Miten saadaan Etyjin sydän, Helsingin päätösasiakirja, sykkimään paremmin ja Helsingin henki virkoamaan niin, että osallistujavaltiot sitoutuisivat voimakkaammin Etyjin periaatteisiin?
Venäjän demokratiakokeilun ensimmäinen erä tuli tiensä päähän 2020 Venäjän perustuslakimuutoksen myötä, mutta ehkä kaikkia demokratian siemeniä ei sittenkään ole saatu poistetuksi.
Meidän suomalaisten on opeteltava demokraattisempaa tapaa hahmottaa ulkopoliittisia linjauksia.
Maailmanjärjestys on juhlava sana. Sen voisi kuvitella tarkoittavan sellaista kansainvälisten suhteiden tilaa, josta on laajalti yhdessä sovittu. Mitään sellaista järjestystä ei ole.
Vaikka Venäjää on usein väheksytty vertaamalla sen talouden kokoa väkiluvultaan pienempiin valtioihin, on perusteltua väittää, että Venäjä on vähintään alueellinen suurvalta.
Ulkoasiainhallinnon katse on jo kriisin seuraavassa vaiheessa. Kun pandemia alkaa helpottaa, tarvitaan reippaita otteita viennin ja yritysten kansainvälistymisen tueksi.
Suurlähettiläskokouksen puheissa heijastui jo Suomen prioriteetteina olevien asiakohtien lisääntynyt tärkeys vallitsevassa maailmantilassa.
Elämme kiihtyvän ja kokonaisvaltaisen suurvaltakilpailun aikaa. Kilpailun yksi tunnusmerkki on ydinaseiden turvallisuuspoliittisen merkityksen korostuminen.
Suvereenien tai ainakin sellaisiksi itsensä kuvittelevien kansallisvaltioiden välisessä kartoittamattomassa hetteikössä on nyt aivan ennennäkemätön tilaus juuri EU-maiselle eteenpäin rämpimiselle.
Kirjassaan Suuren pelin paluu Hiski Haukkala ei pyri tarjoamaan pakettiratkaisuja vaan yrittää kiinnittää huomiomme oikea-aikaisen ja -suuntaisen analyysin tarpeeseen.
Pysyvä edustusto EU:ssa ei ole virkamieshotelli, johon eri ministeriöitä edustavat virkamiehet asettuvat taloksi. Virkamiehet ovat kylläkin ministeriöiden lähettämiä, mutta eivät niiden edustajia.
Paineet toisen maailmansodan jälkeistä kansainvälistä järjestystä ja sen arvopohjaa kohtaan ovat kasvaneet historiallisiin mittoihin viimeisen vuosikymmenen aikana. Yhdysvaltain johtoroolia haastavat politiikallaan ennen muita Kiina ja Venäjä, jotka kummatkin pyrkivät hankkimaan itselleen tasavertaisemman aseman Yhdysvaltain rinnalla globaalina vallankäyttäjänä.