan lisäksi vielä opinnäytetyö sekä vähintään 10 opintopisteen valinnaiset opinnot.

Koulutusrakenneuudistuksen valmistelun yhteydessä esitettiin arveluja, että poliisikoulutuksen muuttaminen korkeakoulutasoiseksi tekee siitä liian ”akateemista”. Toissa vuonna julkaistu Poliisiammattikorkeakoulun kansainvälinen auditointiraportti sekä viime vuonna toteutettu poliisikoulutuksen vaikuttavuusarviointi eivät havainneet teorian korostuvan käytännön tehtävien osaamisen kustannuksella, vaan koulutuksen todettiin tuottavan hyvät ammatilliset valmiudet eri poliisitehtäviin.

 

Kansainvälistä vertailua

Poliisikoulutusta ei ole millään tavoin harmonisoitu EU:ssa eikä kansainvälisesti muuallakaan. Suomen koulutusmallia lähinnä on Norjan poliisikoulutus, joka toteutetaan poliisihallinnon omassa korkeakoulussa Politihøgskolenissa. Tutkintorakenne on vastaava kuin meillä. Ruotsissa taas Polishögskolan lakkautettiin kolme vuotta sitten ja poliisien koulutus ulkoistettiin viiteen yleiseen korkeakouluun, joskaan koulutus ei toistaiseksi tuota korkeakoulututkintoa. Saksassa eroavaisuuksia on jopa osavaltiotasolla, joista vain osa on siirtynyt korkeakoulutasoiseen poliisin peruskoulutukseen. Myös Ison-Britannian järjestelmä on hajanainen, ja mm. Skotlannissa poliisitehtäviin siirrytään 11 viikon koulutuksen jälkeen. Koulutus jatkuu toki moninaisen harjoittelu- ja täydennyskoulutusohjelman pohjalta. Yhdysvalloissa poliisioppilaitoksia on noin 700, eikä kansallisen tai osavaltiotason yhteistä koulutusmallia ole. Varsin tyypillisesti poliisin peruskoulutus on kestoltaan noin kolme kuukautta. Lyhyt koulutus on ollut kauan median kritiikin kohteena, ja toukokuisten Minneapolisin tapahtumien uutisoinnin yhteydessä vertailuja tehtiin mm. Suomeen ja Norjaan.

On selvää, ettei suuren yleisön luottamus poliisiin riipu pelkästään koulutuksen kestosta. Koulutuksella luodaan tiedollinen ja taidollinen pohja, mutta samalla on tavoiteltava perus- ja ihmisoikeudet sisäistävän arvo- ja asennemaailman rakentumista. Tämän arvopohjan yhdistäminen oikeusvarmaan toimivaltuuksien käyttöön on pohjoismaisen poliisikoulutusmallin ydintä.

Kirjoittaja

FT Kimmo Himberg on Poliisiammattikorkeakoulun rehtori. Hän on aiemmin työskennellyt mm. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion johtajana, Euroopan neuvoston pysyvänä asiantuntijana Turkissa sekä sisäministeriön sisäisen turvallisuuden strategiahankkeen projektijohtajana. Hän on Helsingin yliopiston dosentti ja suorittanut 221. maanpuolustuskurssin.

Lisää artikkeleita:

Former Vice President Dr. Riek Machar and President Salva Kiir of South Sudan shake hands after signing the Arusha Reconciliation Agreement, as President Jakaya Kikwete of Tanzania (left) and Mr. Deng Alor Kuol, former Foreign Minister of South Sudan, look on. Photo by Tanzania State House, Arusha, 21 January 2015.

From War to Peace in Africa

While there is no easy fix to prevent and resolve violent conflict, there is growing consensus that the best long-term solution to conflict is improved governance at the national level, in the sense of effective and legitimate institutions, norms and processes for the delivery of services to the population. Much internal conflict is fuelled by a sense of exclusion or lack of access to resources, opportunities, security or justice. Sufficiently functional and inclusive systems of governance effectively prevent conflict.

Lue artikkeli »