Viime kuukausien aikana maailmanpolitiikan siirtyminen epävarmuuden aikaan on konkretisoitunut. Kirjailija Selja Ahavan sanat tuntuvat jälleen ajankohtaisilta: ”Ennen tätä oli selvää ja vähän myöhemmin oli taas selvää, mutta välissä on tämä rannaton aika, jolloin joet vaeltavat kartalla ilman uomaa.”

Puolustuksen ja turvallisuuden toimintaympäristöä muokkaavat samanaikaisesti useat tekijät: Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa jatkuu viidettä vuotta. Vaikka Ukrainaan saataisiin neuvoteltua rauha, Venäjä muodostaa pitkäaikaisen turvallisuusuhan Euroopalle myös jatkossa. Sodan kuva muuttuu muun muassa teknologian kehittymisen myötä. Monenväliseen yhteistyöhön perustuvaa maailmanjärjestystä kyseenalaistetaan. Yhdysvallat haluaa siirtää Euroopalle päävastuun maanosamme konventionaalisesta puolustuksesta. Muutokset ovat merkittäviä, mutta ne eivät tapahdu yhdessä yössä vaan vuosien tai jopa vuosikymmenen aikana.

Kun vanhaan ei ole paluuta, eikä uudesta vielä ihan tiedetä, korostuu sopeutumiskyky. Suomella on siihen hyvät lähtökohdat. Olemme tottuneet toimimaan suurvallan naapurissa läpi historian ja uuteen maailmanpolitiikan vaiheeseen siirrymme yhdessä sotilaallisten liittolaistemme kanssa. Vallan liikkuessa vaikuttamisen paikkoja tarjoutuu myös uusille toimijoille, ja niihin Suomi on aktiivisesti tarttunut. Globaalilla tasolla Intia on nousemassa tärkeään asemaan. EU–Intia-vapaakauppasopimuksen myötä tämän lehden Intia-teema on ajankohtaisempi kuin toimituskunnassa uskalsimme lehteä ideoidessamme toivoakaan.

Tänä vuonna 60 vuotta täyttävä Maanpuolustus-lehti tarjoillaan teille tästä numerosta alkaen uudessa ulkoasussa. Lehden rakennetta ja ulkoasua on kehitetty jatkokursseille toteutetun palautekyselyn perusteella. Mukana on kaksi uutta palstaa: Intia-teemaan meidät johdattelee 253. MPK ja kirjeenvaihtajan palstalla kuulemme terveisiä Washingtonista. Monipuoliset asiantuntija-artikkelit, valtiovarainministeri Riikka Purran haastattelu ja siniset sivut muodostavat tutusti lehden rungon. Lukuiloa!