Kulttuuriperinnössä kiteytyvät yhteiskunnan poliittiset ja yhteisölliset arvot. On mahdollista, että rauhan ajan yhteiskunnissa kulttuuriperintöä tuhotaan lähinnä siksi, että se ilmentää yhteiskunnallista valtaa elinympäristössämme.
Maailmanjärjestys on kuin terveys; sen korvaamattomaan arvoon havahtuu usein vasta kun sen on jo vaarassa menettää. Näihin sanoihin tiivistyy Yhdysvaltain johtavan uuskonservatiivisen ajattelijan tuoreen kirjan ydinsanoma.
Ehkä tärkein on ymmärrys siitä, että ne kysymykset, haasteet ja uhkakuvat, joiden kanssa työskentelemme, eivät ole vain kansallisia, eivätkä edes vain eurooppalaisia, vaan globaaleja. Tähän liittyen aiemmissa tehtävissä pystyi verkostoitumaan, ymmärtämään Euroopan unionia ja sen instituutioita sekä oppimaan erilaista tapaa nähdä asioita. Jotkut asiat, jotka meille ovat suomalaisille tärkeitä, eivät sitten olekaan muille niin tärkeitä. Tällöin korostui myös se, että sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden rajanveto on enintäänkin veteen piirretty viiva.
Päätoimittaja Pete Piiraisen pääkirjoitus 11.3.2019 Maanpuolustus-lehden numeroon 127.
The assumption that in hybrid warfare the risk of military escalation and political damage could be kept within limits may at the same time increase the likelihood of its offensive use. For this reason, it is more than likely that hybrid warfare in various manifestations will shape the “face of war” in the 21st century.
Markkinavetoinen toiminta kohotti läntisten yhteiskuntien tuottavuuden ennen näkemättömälle tasolle, mutta samalla keskinäisriippuvuus lisääntyi. Verkostoihinkin perustuva järjestelmä on häiriöille altis.
Suomea pidetään hybridiuhkien torjunnassa edelläkävijänä. Yhteiskunnan turvallisuusstrategian mukaisen kokonaisturvallisuuden hallintamallin lisäksi yksi torjunnan kulmakivistä on ollut lainsäädäntömme ”hybridinmentävien” aukkojen aktiivinen paikkaaminen.
Suomen yksinkertainen lappuäänestykseen ja puolueisiin tukeutuva vaalijärjestelmämme on erittäin luotettava. Tämän jatkuvuuden vastakohtana on usein kaoottinen informaatioympäristömme. Se sykkii ja kipunoi osuen myös yhteiskuntamme peruspilariin, luottamukseen väestön, poliitikkojen ja viranomaisten välillä.
Informaatiovaikuttamisen keinovalikoima on runsas. Puolitotuudet, suoranainen valehtelu, valeuutiset, painostaminen ja häirintä ovat vain yksi pieni osa tätä palettia. Viranomaiset ovat osana toimintaansa tekemissä tämän ilmiön kanssa päivittäin. Tämä on ollut tilanne jo vuosien ajan.
Suomalaisen musiikin kansallinen narratiivi on kulkenut perinteisesti Kalevalan, talvisodan, luonnon, murheellisten laulujen maan, hangen ja sisun kautta. Musiikki on kuitenkin jo itsenäistymisaatteen heräämisesti lähtien ollut Suomelle myös kansainvälistä vertaiskommunikaatiota ja suorituskykyä. Siksi se on muuttuvan ja kansainvälistyvän suomalaisuuden luonteva tulkki.
Ilmiöinä hybridivaikuttaminen tai -sodankäynti eivät ole lainkaan uusia. Näitä toimintatapoja on käytetty todella kauan. Kylmästä sodasta on kuitenkin kulunut niin kauan, että nuoremmat sukupolvet eivät tunnista näitä vanhoja toimintatapoja.
Asevoimien keskeisin tehtävä Suomessa on kansallinen puolustus. Suomalainen puolustusjärjestelmä rakentuu yhdeltä nurkaltaan vakaasti miesten yleisen asevelvollisuuden varaan. Kun näihin tekijöihin lisätään vahva kansallinen painotus kokonaisturvallisuuteen – yhteiskunnan kaikkien sektorien integrointi turvallisuuden tuottamiseen – sekä perustuslakiin kirjattu, kaikkia kansalaisia koskeva maanpuolustusvelvollisuus, ei ole ihme, että maanpuolustustahdosta on tullut keskeinen mielenkiinnon kohde.
Maanpuolustus-lehti
©2020 Maanpuolustus-lehti