Heikentynyt turvallisuusympäristö kasvattaa vaatimuksia puolustuksellemme, mikä väistämättä johtaa myös kasvaviin resurssitarpeisiin.
Merkittävin muutos on ollut uuden, sotilaallisesti liittoutuneen maan ajattelutavan omaksuminen.
Kokeneet Nato-kirjeenvaihtajat summaavat näkemyksiään ja kokemuksiaan liittolaisuutemme lähivuosia.
Asevelvollisuuteen perustuva vahva kansallinen puolustuksemme on nyt osa Naton pelotetta ja yhteistä puolustusta.
Liittolaisilta odotetaan vahvempaa panostusta, mutta ei Yhdysvaltojen korvaamista.
Alueellinen puolustusyhteistyö ei tee liittokunnasta hajanaista vaan pikemminkin vahvistaa sitä.
Etulinjan maana sodan ajan olosuhteissa myös siviiliyhteiskunnan kriisinkestävyys muodostaa olennaisen osan puolustuksen kokonaisuutta.
Enää emme ole yksin ja voimme luottaa liittolaisiimme.
Tulevaisuudessa eurooppalaisten tulee kantaa suurempi vastuu pelotteesta ja puolustuksesta.
Suomalaiseen ja eurooppalaisiin yhteiskuntiin on panostettava tavalla, joka tekee jatkossakin jokapäiväisen elämän elämisen arvoiseksi.
Sotilaallista liikkuvuutta tukeva infrastruktuuri ja toimiva yhteistyö vahvistavat Euroopan kriisinkestävyyttä ja pelotetta. Vain ajoissa perille ehtivästä avusta on hyötyä. Euroopan turvallisuuskeskustelu keskittyy usein puolustusmenoihin, asejärjestelmiin
Nato ja Eurooppa tarvitsevat ydinpelotteen myös kolmannella ydinaseaikakaudella. Vilkas keskustelu ydinpelotteesta on käynnistynyt Euroopassa. Kylmän sodan jälkeisen aikakauden päätyttyä ja strategisen kilpailun aikakauden käynnistyttyä ovat