Anu Kuistiala & Arja Paananen: Kiehtova katala Venäjä Arja Paanasen silmin.
Docendo 2024.
Arja Paanasen kirja tarjoaa merkittävän ikkunan Venäjän yhteiskuntaan, poliittisiin valtarakenteisiin ja tavallisten kansalaisten elämään. Paananen on seurannut Venäjää ja sen edeltäjää, Neuvostoliittoa, toimittajana yli 30 vuotta, mikä antaa teokselle vankan perustan. Hän aloitti uransa kirjoittamalla Iltalehteen ja Keskisuomalaiseen. Ilta-Sanomiin Paananen siirtyi vuonna 1994. Hän on yksi Suomen palkituimmista toimittajista.
Teoksen keskiössä ovat Paanasen omat kokemukset itänaapurista, mutta mukana on myös ajankohtaista tulkintaa keskeisiltä Venäjä-suhteiden poliitikoilta, diplomaateilta ja tutkijoilta. Haastatteluista vastaa Anu Kuistiala, joka on MTV Uutisten entinen päätoimittaja ja Moskovan-kirjeenvaihtaja.
Paananen on ollut todistamassa monia Venäjän merkittäviä tapahtumia, ja hänen näkemyksensä on paikoin suorastaan synkkä. Kirjassa kerrotut tarinat venäläisten arjesta ja uskomattomista byrokratian kiemuroista avaavat lukijalle Venäjän sisäisiä toimintatapoja, jotka auttavat ymmärtämään maan nykyistä politiikkaa ja yhteiskuntaa.
Kirjassa kuvataan tilanteita, joissa Paananen pääsee tapahtumien ytimeen. Vahva tahto ja sujuva venäjän kielen taito avasivat ovia, jotka muutoin olisivat pysyneet kiinni. Yksi kylmäävimmistä kokemuksista oli Moskovan Dubrovka-teatterikaappaus lokakuussa 2002, jonka aikana Paananen näki Venäjän johdon välinpitämättömyyden siviiliuhreja kohtaan. Tämä kokemus muutti hänen käsitystään Venäjästä pysyvästi ja toi esiin Putinin hallinnon häikäilemättömyyden.
Yksi teoksen keskeisistä teemoista on Suomen ja länsimaiden sinisilmäisyys Venäjän kehityksen suhteen. Paanasen mukaan Venäjän uhkaa vähäteltiin pitkään, ja lännessä uskottiin liian optimistisesti maan demokratisoitumiseen ja taloudelliseen yhteistyöhön. Venäjän aggressiivinen politiikka ja autoritaarinen kehitys huomattiin turhan myöhään. Vaikka Paananen näki Venäjän kehityksen jo varhain, joihinkin hänen suoraviivaisiin tulkintoihinsa lienee vaikuttanut myös tapahtumien myöhempi kulku.
Teos kuvaa Venäjän poliittista kehitystä 1990-luvun toiveikkaasta ilmapiiristä Putinin hallinnon pelkoon ja sensuuriin. Venäjän muutos diktatuuriksi oli ensin hidas ja sitten nopea. Lännessä tätä kehitystä oli vaikea hahmottaa, vaikka jo Boris Jeltsinin kaudella Venäjän demokratiakehitys horjui.
Lokakuussa 1993 Jeltsin ratkaisi vanhoillisten kansanedustajien kapinan määräämällä panssarivaunut ampumaan kohti Venäjän Valkoista taloa eli silloista parlamenttirakennusta. Joulukuussa 1994 hän aloitti veriset sotatoimet Tšetšenian kapinallisia vastaan. Vuonna 1996 presidentinvaalien voitto varmistettiin sairastelevalle ja alkoholisoituneelle Jeltsinille vaalivilpillä ja taitavalla tv-propagandalla, jota olivat avittamassa alan ammattilaiset Yhdysvalloista.
Länsi teki virheen katsomalla näitä harha-askeleita läpi sormien. Keskeisimpänä syynä oli, että Jeltsinin roolia Venäjän uudistusprosessissa pidettiin korvaamattomana. Länsimaissa pelättiin vanhakantaisten kommunistien tai zhirinovskilaisen äärinationalistisen liikkeen nousua Moskovaan vallanpitäjien paikalle. Jeltsinin toiminta ja hänen tapansa johtaa loivat kuitenkin pohjaa Putinin politiikalle.
Paanasen teos käsittelee myös Venäjän hyökkäyssodan taustoja Ukrainassa ja sen vaikutuksia kansainvälisiin suhteisiin. Hän kuvaa, kuinka 2000-luvun mittaan Venäjän geopoliittinen laskelmointi, jossa ihmishenki on halpaa, tuli entistä selvemmäksi.
Vaikka Paananen kritisoi Kremlin politiikkaa, hän käsittelee myötätunnolla tavallisia venäläisiä, jotka kärsivät huonosta hallinnosta. Venäläisten elämä on toki taloudellisesti parantunut 1990-luvun kaaoksen vuosista, mutta kansalaistoiminta on nujerrettu. Pelko ja itsesensuuri ovat jälleen osa venäläisten arkea. Kremlin valtiaat käyttävät maanmiehiään häikäilemättömästi oman agendansa edistämiseen.
Syksyllä 2022 Venäjän ulkoministeriö ei enää myöntänyt Paanaselle työskentelyyn oikeuttavaa akkreditointia ja kirjeenvaihtajaviisumia. Hän ei pidä maahan menoa enää turvallisena. Paananen katsoo, että Nato-jäsenyyden myötä on vain ajan kysymys, milloin Venäjällä nostetaan tekaistu oikeusjuttu jotakuta suomalaista vastaan. Varoittavana esimerkkinä toimii Wall Street Journalin toimittajan Evan Gershkovichin kohtalo.
Kiehtova katala Venäjä Arja Paanasen silmin on ajatuksia herättävä teos, joka tarjoaa mielenkiintoisen katsauksen Venäjän kehitykseen viimeisten vuosikymmenten aikana. Paanasen näkemykset ja henkilökohtaiset kokemukset itänaapurin politiikasta ja yhteiskunnasta tekevät kirjasta erityisen arvokkaan Putinin Venäjän ymmärtämiseksi.
Kirjoittaja
VTT Juha-Matti Ritvanen työskentelee apurahatutkijana Turun yliopiston poliittisen historian oppiaineessa.
