Maailmanjärjestys on juhlava sana. Sen voisi kuvitella tarkoittavan sellaista kansainvälisten suhteiden tilaa, josta on laajalti yhdessä sovittu. Mitään sellaista järjestystä ei ole.
Vaikka Venäjää on usein väheksytty vertaamalla sen talouden kokoa väkiluvultaan pienempiin valtioihin, on perusteltua väittää, että Venäjä on vähintään alueellinen suurvalta.
Elämme kiihtyvän ja kokonaisvaltaisen suurvaltakilpailun aikaa. Kilpailun yksi tunnusmerkki on ydinaseiden turvallisuuspoliittisen merkityksen korostuminen.
Trumpin hallinto saatetaan ulko- ja turvallisuuspoliittisessa katsannossa lopulta muistaa suurvaltakilpailun nostamisesta strategian keskiöön.
Kirjassaan Suuren pelin paluu Hiski Haukkala ei pyri tarjoamaan pakettiratkaisuja vaan yrittää kiinnittää huomiomme oikea-aikaisen ja -suuntaisen analyysin tarpeeseen.
Paineet toisen maailmansodan jälkeistä kansainvälistä järjestystä ja sen arvopohjaa kohtaan ovat kasvaneet historiallisiin mittoihin viimeisen vuosikymmenen aikana. Yhdysvaltain johtoroolia haastavat politiikallaan ennen muita Kiina ja Venäjä, jotka kummatkin pyrkivät hankkimaan itselleen tasavertaisemman aseman Yhdysvaltain rinnalla globaalina vallankäyttäjänä.
Suurvaltapolitiikka ja Kimin hallinto vaikeuttavat Pohjois-Korean kysymyksen ratkaisemista.