The Wargame -podcast.
Sky News ja Tortoise Media 2025.
Kuunneltavissa mm. Spotify ja Apple Podcasts.
Sky Newsin ja Tortoise Median viime kesänä julkaisema viisiosainen podcast-sarja, The Wargame, esittää epätodennäköisen, mutta toteutuessaan katastrofaalisen skenaarion. Sarja ei spekuloi tai mässäile, vaan esittää analyyttisen simulaation, joka pitää kuulijan otteeseen alusta loppuun asti.
Eletään syyskuun loppua vuonna 2025. Britanniassa koetaan massiivinen sähkökatkos, jonka seurauksena julkinen liikenne lamaantuu ja moottoritiet ajautuvat kaaokseen. Terrorismin vastainen yksikkö tutkii tulipaloja, joita epäillään Venäjän sabotaasiksi. Pari päivää myöhemmin pohjoisvenäläisessä sotilastukikohdassa sattuneissa rähähdyksissä kuolee useita venäläisiä sotilaita. Venäjä syyttää räjähdyksistä Isoa-Britanniaa, mutta ei anna minkäänlaista todistusaineistoa väitteidensä tueksi. Vajaan viikon päästä kaksi brittisotilasta löydetään ammuttuina Norfolkissa itäisessä Englannissa.
Näillä tiedoin kokoon kutsutaan COBRA-kokous eli Ison-Britannian pääministerin johtama kriisinjohtokokous, johon osallistuvat keskeiset ministerit, virkamiehet ja turvallisuusasiantuntijat. Tästä alkaa sotapeli, joka on The Wargame -podcast-sarjan keskiössä. Sotapelin edetessä Britannia joutuu tilanteeseen, jossa se ei ole ollut sitten toisen maailmansodan – ellei Falklandin sotaa 1980-luvulla lasketa: maa joutuu puolustautumaan ulkoista hyökkäystä vastaan omalla alueellaan. Venäjän ohjukset iskevät niin Oxford Circukseen Lontoon sydämessä, Heathrow’n lentokentälle kuin sotilaskohteisiin ympäri maan.
Podcast-sarjan skenaariosta tekee kiinnostavan ja poikkeuksellisen se, että Venäjän ensihyökkäys Natoa vastaan tapahtuu juuri Britanniassa, eikä esimerkiksi Viron Narvassa. Skenaario on hyvin epätodennäköinen, mutta se ei pilaa sarjan uskottavuutta. Keskeistä ei olekaan skenaarion uskottavuus, vaan se mitä sarjalla halutaan viestiä. Pohjimmiltaan sarjan tarkoituksena on osoittaa Britannian varautumattomuus sotaan omalla alueellaan tilanteessa, jossa liittolaisiin ei voi enää luottaa.
Sotapelin edetessä tulee selväksi, että Britannian kyky vastata yksin Venäjän hyökkäykseen konventionaalisin voimin on vuosikymmeniä jatkuneen talouskurin ja asevoimiin kohdistuneiden leikkausten takia heikko. Tämän tosiasian edessä ovat myös sotapelin pelaajat, joista monet ovat itse oikeassa elämässä olleet tekemässä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan ratkaisevasti vaikuttavia päätöksiä.
Pelaajiin kuuluvat muun muassa pääministerin roolia esittävä entinen konservatiivipuolueen puolustusministeri Ben Wallace, entinen ulkoministeri Jack Straw ja entinen sisäministeri Amber Rudd, jotka molemmat ovat pelissä entisissä oikeissa rooleissaan. Pelaajat tuntevat tehtävänsä kuin omat taskunsa ja pystyvät siksi eläytymään uskottavasti rooleihinsa ja skenaarion vakavuuteen. Venäläisohjusten iskeytyessä Britannian maaperälle järkytyksen voi aistia brittipelaajien äänistä, samoin turhautumisen Yhdysvaltojen ulkoministerin kuittaillessa brittikollegoilleen.
Podcast-sarja osoittaa Britannian, mutta myös koko Euroopan, kaksi keskeistä heikkoutta: heikentyneen konventionaalinen puolustuskyvyn ja riippuvuuden Yhdysvaltojen sotilaallisesta tuesta. Sotapelissä Britannia ei pysty puolustamaan kuin muutamia kriittisiä sotilasalueitaan, eikä kunnollista suunnitelmaa sotilaallisen hyökkäyksen varalta ei ole. Puolustus perustuu pitkälti siihen, että Yhdysvallat on liittolainen, johon voi luottaa tilanteessa kuin tilanteessa.
Keskeinen kysymys podcast-sarjassa onkin, mitä liittolaiset ja erityisesti Yhdysvallat ovat valmiita tekemään Britannian puolustamiseksi. Pelissä Britannian johto soittelee niin Naton pääsihteerille kuin Yhdysvaltoihin, jossa on vallassa kuvitteellinen mutta huomattavan paljon Trumpin Amerikka ensin -politiikkaa ajavan hallinnon kaltainen johto. Yhdysvallat ei kuitenkaan ole kiinnostunut puolustamaan pitkäaikaisinta liittolaistaan ja toistelee Venäjän propagandaa. Kuulijalle tulee hyvin konkreettisesti selväksi, kuinka pienestä Naton uskottavuus ja toimintakyky ovat kiinni ja kuinka helposti yksi liittolainen voi halvaannuttaa koko liittokunnan.
Brittipelaajat löytävät itsensä tilanteesta, jossa heillä on vain kaksi todellista vaihtoehtoa: myöntää tappio tai määrätä ydinaseisku Venäjää vastaan. Pohjimmiltaan jokaisessa päätöksessä ja askeleessa on kyse eskaloimisesta: ollaanko valmiita ja kyvykkäitä eskaloimaan, ja jos ollaan, niin milloin, miten ja missä. Ongelma vain on, että Britannialla on eskalaatioportaillaan hyvin vähän askelmia ennen kuin ollaan jo ydinasetasolla. Skenaariossa pääministeri toteaa yksiselitteisesti, että hän ei anna käskyä käyttää ydinaseita – ydinaseiden käytön seuraukset olisivat yksinkertaisesti liian katastrofaaliset.
Peli päättyy tilanteessa, jossa kriisi on oikeastaan vasta alkamassa. Venäjä on todennut voittaneensa, sillä Yhdysvallat ei asettunut Britannian tueksi. Britannia ei halua tai pysty eskaloimaan tilannetta, mutta vannoo iskevänsä takaisin tulevaisuudessa. Sarjan päätös on kuulijan kannalta epätyydyttävä, mutta kuvastaa hyvin modernia sodankäyntiä, jossa voitto ja tappio ovat häilyviä ja usein hyvinkin tulkinnanvaraisia käsitteitä.
Kirjoittaja
Heljä Ossa on Maanpuolustuskorkeakoulusta väitellyt sotatieteiden tohtori. Hän työskentelee tutkijana London School of Economicsissa ja on The Ulkopolitist -verkkomedian päätoimittaja.
